keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Kirjasuosituksia

Useaan kertaan on tullut täällä mainittua, että olen äänikirjojen suurkuluttaja. Olen todella iloinen siitä, että voin kuunnella mielin määrin kirjoja,myös  suomeksi. Olen aika tarkka siinä, että englannin kieliset kirjat joko, luen tai kuuntelen, aina englanniksi. Jotenkin siinä kääntäessä aina jotain häviää, vaikka kääntäjä olisi kuinka taitava työssään. 

Minulla oli välillä skandidekkarikausi, mutta sitten se meni ohi,  ja nyt olen kuunnellut vähän sitä sun tätä. Tässä muutamia mieleen jääneitä kirjoja, joista pidin. Eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, kunhan vain "löin" listalle

Äidinmaa - Fernando Aramburu

Anteeksiantamisen  ja -pyytämisen sekä menneisyyden taaksejättämisen vaikeus,  ja mitä siitä seuraa. Viha ja katkeruus syövät sisältä, ja elämä jurraa paikoillaan. Hieno kuvaus ihmisistä ja heidän mielensä koukeroista Baskimaassa, jossa kansa on revitty keskeltä kahtia. ETA iskee ja espanjalaiset kostavat. Ihmiset kyräilevät ja karttelevat toisiaan. Pienessä kaupungissa mikään ei jää kuitenkaan huomaamatta. 

Tämä kirja kiinnosti siksi, että ollessamme lomalla San Sebastianissa näin jotain, joka jäi mieleeni  ja pakotti lukemaan aiheesta lisää. Olin kävelemässä kaupasta hotelliin, kun huomasin läheisellä aukiolla pienen ryhmän ihmisiä. Heillä oli käsissään kuvia miehistä ja kovaäänisestä soi musiikkia. Tämän mielenilmauksen tunnelma oli rauhallinen, mutta yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Pysähdyin kulman taakse  katsomaan ja miettimään mistä oikein oli kyse. Sitten tajusin, että kuvien miehet olivat näiden jo vanhojen baskimiesten ja -naisten poikia, jotka edelleen istuivat tuomioitaan espanjalaisissa vankiloissa. Siksi ja muutenkin minun oli kuunneltava tämä kirja. Että ymmärtäisin vähän enemmän.

Toinen puoli sydäntä - Sofia Lundberg

Sofia Lundbergin kirjoista ei voi olla pitämättä. Kaikki alkaa pienestä valheesta, jota on myöhemmin mahdotonta oikaista. Suosittu,  New Yorkissa asuva valokuvaaja, vaimo ja äiti ei olekkaan pariisilaisen kirjakauppiaan tytär. Hänen lapsuutensa Ruotsissa oli  kaikkea muuta kuin idyllinen... Lapsuuden ystävän lähettämä tähtikartta pakottaa kohtaamaan menneisyyden ja palaamaan Ruotsiin.

Lähikaupan nainen - Sayaka Murata

Tuo niin erillainen Japani ja japanilaiset kiinnostavat aina. Tämä kirja on sekin hyvin erillainen, ja niin on myös kirjan päähenkilö Keiko. Onko väärin, että nainen ei halua naimisiin ja on täysin tyytyväinen osa-aikaiseen työhönsä myymäläapulaisena lähikaupassa? Lukekaa ja miettikkää. Niin minäkin tein ja pidin lukemastani.

Hovitanssija - Kyung-sook Shin

Tämän kirjan myötä matkataan ensin 1800-luvun lopun Koreaan, sitten Pariisiin ja taas takaisin Koreaan.  Yi Jin on kuninkaan omaisuutta ja kaunis hovitanssija, joka päätyy ranskalaisen diplomaattin vaimoksi ja muuttaa  tämän kanssa kauaksi Ranskaan. Rakkaus ei ole ikuinen, eikä se kestä kaikkea... Etenkin kertomukset hovista ja sen kiemuraisesta etiketistä tekivät tästä kirjasta upean lukuelämyksen.

Joskus on vaikeaa päättää voiko kirjaa suositella.

