keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Lumi tuli maahan

Opiskelukiireet vaihtuivat hetkessä sairaalahuoneen ilmastointilaitteen surinaan ja ikkunasta näkyvään, kevyen lumivaipan peittämään, maisemaan. Enää ei ole kiirettä mihinkään. Päivät kuluvat rauhallisesti ja sairaalan rutiineja seuraten.

Äiti nukkuu paljon, ja sitten taas jaksaa vähän jutella. Ruokaa tuodaan, mutta ei se enää maistu. Pääasia on, että ei ole kipuja. Minä istuskelen vieressä ja annan juotavaa tai pöyhin tyynyä.

On pitänyt oppia vain olemaan, ilman mitään tekemistä.  Juuri nyt eletään tunnista ja päivästä toiseen. Ei suunnitella mitään, eikä voida itse määrätä tahtia. Tuolla ylhäällä päätetään meidän puolestamme,  kauanko aikaa on vielä jäljellä...

Palaan blogiin, kun aika tuntuu oikealta.


19 kommenttia:

  1. Paljon voimia sinulle raskaaseen hetkeen ja tukena olemiseen <3 -Lilli-

    VastaaPoista
  2. Tällaista on elämä. Voimia Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Paljon voimia Sinulle - tärkeät hetket, jotka jäävät sydämeen.

    VastaaPoista
  4. Sinun paikkasi on nyt äitisi rinnalla <3

    VastaaPoista
  5. Voi ei. Voimia sinulle ja äidillesikin <3

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, kun saat olla mukana äitisi luona. Niin merkittävät ovat nämä hetket elämässä.

    VastaaPoista
  7. Sanoja ei nyt oikein ole, kun tunteet nousivat pintaan. Yritä jaksaa. <3 Valoa päiviisi ja äidille rauhaisaa oloa.

    VastaaPoista
  8. Elämä vie vääjäämättömästi kohti kuolemaa. Meidän jokaisen kohdalla. Voimia irti laskemiseen.

    VastaaPoista
  9. Voi,sinä meille rakas Saara! Olen kokenut sen saman, mitä sinä juuri nyt. Usein palaan ajatuksissani niihin hetkiin, jotka olivat omalla tavalla kauniita, surullisia ja niin lopullisia, mutta hetkeäkään en antaisi pois. Toivotan sinulle jaksamista hyvästelyyn ja suremiseen.

    VastaaPoista
  10. Lämpöinen ajatus sinulle Saara. Ja voimia.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!