lauantai 14. marraskuuta 2009

Onko joulupukkia olemassa?

Voi, ei emme enää olekkaan Euroopan suurimpia joulutuhlareita. Luxemburg meinaa tänä jouluna kiilata Irlannin ohi. Miten tässä on näin käynyt? Luin kuluneella viikolla lehdestä mielenkiintoisen artikkelin, jossa sanottiin että keskiverto irlantilasperhe kuluttaa tänä jouluna 1,100,00 Euroa lahjoihin, ruokaan, juomiin jne. Puolet enemmän kuin keskiverto perhe Euroopassa yleensä. Yllättikö tuo summa? Ei ainakaan minua, sillä tässä vuosien varrella olen oppinut huomaamaan että jouluna täällä pistetään rahaa palamaan ja rutkasti. Eikä siihen vaikuta edes lama, vaikka toisin luulisi. Jouluna ei olla köyhiä eikä kipeitä. Tammikuussa tunnelmat voivatkin olla jo ihan toiset.
Me emme kuulu keksivertokuluttajiin edes jouluna. Lahjoja ostetaan, mutta ylettömyyksiin ei mennä.
Itse arvostan itsetehtyjä lahjoja tai sitä, että lahjanantaja on todellakin ajatelleut minua lahjaa ostaessaan. 5.00 maksanut lahja voi olla minulle paljon tärkempi, kun 50.00 maksanut no-ostetaan-nyt-tuo-kun-ei-tässä-muutakaan-keksi lahja.
Irlantilaisessa perheessä (joka on yleensä suuri) saatetaan sopia, että lahjan on maksettava esim. 50.00 ja kaikki ostavat lahjan kaikille. Siinäpä sitten saa Visaa vinguttaa, kun sedille, serkuille ja tädeille yms ostetaa lahjoja. Onneksi mieheni perheessä ei lahjoja enää osteta. Hyvä päätös, sillä kun vuosikausia lähetin lahjoja serkuille, joita näen kerran vuodessa jos silloinkaan, alkoi homma tosissaan ottaa päähän.
En ole käynyt suomalaisessa lelukaupassa ennen joulua vuosiin, mutta täkäläinen Smyths saa minun lähes hermoromahduksen partaalle. Äiti, isät, mummut, vaarit jne juoksevat listan kanssa hikikarpalot otsalla ja mätävät leluja kärryyn. Joulupukille lähetetty lista ei ole mikään toivomuslista vaan vaatimuslista. Näillä kahdella listalla on minusta suuri ero.
Sain tässä pari viikko sitten puhelinsoiton, joka oli elävä muistus siitä että suomalaisena ajattelen näistä jouluasioista hieman erillä tavalla. Täällä lapset uskovat lentävillä poroilla, lahjat savupiipusta heittävän joulupukkiin todella pitkään. Ja jos lapsi alkaa edes vähän epäillä, että miten se polkupyörä mahtui piipusta sisällä eikä ollut edes yhtään noessa, hätääntyvät vahemmat ja täysin. Miten tästä nyt selvitään? Entäs jos lapsi kertoo pikkuveljelle epäilykstään ja menee koko joulu pilalle. Pilalle siis keneltä? Lapsilta vai olisikohan se vanhemmilta? Tuttava halusi minua soitollaan varottaa, että oli kuullut joltakin että poikani oli sanonut ettei usko joulupukkiin. Huoli oli ennen kaikkea siitä, että jos poika nyt kertookin kavereilleen totuuden pukista ja menee kaikkien joulu pilalla. Minä yritin väliin, että ennemmin tai myöhemmin lapset ihan itse hoksaavat nämä asiat, eivätkä ehkä ole ihan niin lapsellisia kuin vanhemman luulevat. Tähän sain vastaukusen, että lapsien pitää saada olla lapsia, eikä heistä saa tehdä aikuisia. Olin puulla päähän lyöty, varsinkin kun sävy oli yllättävän hyökkäävä. SINUN lapsesi ei pilaa meidän joulua! Lupasin vanottaa pojan, että ei varmasti kerro kenellekkään ettei joulupukkia ole ja ajatuksissani annoin itselleni kouluniemenherraa siitä, että lapseni ei usko pukkiin. Hyi minua varsinaista ilonpilaajaa.
Totuus on, että en minä pojalle pukista kertonut, itse hän minulle ilmoitti kuukausi sitten, että kuule äiti kyllä minä tiedän ettei pukki lahjoja tuo. Hän perusteli asian hyvin ja sanoi vielä loppuun, että kuule jos joulupukki olisi oikeasti olemassa saisivat Afrikan lapsetkin lahjoja eikä heillä olisi nälkä. Mitä minä tuohon lisäämään? Olisiko pitänyt vaan väittää, että hän on väärässä ja lahjoja ei nyt vaan riitä Afrikaan asti. Hmmmm, kun, niin tuota, kun pukin pajassa tontut ovat olleet lakossa eivätkä ehtineet tehdä tarpeeksi Playstationeita. Eikä niillä lapsilla oikeasti nälkä jouluna ole...
Jouluja olemme viettäneet paljon Suomessa, joten pukki on nähty ihan livenä. Poikani ikäiset suomalaislapset eivät todellakaan usko enää pukkiin. Suomessa ei kukaa ihmettele, kuinka voin ottaa tämän "vakavan pukkiinuskomisasian" näin kevyesti. Eilen sitten toinen äiti kysyi, että mitä poika on pyytänyt pukilta lahjaksi. Pääsi lipsahtamaan, että kun ei enää usko pukkiin... Kauhistunut ilme levisi äidin kasvoille, ei usko pukkiin, voi ei..teille tulee ihan kamala joulu! Siinäpä sitä ihmetteltyä taas riitti.
Nyt pidänkin suuni supussa, enkä puhu pukista enää mitään.
Jos elämän suurin ongelma näillä äideillä on se, että uskooko lapsi pukkiin vai ei, niin hyvin on heillä asiat. Voisin vaihtaa omat ongelmani heidän onko-joulupukki-olemassa-ongelmiinsa heti! ....ja mikä tekee tästä koko asiasa suorastaan koomisen on se, että olen varsinainen jouluihminen ja joulupukkihan on mistäs muualta kuin Suomesta! Taisin olla taas kerran väärässä. Ilonpilaajahan minä olen. Ja täysin "kamalan" pukittoman jouluni ansainnut!

