keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kuka maksaa?

Olin kahtena peräkkäisenä perjantaina syömässä porukalla ulkona. Ensimmäinen ryhmä koostui, vain ja ainoastaan, suomalaisista naisista ja toinen etupäässä irlantilaisista, kylläkin parilla englantilaisella ja allekirjoittaneella vahvistettuina. Kaksi saman tyylistä ja hintaista ravintolaa sekä suurin piirtein yhtä paljon illalistajia. Ravintolat eivät olleet sieltä halvimmasta päästä, mutta eivät nyt ihan yltiökalliitakaan. Kuitenkin sen hintaisia annokset olivat, että ihan joka viikko en niissä illalistaisi.

Toiset tilasivat alkupaloja ja viiniä, kun taas me autoilijat litkimme vettä tai kevytcolaa. Joku sortui jälkiruokiin, kun taas toisille riitti pelkkä kahvi lopuksi. Ruoka oli kummassakin ravintolassa hyvää, ja mielestäni hintalaatu suhde oli kohdallaan. Kun viimeinen tippa kahvia tai lusikallinen jälkiruokaa oli nautittu, tuli laskun aika. Viimeistään siinä vaiheessa nämä kaksi ryhmää alkoivat erota kuin yö ja päivä toisistaan.  

Suomiporukassa kaivetaan taskulaskimet ja viivottimet (melkein) esille ja aletaan laskemaan, paljonko se oma osuus on. Sitä väännetään ja käännetään pennilleen, ja lopuksi jaetaan vielä tilatut viinipullot, sitä viimeistä lasillista myöten. 

Irlantilaisessa seurueessa toimitaan tosin. Lasketaan syöjät ja jaetaan lasku sen mukaan. Omapa on vikasi, jos et tilannut alku- tai jälkiruokia. Tällä kertaa ihmeekseni kuitenkin me autoilevat maksoimme vähemmän, emmekä osallistuneet juotujen viinien maksuun. Normaalisti tälläistä asiaa ei oteta edes huomioon. Siinä ei aikaa tuhlata, kun lasku on jaettu, juomarahat listätty ja rahat tarjoilijalla. Kukaan ei marmata (ainakaan ääneen), että johan tuli salaatille ja vesilasille hintaa!

Suomiseurueessa laskun jakaminen saattaa välillä kestää tuskastuttavan pitkään. Kieltämättä tämä veivaaminen jotenkin aina onnistuu pilaamaan tunnelman. Vaikka tottahan se on, että eipä ainakaan joudu toisten juomisten ja syömisten maksajaksi. Onhan se tietysti kohtuutonta osallistua maksamaan kalliit viinipullot ja alkuruoat, jos itse on syönyt vain sen pääruoan ja juonut jäävettä. Mutta tunnelman se laskun jakaminen kyllä latistaa. Aina.

Irlantilaisessa seurassa kannattaa siis ottaa tarpeeksi käteistä mukaan. Ja jos oikein tiukalla dietillä tai budjetilla on, niin en tiedä kannattaako edes lähteä mukaan. Joskus mietin, että entäs jos jollain ihan oikeasti on se viimeinen penni menossa ja  budjetti, jossa ei ole venymmisen varaa? Kuinka moni jää kotiin, koska pelkää laskun suuruutta? Opiskelijaporukoissa voi varmasti sanoa, että nyt ei ole varaa, mutta muuten täällä ei rahan puutteesta puhuta. Enkä ole tainnut koskaan kuulla kenenkään irlantilaisen sanovan, että maksetaan vain omat tilaukset. Se nyt on sellainen kirjoittamaton sääntö, että laskusta ei aleta keskustelemaan. 