Ali Landin Good me Bad me - forgive me

täyttää kaikki ominaisuudet, jotka tekevät kirjasta hyvän. Ja sittenkään en tiedä haluanko sitä suositella, sillä kirjan tarina on niin hirveä! Kyllä, se pitää otteessaan loppuun saakka, vaikka välillä lukiessa oli pakko laskea kirja yöpöydälle ja ajatella jotain ihan muuta. Sitä  haluaa uskoa, että vaikka onko kokenut mitä tahansa  pahaa lapsuudessaan, niin siitä voi selvitä, kunhan vaan saa oikeanlaista apua ja tukea. Ja kuitenkin, jollain tasolla tietää, että niin ei ole. Sitä jää pakostakin jossittelemaan... Kun äiti on sarjamurhaaja ja psykopaatti,  niin miten käy tyttärelle? Valitettavasti omena ei putoa kauaksi puusta, vaikka sitä ympäristö ei tajuakaan...

Oletteko lukeneet mitään listaamistani kirjoista?


.







maanantai 23. maaliskuuta 2020

Keväisiä kynttilöitä

Meillä poltetaan kynttilöitä ympäri vuoden. Takan päällä palaa kynttilä lähes joka ilta, oli sitten kesä tai talvi. Jotenkin minusta on sääli, että kynttilät muka kuuluisivat vain syksyn pimeisiin iltoihin ja talveen. Idea kynttilöiden valmistamisesta itse syntyi, kun joululahjaksi saamani, ihanaan lasipurkkiin valettu kynttiläni, tuli tiensä päähän ja paloi loppuun. Tuikkukynttilä oli tähän purkkiin ihan pieni, joten ajattelin, että voisikohan purkin täyttää uudestaan. Katsoin YouTubesta useita videoita, miten niitä kynttilöitä oikein tehdään. Purkkien täyttäminen näytti olevan se helpoin tapa, joten aloitin siitä. Pyysin naapurilta pieniä lasipurkkia omieni lisäksi. Taas tuli todistettua, että ei kannata heittää ihan kaikkea roskiin! 

Tarvikkeet tilasin netistä ja värinä käytin ihan vain normaaleja värikyniä, jotka murskasin sulatettuun vahaseokseen. Kevättä ja pääsiäistä silmälläpitäen, tein pastellinsävyisiä kynttilöitä. Lisäsin osaan seoksesta myös tuoksuja. Noiden raitojen tekeminen oli hidasta puuhaa, ja siksi teinkin näitä muutamana päivänä.  Koska tämä oli tällainen koe-erä yritän ottaa opikseni, mikä toimii ja mikä ei. 

Niin kovasti innostuin, että tilasin lisää soijamassaa. Seuraavaksi haluan kokeilla miten valaminen muotteihin onnistuu... 




torstai 19. maaliskuuta 2020

20 kysymystä - sitä sun tätä elämästä!

Katselin juuri televisiosta ajankohtaisohjelmaa, jossa psykologi antoi ohjeita, miten selvitä henkisesti seuraavista viikoista. Yksi ohjeista jäi mieleen ja se oli rutiinien tärkeys. Päätinkin, että yksi rutiineistani on blogini päivittäminen useammin.


Aina yhtä tyylikkään Tuulannelin blogista nappasin tämän Sitä Sun Tätä elämästä- haasteen.


1. Mitkä kirjat hyllyssäsi huutavat luetuksi tulemista? 


Virtuaalisella kirjahyllyllä kuuntelemista odottaa onneksi vielä monta Pirkko Koskenkylän Pohjantuuli-sarjan kirjaa. Olen päässyt neljänteen kirjaan ja olen aivan koukussa.


2. Oletko tapojesi orja?


Kai minä olen, vaikka yritän olla olematta. Haluan esimerkiksi olla ajoissa liikkeellä, ja sehän sotii tämän maan kirjoittamattomia sääntöjä vastaan. Minua ärsyttää sellainen lastminute.com toiminta ja viime tipassa säätäminen. 


Varmasti muita ärsyttäviä pinttyneitä tapoja on muitakin, mutta aina niitä ei itse edes huomaa!


