torstai 5. marraskuuta 2009

Lakko on loppunut!

Viime pääsiäisen tienoolla sain tarpeekseni ja menin lakkoon. Ei neuvotteluja, ennakkovaroituksia, uhkailuja, ammattiliittoja, marssimista kaupungin läpi, plakaatteja kantaen ja iskulauseita huutaen.
Tämä lakko alkoi eräänä iltana kello 21.00 meidän olohuoneessa. Pientä lepsumista on tapahtunut silloin tällöin, mutta noin yleensä ottaen lakkoa kesti lähes kuusi kuukautta. Valitettavasti kyseessä ei ollut karkki-, pulla-, tai makeansyömislakko. Ei, kyseessä oli uutistenkatsomislakko.
Tiedän, Irlannin "aito" blondi RTEn Anne Doyle, tekeen vain työtään, mutta sain hänestä kerrassaan tarpeekseni. Onko Annen pakko tulla meille jokaikinen ilta kello 21.00 huonoine ja masentavine uutisineen? Ei ole, päätin minä, ja kylmän rauhallisesti painoin punaista nappulaa Annen kertoessa viimeisimmistä työttömyysluvuista ja tehtaiden sulkemisista. En edes päästänyt, aina yhtä mielytävää herrasmiestä, Bryan Dobsonia meille. Ja vaikka pidänkin Eileen Dunnen rauhallisesta äänestä, hänkin sai porttikiellon. Sharon Ní Bheoláinin silmämeikki on aina ollut mielestäni liian tumma uutistenlukijalle, joten hänkin sai lukea uutisensa, silmiää räpsytellen, niitä kaippaville mutta ei minulle.
Ensin oman työpaikan menetys, ja sitten miehen, riitivät vakuuttamaan minut siitä, että lama on eikä ihan heti hoidu pois päiväjärjestyksestä. Irlannin politikot (umpikierot anteeksi vain kaikki Finna Failin kannatajat) eivät todellakaan saaneet minua vakuutettua siitä, että maan hallitus tekee kaikkensa. Ehkä jotain olisi pitänyt tehdä silloin, kun valtion kirstu pullisteli rahasta...
Jos jostain syystä epäilin, että onko sitä lamaa vai ei, niin pikainen vilkaisu pankkitilille ja tiesin tasantarkaa että on se. Ihan täysin uustispimennossa en ollut. Autolla ajellessa (ja auto on minulle kuin toinen koti, siis melkein) radio on aina päällä, joten siltä hittien välissä minua lamasta muistutettiin ihan säännöllisin väliajoin. Ettei vain päässyt unohtumaan. Netistä luin lehdet, tai ainakin otsikot (irlannin, suomen ja usein myös englannin) ja siinä samalla tiedoksi vaan olen pysynyt hyvin selvillä Matin ja Mervin ihmissuhdekuvioista. Kiitos tästä kuuluu Iltalehdelle ja Iltasanomille!
Maailma ei romahtanut, eikä lama loppunut. Lissabonin sopimis tuli hyväksyttä, ja elämä jatkui ihan normaalisti lakostani huolimatta. Miksi sitten lopetin lakkoni? Syy on tämä uusi harrastukseni: Blogin kirjoitus. Uutisia katsoessa pysyy paremmin selvillä, mitä ympärillä tapahtuu. Sävy ei uutisissa ole yhtään positiivisempi kuin huhtikuussa, mutta en anna sen masentaa minua. Näen entistä selvemmin mikä täällä Irlannissa mättää. Eivätkä tämän maan valtionvirkamiehet (opettajat, sairaanhoitajat, poliisit, vanginvartijat jne.) saa minulta minkäänlaista myötätuntoa vaatimuksissaan. Hyvä on valittaa pienistä etuisuuksien menettämisistä, kun toiset istuvat laskupinon takana, kylmähiki otsalla miettien miten tulevaa joulua. Pieni palkanalennus on pieni uhraus sellaiselta, jokan työpaikka on turvattu loppuelämäksi. Liian monelta työpaikka on mennyt, eikä toivoa paremmasta ole näkyvissä...ja mitä tulee Finnairin lentokapteeneihin...koivuniemen herralla olisi töitä siellä koto-Suomessakin!'
Klo 21.00-21.30 välillä verenpaineeni nousee huippulukemiin. Riitelen sujuvasti pääministerin ja opettajien ammattiliiton edustajan kanssa tai kuka milloinkin sattuu ärsyttämään minua. Näin jatkunee seuraavaan uutislakkooni asti! Ilmoittelen, tällä kertaa, hyvissä ajoin milloin lakkoni taas alkaa.
Ps. Anne on edelleen blondi.Eikä juurikasvusta tietoakaan. Sharon on pysynyt uskollisena kajaalilleen. Eikä Eileenin ääni korotu, vaikka jonot sosiaalitomistojen ovilla kasvaavat. Ja Bryan on aina yhtä luotettava, oikein vanhanajan herrasmies! RTEssä siis kaikki hyvin...