Onko se sitten jotenkin itsekästä tilata se kallein pihvi, kun naapuri syö salaattia? Olen joskus myös miettinyt sitä, pitäisikö asiasta joskus keskustella. Kaikilla ei kerta kaikkiaan ole ylimääräistä rahaa, mutta tekee mieli lähteä tuulettumaan. Kyläilykultturi on täällä erillaista, ja harvoin kutsutaan ketään kotiin iltaa istumaan. Ystäviä ja tuttavia tavataan siis kodin ulkopuolella, ja usein päädytään syömään jonekkin muualle kuin pikaruokapaikkaan. Kukaan täällä ei halua leimautua kitupiikikisi tai antaa ymmärtää, että rahat ovat vähissä. Siksipä sitä vieruskaverin sisälihapihvin ja vuosikertaviinin hintaa mietitään vain omassa päässään.

Eikä se henkilö, joka kehottaa, suureen ääneen, jakamaan laskun kaikkien kesken yleensä ajattele, että joukossa saattaa olla joku, jolle illasta tulee kohtuuttoman kallis. Toisaalta taas tuo laskun jakaminen pennilleen on kyllä välillä todella rasittavaa ja jotenkin noloa. Tarjoilijat pyörittelevät silmiään, kun porkukka laskee ja laskee. Jonkinlaista kultaista keksitietä tähänkin ongelmaan varmasti kaivattaisiin. Tutussa porukassa on tietysti helpompi asiasta keskustella, mutta sellaiset "semi"tutut ja suuremmat porukat, ovat kyllä välillä aika haastavia.

Mitä mieltä olette? Vedetäänkö exelit esille vai jaetaanko lasku? 

Irlantilaisesta pubikultturista ja kuka siellä maksaa ja mitä, kirjoitin postauksen aikaisemmin. Lukekaapa se täältä, jos kiinnostaa. Tämä pubipostaus on muuten yksi luetuimmista postauksistani ikinä!





18 kommenttia:

  1. Olen kanssa huomannut, että suomalaiset on hyvin tarkkoja laskemaan pennejä. Jos me käymme ystävien kanssa syömässä, lasku jaetaan kaikkien kesken. Jos on niin, että joku ei juo kallista viiniä, saattaa viinin juojat sanoa, että maksavat isomman osuuden tai antavat juomarahan, mutta ei todellakaan vedetä esiin excellejä ja taskulaskimia. Mikä ravintola on Corkin must?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Excellit esille ja pennit puoliksi, niin se suomalaisilla menee. Toisaalta, jos porukka on sellaista puolituttua, niin mitäpä sitä toisen pihvejä maksamaan. Tuttavien kesken on helpompaa. Olen täällä jo miettinyt, minne mennään syömään. Laitappas mulle ne teidän matkapäivät, niin laitan kalenteriin.

      Poista
  2. Täällä kyllä, kun laskua pyydetään, tarjoilija kysyy, yhdessä vai erikseen ja jos erikseen maksetaan, hän tuo jokaiselle oman laskun. Ei tarvitse kenenkään siitä numeroa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei erikseen laskuja edes anneta, eli aina tulee se pitkä lasku. Ehkä olisi helpompaa ainakin joidenkin porukoiden kanssa, jos jokainen saisi oman laskunsa.

      Poista
  3. On olemassa sanonta Going Dutch. Se merkitsee, että jokainen maksaa ravintolassa omat kulunsa. Hollantilaiset ovat aika tarkkoja rahasta ja on tosiaan tavallista, että laskun saapuessa käyttäydytään samoin kuin suomalaisilla on tapana. Samaa tarkoittavat myös sanonnat Doing Dutch tai Dutch date. Muualla maailmassa hollantilaisille vinoillaan tuosta ravintolaetiketistä, mutta sikäläiset eivät irvailusta välitä, vaan jatkavat omalla tavallaan. Hyvä niin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli tälle suomalaistenkin käyttämälle mallille on oikein nimikin. Senhän voisi vääntää Going Finniksi! En tunne juurikaan hollantilaisia, joten tuo heidän tarkkuutensa rahan suhteen tuli minulle yllätyksenä.