3. Pidätkö siitä, että ihmiset puhuvat suoraan vai kaunistellen?


Pohjalaisena tietysti tykkään, että asiat sanotaan suoraan, mutta ei kuitenkaan töksäyttäen. Irlantilaiset kiertelevät ja kaunistelevat sanottavaansa, ja usein se itse asia hukkuu sinne puhetulvan sekaan, eikä viesti mene perille!


4. Missä asennossa nukut?


Kyljellään.


5. Mitkä ovat lempielokuvasi?


Ai, vaikea sanoa, mutta mieleen tuli Brooklyn-niminen elokuva, jossa irlantilainen Saoirse Ronan on pääosassa. Tuo iiririnkielinen etunimi lausutaan muuten Siersa!


6. Onko sinulla tunnuslausetta?


Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan tai tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.


7. Nimeä asia, joka ärsyttää sinua eniten?


Juuri nyt nämä tyhjänjauhajat tiedotusvälineissä ja somessa. Puhukaa ja kirjoittakaa vain asioista, jotka pohjautuvat faktoihin. Nyt ei todellakaan tarvita mitään arvailuja ja ennustajaeukkoja (ja tasapuolisuuden nimissä ukkoja). Sekin ärsyttää, että kun televisiossa näytetään esim. pääministerin puhe, niin sitten heti perään terävä toimittaja toistaa perään mitä pääministeri juuri sanoi. Onhan meillä katsojilla korvat päässä ja sen verran älyä, että kaikkea ei tarvitse papukaijana toistaa!


8. Onko sinulla vanhoja kortteja tai kirjeitä


Minulla on tallessa aivan ihania kirjeitä, joita jo kauan sitten poisnukkunut tätini kirjoitti minulle Englantiin. Hän oli maailman positiivisin ja kiltein ihminen, joka aidosti toivoi kaikille aina hyvää!


9. Kun olit lapsi miksi halusit tulla isona?


Opettajaksi tai sairaanhoitajaksi.


10. Pahe, josta nautit liikaa luopuaksesi siitä?


Hyvä, ja välillä aivan liian kaloripitoinen, ruoka sekä suklaa.


11. Mitä sinun pitäisi tehdä enemmän? 


Kuntoilla eli ei mitään uutta sillä rintamalla.


12. Mikä on paras uutinen minkä olet saanut?


Kun lääkäri sanoi minulle, että syöpä ei ole levinnyt imusolmukkeisiin, ja että ennuste on hyvä. Voiko parempia uutisia saada?


13. Luotatko ihmisiin? 


Joihinkin luotan, mutta en suinkaan kaikkiin. Uskon, että minulla on aika hyvä ihmistuntemus.


14. Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?


Kaupungin palveluiden lähellä, mutta ei keskustassa. 


15. Kuka elämässäsi on vaikuttanut sinuun eniten?


Kyllä se varmasti on äitini, jota ajattelen monta kertaa päivässä.


16. Mikä on lempivitsisi? 


Juuri nyt ovat vitsit vähissä....😉


17. Mikä eläin olisit? 


No, kissa tietysti. Kun tuota meidän Smokeyn ainaista nukkumista ja syömistä katsoo, niin ei voi olla kuin kateellinen.


18. Jos saisit kokeilla mitä tahansa ammattia päivän, mitä kokeilisit?


Olisi kiva kokeilla mitä sisustussuunnittelijan päivä pitää sisällään.


19. Mitä huomaat ensimmäisenä ihmisessä? 


Jostain kumman syystä kiinnitän huomiota ihmisten hampaisiin. Johtuukohan siitä, että näitä poikien hampaita oiottiin yhteensä niin monta vuotta...


20. Millaisista lomista pidät? 


Pitää olla sopivasti nähtävää, uimista meressä ja hyvää ruokaa!





Olisi kiva lukea myös teidän vastauksia näihin kysymyksiin!

Ps. Bloggeri taas ei suostu yhteistyöhön tekstin koon kanssa, vaan vaihtelee sitä oman mielensä mukaan. Ärsyttävää!