13 kommenttia:

  1. Me ei vietetä joulua ja lapset ovat aina ihmetelleet miksi lapsille uskotellaan joulupukin olemassaoloa ja lentäviä poroja myöhemmin myöntäen, että kaikki olivat satua. Tosin tuskin kukaan mitää traumaa siitä saa mutta ei vain mene meidän lasten jakeluun. :D

    VastaaPoista
  2. Täällä vielä jopa viides luokkalaiselle vanhemmat yrittäävät vakuutella pukin olemassa olosta...

    VastaaPoista
  3. Toissa joulun olimme Suomessa ja M näki joulupukin "livenä", viime jouluna täällä pukki oli käynyt iltakävelymme aikana (aattona). Eivät ole vielä äidit sekauskontokoulun pihalla kyselleet. Koo on ok, että vietämme joulua (vietimme jo ihan kaksistaankin), vaikka hänen uskonnossaan joulua "ei ole". Pitää yhtä paljon joulun "rakentamisesta" ja tunnelmasta kuin minäkin.
    Näistä elämää suuremmista kysymyksistä "onko joulupukkia vai ei" neidillä taitaa olla aika realisti käsite (mitä nyt liki 5 vuotiaalla voi olla). Tänä aamuna mietti "I hope Papi (Koon elokuussa pois nukkunut isä) is in heaven" mitä sitten mietittiin pidempään. En usko, että se että joulupukki onkin satua tulee olemaan iso asia.
    Ystäväni nuorempi tytär lopetti joulupukkiin uskomisen ennen vanhempaa sisartaan. Kun ystäväni kysyi vanhemmalta, että mitä hän asiasta ajattelee, vastasi tyttä että "äiti, olethan selittänyt että toiset uskovat Jumalaan ja toiset eivät ja se on ihan ookoo. Minä uskon joulupukkiin ja sisko ei, kai sekin on ookoo" Mitäs siihen sitten äitinsä sanoi.
    Meillä käy joulupukki jälleen iltakävelyn aikana, saa nähdä mitä mietitään käynnin jälkeen.

