tiistai 10. joulukuuta 2019

Täällä taas...

Ihan ensiksi kiitokset teille kaikille ihanista kommenteista, niin täällä blogissa kuin Facebookissakin. Etenkin toisten ulkosuomalaisten viestit pistivät ajattelemaan. Moni olisi halunnut viettää läheistensä viimeiset päivät heidän vierellään, mutta ei sitä voinut tehdä. Olen näin jälkikäteen todella kiitollinen siitä, että pystyin Suomessa olemaan, eikä minulla ollut kiire palata takaisin. No, se matkaopaskurssi jäi kesken, mutta senkin asian voin hoitaa myöhemmin. Tärkeintä oli kerrankin saada keskittyä vain yhteen asiaan ja olla oikeassa paikassa. Minä olin siellä missä minua eniten tarvittiin.

Äiti hiipui pois vähitellen, ja sitten lopulta ei enää herännytkään. Hän oli valmis lähtemään ja minä luopumaan. Sitä kummasti voi olla yhtäaikaa surullinen, helpottunut ja kiitollinen. En nyt kirjoita  tässä postauksessa aihessa sen enempää, mutta palaan asiaan myöhemmin. Sillä kaikkia meitä läheisen menettäminen koskettaa, ennemmin tai myöhemmin.

Kaikkien järjestelyiden ja hautajaisten jälkeen olen nyt taas täällä Irlannissa. Juuri nyt oma seura on sitä parasta seuraa. Laittelen hiljalleen joulua, mietin työkuvioita ja aloitan matkaopaskurssin osa-aikaisesti tammikuussa. Tuntuu todella hyvältä kaikkien kiireisten vuosien jälkeen olla kerrankin ilman aikatauluja. Nyt kun vielä saisi itsensä liikkumaan enemmän...no, ensi viikolla ehkä.

Tänne blogiinkin tulee varmasti kirjoitettua enemmän, nyt kun kiireet eivät paina. Kummasti sitä saa päivänsä kulumaan, vaikka ei tarvitsekkaan lähteä aamulla töihin tai koulunpenkille. Sulattelen kaikkea tapahtunutta ja kerään energiaa ensi vuotta varten. Juuri nyt on sellainen pysähtynyt ja jotenkin tyhjä olo. Uskon vankasti siihen, että jotkin olotilat on vain käytävä läpi elämässä. Niiden ohi ei voi mennä, eikä niitä voi turruttaa. Ei aina voi olla hauskaa ja kivaa. Ja sitten kun elämä alkaa taas hymyillä, osaa siitä nauttia ihan erillä tavalla. Aika aikaa kutakin on hyvä sanonta!



Nämä "hämärät" kuvat otin viime perjantaina tuolla Corkin keskustassa.

19 kommenttia:

  1. Lämmin osanottoni Saara.

    Olipa ihana kuulla taas Sinusta, monta kertaa olen sinua ajatellutkin tässä välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena.Elämä jatkuu ja blogi ainakin toistaiseksi.

      Poista
  2. Lämmin osanottoni myös tätä kautta Saara.Äidin poismeno on aina niin raskasta, vaikka olisi kuinka paljon ikää. Paljon jaksamisia ja tsemppejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Äiti on aina äiti, niin se vaan on.

      Poista
  3. Osanottoni vielä tätäkin kautta! Kovasti noista tunteista tuli mieleen omat fiilikset isäni kuoleman jälkeen. Aika parantaa, vaikka ihan kaikkea ei pois saakaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jotenkin tähän on osannut valmistautua jo vuosia. Monta kertaa oli tilanteita, jolloin luulin, että nyt se tapahtuu. Olen onnellinen, että sain olla Suomessa viimeiset viikot.

      Poista
  4. Lämmin osanottoni Sinulle. Hienoa, että sait olla äitisi vierellä viimeiset ajat. Siitä jää lämmin muisto. Sen minäkin olen saanut kokea, kun oman äitini saattohoidin hänen viimeiset kuukautensa. Rankkaa oli, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

    Olen seurannut vuosia blogiasi, mutta en ole ehkä kommentoinnut.