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Lista itselle

Kun tätä aikaa nyt on vaikka muille jakaa, niin päätin tehdä itselleni listan niistä asioista, joilla voin päiviäni täyttää. Yritän tehdä kaikkeni, että en vain vilkuilisi jatkuvasti puhelintani ja lukisi viimeisiä arvailuja tai uutisia, ja masentuisi täysin. 

1. Kävelyleikki joka päivä
2. Joogaa
3. Kaapissa on käsipainot, niitäkin voisi nostella
4. Haluan opetella tekemään kynttilöitä. Tilasin jo tarvittavat materiaalit, joten eikun hommiin.
5. Espanjan kirjat voisi tietysti kaivaa esille laatikosta. Netistä löytyy vaikka mitä kieliohjelmia.
6. Takapiha suorastaan huutaa minua ja ruohonleikkuria.
7. Ompelukoneen kannan taas keittiön pöydälle ja kehittelen ompeluprojektin.
8. Olohuoneen seinän maalaus ja muutama muukin pienehkö maalausprojekti.
9. Ullakon järjestäminen
10. Kirjojen lukeminen tai kuunteleminen. Lehtiäkin on muutama lukematta. 
11. Netflixiltä pitäisi etsiä joku koukuttava sarja. Ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan.
12. Karjalanpiirakoita tekisi kovasti mieli. Eli leivon niitä joku päivä. Ostoslistalle ruisjauhoja luonnontuotekaupasta. Täytyy ostaa ne huomenna, jos tuo kauppa vaikka sulkee ovensa.
13. Simppelin kirjahyllyn etsiminen pojan huoneeseen. 
14. Villatakki ja tilkkutäkki ovat tämän hetkiset neulontaprojektit.
15. Päivittää blogia useammin, ja kirjoittaa ehkä vähän jotain muutakin pöytälaatikkoon.


Eiköhän näillä päivät täyty toistaiseksi. Onko teillä jotain hyviä ideoita?




sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Ei saa vaipua synkkyyteen...

Näin sanoi edesmennyt setäni usein. Hyvin sanottu, ajattelin mielessäni aamulla. Eilen nimittäin olin vaipumassa juuri sinne synkkyyteen. Syy tietysti se k-kirjaimella alkava sana. Sillä vaikuttahan se myös meidän elämään, niin kuin kaikkien muidenkin.

Minun työtilanne on nyt vaihtunut surkeasta erittäin surkeaan. Polvipuoli Juniorin yliopisto suljettiin kesken tenttikauden. Nyt näyttää siltä, että sinne ei ole menemistä ennen ensi syksyä. Luentoja voi seurata netissä, mutta muuten kaikki on epäselvää. Huomenna pitää miettiä, käymmekö tyhjentämässä hänen asuntonsa Dublinissa. Miehen työkuviot ovat täysin sekaisin, sillä työ on edelleen Hollannissa, ja hän juuri nyt täällä Irlannissa. Pojista vanhempi on töissä, mutta kuka tietää kuinka kauan... Ja pelkkä ajatuskin siitä, että viikkokausia kököttäisimme täällä kotona, sai ja saa minut huokaisemaan syvään ja raskaasti. 

Siellä synkkyyden syövereissä viruessani pidin vihdoin itselleni tiukan puhuttelun. Olemme elossa, meillä on ruokaa ja katto pään päällä. Monella muulla on asiat paljon huonommin. Juuri nyt pitää ajatelle suurempaa kokonaisuutta, eikä vain omia murheitaan. 

Kyllä, tämä K ottaa päähän ja sekottaa elämän, mutta se ei mielestäni anna oikeutta sellaiseen jatkuvaan, itsekkääseen marinaan. Ei ole kivaa, jos odotettu matka peruuntuu. Mutta silloin pitää ajatella, että on olemassa matkoja ja matkoja. Se, että ei pääse lomalle on täysin eri asia, kun jos ei pääse läheisensä kuolinvuoteelle tai hautajaisiin. Tai jää jumiin jonnekkin viikkokausiksi, eikä pääse kotiin. 