    Heljä (joka on myös vähän hämmennyksissä tästä joulupukkiin uskomisesta täällä Irkkulassa)

    VastaaPoista
  4. Hyvä, että olet kanssani samaa mieltä. Taidan olla täkäläisten mielestä "outo", kun en asialla stressaa! Nyt X-factoria katsomaan. Muut tuijottaa Irlanti - Ranska otteltua!!

    VastaaPoista
  5. Me kanssa emme vieta joulua.Joulunaika on taalla Turkissa normaalia arkitohinaa.Suomessa asusuessamme olimme aina vanhimman tyttareni perheessa jouluna.Uusi vuosi on taalla vahan samantapainen vietoltaan,mita joulu.Kaupoissa on joulukoristeita ja muovikuusia.
    torttuja paistan joulun alla,koska miehenikin niista tykkaa.
    Kiva kuulla,miten teilla İrlannissa.Turhaa minun mielestani pitkittaa tahallaan tuota joulupukkiin uskomista.Kylla lapsi sen itse jossain vaiheessa huomaa,ja silloin sen voi ohittaa luontevasti.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista asiaa tässä! Minulla ei ole lapsia, joten tällaista ei ole tarvinnut mietiskellä.

    Kyllähän sitä itse joskus lapsena uskoin joulupukkiin, mutta jossain vaiheessa jo aika nuorena sen tiedettiin olevan ihan puppua, mutta silti setä toimi pukkina ihan viihdytyksen vuoksi.

    VastaaPoista
  7. Sateenkaari: Tuleeko sinulla jouluna ikävä Suomeen?
    Elegia: Suomessa meillä aina kävi joulupukki. Tänä vuonna vietämme joulun täällä Irlannissa. Avaamme lahjat jouluaamuna. Täällä(kunten myös siellä naapuri saarella)täytetään lapsille myös joulusukat.

    VastaaPoista
  8. Joo, täällä näkyy paljon joulusukkia myynnissä. Kyllä se joulukuusi ja lahjojen saaminen aattona oli pentuna kivaa: Kuusen alle mahtuu enemmän kuin sukkaan ;-))

    Tänä vuonna tuskin ostan lahjoja muille kuin kummipojalle ja hänen pikkusiskolleen.

    VastaaPoista
  9. Kylläpä poikasi sanoi fiksusti mitä sanoi! Ja aika stressaavalta kuulostaa tuo joulupukkitouhu Irlannissa,melkein naurattaa tuota lukiessa.Täällähän ei yleisesti vietetä joulua,mutta on sellaisia väestöryhmiä jota sitä viettävät,niin että joulukrääsää löytää haluava täälläkin.Koen erittäin huojentavana seikkana sen,ettei tarvitse jakaa ympäriinsä lahjoja,mutta otin myös vielä pari vuotta sitten Suomessa sellaisen asenteen,että jaoin niitä vain ihan läheisimmille henkilöille,ja ilman,että aloin siitä stressata.

    VastaaPoista
  10. Yaelin Joulusta nautin, mutta joku tolkku pitää olla lahjojenkin ostossa...ja taimikuussa on sitten alennusmyynnit joten ilselle voi ostaa jotain silloin.

    VastaaPoista
  11. Uuh, pelkkä kirjoituksen lukeminen sai sydämen tykyttää. Inhoan täyteen ahdettuja kauppoja stressaantuneineen ihmisineen "pakko ostaa" ilmeineen.

    Meidän poika uskoi hyvin pitkään joulupukkiin, oisko ollut 10v asti tms. Annoimme uskoa niin pitkään kuin mahdollista (tätä edesautto se, että meillä oli aina sama pukki, jota poika ei muuten tuntenut), minusta se oli suloista :) Poika on kummiskin aika tosikko ja imee koko ajan paljon tietoa maailman menosta, niin mielellämme annoimme tämän pienen sadun elää pojan maailmassa. Mutta en soitellut muiden vanhemmille ja vaahdonnut totuuden paljastumisesta :D

    Itse rakastan joulua! Me kokoonnutaan silloin aina kun voidaan yhteen lähisuvun kanssa ja pelataan yömyöhään seurapelejä ja nautitaan hyvästä ruoasta. Lahjat eivät ole pääasia vaan se rento ja hauska yhdessäolo. Ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
  12. Ajatelkaa, jos pukki olisikin totta. Listaa vaan Korvatunturille ja tavaratoimitus kotiovele 24.12.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!