    Hyvää Joulun odotusta täältä Keski-Suomesta.
    Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kommentoit. Rankkoja ne viimeiset viikot olivat, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että sain ne hänen vierellään viettää. Ei tarvitse myöhemmin tuntea huonoa omaatuntoa, että olisi pitänyt...

      Poista
  5. Lämmin osanottoni sinulle. Vanhemman menetys on kova asia aina. Itse hautasin vanhempani viime vuonna 6 kuukauden ja 2 päivän välein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on ollut rankkaa, kun noin lyhyen ajan sisällä piti sanoa kahdesti hyvästi. Joskus mietin, että miten ihmiset toipuvat onnettomuuksissa, jossa osa perheestä menee yhdellä kerralla, täysin yllättäin.

      Poista
  6. Olipas täällä hiljentäviä uutisia. Osasitpa pukea sanoiksi hyvin sen tunnelmasta toiseen siirtyvän olotilan, kun ajatuksissa on niin paljon elämää suurempia tapahtumia, joita ei oikein osaa vielä jäsentää. Suru, helpotus, kaipaus, uupumus, levollisuus, ikävä, itku ja hymy kaikki yhtä aikaa mielessä.
    Kun oikein pinnistelen muistiani, niin etkös sinä juuri jokin aika sitten (vai olisiko siitä jo vierähtänyt ihan vuosia) järjestellyt ja pohdiskellut Suomessa asuvan äitisi hoivajärjestelyjä? Kovin pitkä aika siitä ei voi olla, kun tuntuu niin tutulta asialta.
    Toivotan sinulle rauhaisaa mieltä näihin päiviin.
    Kirjoita vain, me ollaan kuulolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuvailit nuo tunteet. Äiti ehti olla palvelutalossa kaksi vuotta. Vain viimeiset viikot hän oli sairaalassa. Kävin sitten tyhjentämässä palvelutalon huoneiston. Hänellä oli ollut siellä hyvä olla ja viihtyi hyvin. Kiitos kommentistasi. Minäkin seuraan edellen blogiasi, vaikka harvoin tulee kommentoitua.

      Poista
  7. Hyvin sanoitit tuon lähdön, jossa toinen oli valmis lähtemään ja toinen luopumaan. Otan osaa äidittömään elämään. Ja iloitsen vapaimmista päivistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä "vapaa" elämä on tehnyt hyvää. Tammikuussa käyn Suomessa hoitamassa asioita ja sitten täytyy tehdä suunnitelmia... Sinun postauksiasi muuten olen kaivannut...ethän ole lopettanut?

      Poista
  8. Lämmin osanottoni, SaaraBee.

    VastaaPoista
  9. Suru on läsnä kauan aikaa, mutta vähitellen se helpottaa ja muuttuu joksikin muuksi. Otan osaa. Sait rauhassa hyvästellä äitisi ja se on kyllä hienoa asia. Meidän äiti kuoli syliini ja suhteellisen yllättäen, ja siitä on jo kauan aikaa.
    Rauhaisaa joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin asiat kerrankin järjestyivät niin, että ei ollut mihinkään kiirettä. Jotenkin kun sitä näki kuinka toiselta oli voimat lopussa, hyväksyi asian ja oli helpottunut, kun hän pääsi pois. Nyt ei enää ole kipuja! Kiitos kommentistasi.

      Poista
  10. Lämmin osanottoni. Vuosien varrella on ollut hienoa lukea, kuinka etäisyydestä huolimatta pidit yhteyttä kotipaikalle ja kuinka myös poikasi ovat olleet koko ajan hyvässä yhteydessä äitiisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sakke kauniista sanoistasi. Nyt olen tyytyväinen, että tuli käytyä Suomessa niin usein. Nyt aion sitten matkustella jossakin ihan mualla. Hyvää joulua sinulle!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!