Pelko työpaikan menettämisestä kiristää monessa perheessä hermoja. Konkursseja tullaan näkemään ja paljon. Uskon myös, että perheissä riidellään ja hermostutaan kotona olemiseen. Lapsilla ei ole tekemistä, teinit murjottavat ja vanhemmat väsyvät jatkuvaan sisarusten riitelyyn. Ja sitten se pelko, että saako tartunnan vai ei, ja jos saa niin miten se vaikuttaa... Ei ihme, jos pinna on kireällä. Voin vain yrittään arvella, minkälaiset tunnelmat ovat italialaisissa perheissä juuri nyt... 

Olen yrittänyt sanoa itselleni, että onneksi on tilaa. Jos alkaa jonkun pärstä ärsyttämään, voi mennä yläkertaan ja vetää oven perässään kiinni. Toivottavasti sää suosisi ulkona olemista, sillä se ainakin auttaa aina minua. Pitkän lenkin jälkeen sitä maailma näyttää aina himpun verran paremmalta paikalta!

Ja sitten tämä jatkuva tietotulva. Olen täysin kypsä toimittajiin, jotka rakastavat arvailua. Miksi ei odoteta tiedotustilaisuuksia ja faktoja ja vasta sitten uutisoidaan asiasta?

Sekin ärsyttää, että ihan kaikilla on mielipide asiasta, ja kaikki tietävät miten asiat pitäisi hoitaa. Totuushan on se, että tämä tilanne on niin erikoinen ja ihmeellinen, että kukaan ei tiedä 100%, miten pitäisi toimia. 

Viime vuosina meitä ihmisiä ovat pistäneet ruotuun tulivuoret, myrskyt, tsunaamit, ilmastonmuutokset ja metsäpalot. Nyt tämä. Taas on tullut todistettua, että on asioita, jotka tapahtuvat, eikä pieni ihminen voi tehdä muuta kuin yrittää räpiköidä eteenpäin. Eipä tässä oikein muuta voi kun pestä käsiään ja toivoa, että tästäkin jotenkin selvitään...
 


Ps. Koko Irlannin saarella on tätä kirjoittaessa 214 vahvistettua tapausta ja lisää tulee. 












keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Cliffs of Moher - Moherin kuuluisat kalliot

Jos jossakin tuntee itsensä pienen pieneksi, niin sen on Irlannin länsirannikolla, Claren läänissä sijaitsevilla Moherin kallioilla (eli Cliffs of Moher).  Edellisen kerran kävin kallioita ihailemassa vuosia sitten. Kamera jäi silloin autoon, kun etsin pojille pipoja. Ja muutenkin vierailu meni poikia paimentaessa. Pipoja tarvittiin silloin, ja etenkin tällä kertaa. Kamera oli nyt mukana, mutta kuvien ottaminen hieman haasteellista, sateesta ja tuulesta johtuen. 

Atlantti myrskysi alhaalla armottomasti ja tuuli tuiversi, mutta näkymät olivat vaikuttavat. Ei ihme, että nämä kalliot ovat yksi Irlannin suosituimmista nähtävyyksistä. Ehkä vielä joskus osun paikalle kauniina päivänä ja pystyn kävelemään vähän pidemmälle. Nyt polku oli niin mutainen ja ilma niin surkea, että vähän matkaa käveltyäni käännyn kiltisti takaisin.

Kalliot ovat korkeimmillaan 214 metriä, ja sieltä hyvällä säällä saattaa nähdä jopa Aranin saaret. Alueella on hyvin viitoitettuja kävelyreittejä, eikä niitä kävellessä tarvitse olla mikään huippukuntoinen vuorikiipeilijä! Etenkin myrskyisellä säällä kannattaa kuitenkin pitää varansa, sillä tuuli tempaa yllättäen mukaansa, eikä näillä kallioilla kannata kenenkään alkaa sooloilemaan! Minulta se vetäisi pipon päästä ja onneksi sain se heti kiinni, sillä ei tullut mieleenkään lähteä juoksemaan perään!