8 kommenttia:

  1. Minulla ei tuollainen lakoo onnistuisi sitten millaan.Olen oikea uutisfriikki.Taalla meilla tulee uutisia niin paljon,etta jos yhdet jaa katsomatta,niin toiset ei sitten jaakkaan.Yölla viela tulee muutamat kertauksena.
    Mutta totta,etta uutistenlukijan ulkonakö ja ennenkaikkea ulosanti vaikuttavat suuresti kanavan valintaan.

    VastaaPoista
  2. Taytyy myöntaa, etta todella vahan seuraan uutisia. Netista vilkaisen paaotsikot, mutta paikallisia uutisia avaan todella harvoin. En kesta niiden sensaatiohakuisuutta... Taalla uutisnaiset ovat jarestaan erittain laitettuja, voisi kuvitella etta ovat menossa punaiselle matolle heti uutistenluvun jalkeen :)

    VastaaPoista
  3. Mieheni sanoi, että blondi-Anne on ollut uutistenlukijana jo ainakin 100 vuotta. Näytäisi vähän siltä, että ryppyjä on siloteltu muutenkin kuin vain ryppyrasvalla. Hänestä oli kuva netissä ja edellisessä elämässään Anne onkin ollut yllätys yllätys tumma!!

    VastaaPoista
  4. Minun lakkoni taas "repsahti", eli seuraan uutisia ainakin toisella silmalla...

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu. Meillä nauhoitetaan (KYLLÄ n-a-u-h-o-i-t-e-t-a-a-n) sekä yhdeksän uutiset että TV5:n Ranskan uutiset. Mies on kyllä jo oppinut, että minä joko katoan yläkertaan tai luen sujuvasti lehteä kun hän nauhoituksiaan katsoo. Veikkaan, että blondi-Anne olisi nyt harmaa ...
    Ihanaa kun on perjantai, se tuntuu erilaiselta myös kotiäitinä.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Ebrufin: Joskus lakkoillessani tunsin itseni ihan tyhmäksi, kun oli jäänyt joku tärkeä juttu väliin!!
    Heljä: Eiks Anne voisi jo jäädä eläkkeelle? Mieten olisi joku komea nuori tumma mies tilalle??? Hauskaa viikonloppua sinulle ja perheellesi. Miehesi taitaa todella nauttia uutisista...

    VastaaPoista
  7. Mitä jos se onkin vain Anne klooni? Olen sitä mieltä, että RTE:n uutisissa käytetään hyvin suppeaa sanavarastoa ja sanathan voi varmaan nykytekniikalla järjestää aina uuteen järjestykseen. Pitääpä joskus kokeilla että laitan nauhalta edellisen illan uutiset ja katson huomaako Koo...

    VastaaPoista
  8. Hyvä idea! Ei varmasti huomaa mitään, sillä samaa ne jauhavat illasta toiseen. Saman säätiedotuksen voit ainakin näyttää illasta toiseen.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!