Jos on omalla autolla liikkeellä, kannattaa katsoa säätila Cliff's of Moherin nettisivuilta, ennen paikalle lähtöä. Jos oikein myrskyää, niin kalliot eivät ole vierailijoille "auki". Pipo siis mukaan ja kaiken varalta ainakin vettäpitävä takki, oli sitten kesä tai talvi. Jokainen Irlannissa matkaillut tietää, että sää täällä vaihtuu hetkessä ja pitää varautua kaikkeen! Sateenvarjolla ei siellä tee yhtään mitään, sillä sen tuuli kiertää mutkalle hetkessä.


Kalliot muuten ovat jopa 300 miljoonaa vuotta vanhoja ja muodostuneet pääasiassa savi-ja hiekkakivestä. Siellä elää myös useita eläinlajeja, joista valtaosta lintuja. Esimerkiksi lunneja "majailee" kallioilla ja niiden läheisyydessä. Ja jos haluaa syvällisemmin paneutua kallioihin ja niitä ympäröivään luontoon, niin voi myös käydä tutustumassa aihetta käsittelevään näyttelyyn, joka on kahvion yhteydessä.

Mukava päiväretki, eikä maisemissa sinne ajellessakaan ollut valittamista! 

Enemmän infoa ja parempia kuvia löytyy täältä.










Taustalla näkyy O'Brienin torni.

Pipo tiukasti päässä!

Kahvio ja näyttely ovat maan alla.


Tässä kehotetaan soittamaan kyseiseen numeroon, jos haluaa jutella.Valitettavasti aina joukossa on joku, joka ei tullut ihastelemaan maisemia...


maanantai 2. maaliskuuta 2020

Länsi-Irlannin sateesta Hollannin sateeseen

Olen tullut siihen tulokseen, että sade seuraa minua. Toissa viikolla olin tuolla Irlannin länsirannikolla ja pääsin "nauttimaan" Atlannin tuulista ja sateesta. Sitten viime viikolla minut kasteli Hollannin ja, hetken myös, Saksan sateet. Ja, kun tuli lähdön aika, kastuin vielä likomäräksi Amsterdamissa, juostessani rautatieasemalle. Sateenvarjosta ei viime viikkoina ole ollut juurikaan hyötyä. No, ainakin on tullut todistettua, että minua ei ole tehty sokerista!

Sateesta huolimatta, ihan kivoja reissuja molemmat. Läntinen Irlanti on uskomattoman kaunista aluetta. Laitan tännekkin enemmän kuvia, kunhan saan ne ensin käsiteltyä. Ja Hollannista tykkäsin kovasti ja suunnittelen jo seuraavaa reissua. Siitäkin enemmän, kera kuvien, vähän myöhemmin.

Ainoastaan Amsterdam, jossa olin kylläkin vain päivän, ei oikein iskenyt. Aivan liikaa turisteja, joille ei saisi  vuokrata pyöriä ilman jonkinlaista takuuta siitä, että ymmärtävät miten niillä ajetaan. Eikä "haiseva hasis" lisännyt yhtään viihtyvyyttäni. Tietöille ei tietysti mitään voi, mutta pääaseman edessä liikenne oli kyllä yhtä sekamelskaa. Aion kuitenkin antaa Amsterdamille vielä uuden tilaisuuden, sillä yhdessä päivässä ei ehdi oikein mitään. Seuraavan kerran menen ainakin kanaaliristeilylle, ja katsotaan sitten aukeaako Amsterdam paremmin. 

Sateesta olen siis saanut yliannoksen, ja nyt toivon kuivaa viikkoa. No, ainakin tänään lähes kuivat pyykkini kastuivat, ja muutenkin on ollut aika kylmää. Juniori on tämän viikon kotona, ja hyvä niin. Satutti hockeypelissä polvensa oikein kunnolla ja huomenna olemme toivottavasti viisaampia, mitä sille pitää tehdä. Pitäkää peukkuja, että pelkkä lepo, särkylääkkeet ja fysio riittävät! 

Minä alan käymään kuvasaalistani läpi ja parantelen nuhaani. Vuotava nenä on näin corona-viruksen aikana ihan positiivinen juttu, eikö niin?  

Palataan!