      Poista
  4. Saksassa on helppoa, kun voi tehdä, miten haluaa. Tarjoilija kysyy: "Yhdessä vai erikseen?" Olen huomannut, että nykyaikaiset kirjaus- ja maksulaitteet ovat hitaampia kuin lappusysteemillä ja rahakukkarolla toimivat tarjoilijat, joilla on fenomenaalinen päässälaskutaito.
    Eri asia, jos joku nimenomaan kutsuu ihmisä vieraikseen tietystä syystä. Liikelounaista minulla ei ole kokemusta.
    Olen käynyt vain työtovereitten ja tuttavien kanssa ravintolassa ja osallistunut perhejuhliin tai ollut itse kutsujana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä täälläkin tosiaan pitäisi siirtyä tuohon yhdessä vai erikseen tyyliin. Tiedä sitten pyytäisikö irlantilaiset sittenkään erikseen laskuja, vaikka mahdollisuutta tarjottaisiinkin.

      Poista
  5. Hmm, enpäs pidä tuosta irlantilaisesta laskutavasta. Mieluummin niin että jokainen maksaa oman osuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on puolensa, mutta joskus kyllä ärsyttää. Etenkin jos on autolla liikenteessä ja muutenkin yrittää syödä kevyesti. Silloin illalle tulee kohtuuttomasti hintaa.

      Poista
  6. Täytyypä sanoa, että olen ilmeisesti vaan käynyt työpaikan juhlissa, jotka maksetaan työpaikan tiliin, juomat joskus tietty itse. Tai sitten vienyt jälkikasvun ravintolaan, ja äitihän aina maksaa kun on pyytänytkin : ) Ihan viime aikoina ovat sanoneet että heilläkin on rahaa maksaa.
    Miksei Irlannissa voisi muuten pyytää laskua erikseen kuten Suomessa? Miksi asiakkaiden pitää itse laskea osuuksiaan?

    Totta on, että raha on aina nolo aihe irlantilaisille. Ikinä ei kehtaa kukaan sanoa, ettei ole varaa, vaikka sitten söisi spagettia viikon. Näin kävi minulle, kun suomalainen tuttava tuli käymään Dublinissa, teki treffit kalliiseen ravintolaan, ja minä hölmö oletin, että hän maksaa laskun. Unohdin, ettei näin tehdä Suomessa. Sillä viikolla oli budjetin kanssa tosi ankeaa, kun yhteen illalliseen hupenivat kaikki ruokarahat!
    Suomalaisissa juomatavoissa on miehelläni oppimista, hän pyrkii ostamaan kierroksia, ja sitten ihmettelee, kun kukaan ei tee samoin...
    Köyhyys on hävettävä asia jota kukaan ei halua mainostaa. Siksi irkut tuhlaavat niin näyttävästi jouluna, kastejuhliin, ensimmäiseen ehtoolliseen...velaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro miehellesi heti, että kierroksien ostaminen pitää lopettaa. Siinähän menee konkurssiin. Ja suomalainenhan ei edes toisen tarjoamaa ollutta juodessaan älyä, että ehkä pitäisi tarjota seuraava. Mikähän siinäkin on niin vaikeaa? Täällä ei tosiaan rahan vähyydestä puhuta, mutta jos sitä on niin silloin kyllä on niitä, joiden pitää tuoda asiaa jatkuvasti esille. Olisihan se jotenkin helpottavaa, jos ihmiset voisivat sanoa, että mennään johonkin halpaan ravintolaa, kun nyt on rahat tiukalla tai säästän tässä lomarahoja. Sitä päivää saa odottaa. Mielummin täällä kärsitään loppukuukausi, kun sanotaan suoraan, että nyt ei ole penniäkään ylimääräistä.

      Poista
  7. Yhdessä vai erikseen tyylillä olen minäkin kavereiden kanssa mennyt, ei tule noloa tilannetta kenellekään. Minulla on niin vähän rahaa, että sen kerran kun suoriudun ravintolaan syömään, niin en todellakaan maksa kenenkään viinejä ja pihvejä! Uskon, että moni jättää tulematta, jos raha on vähissä ja niinhän se on täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ulkona syöminen on ehkä yleisempää kuin Suomessa, mutta ei ihan halpaa. Kyllä sitä miettii ennen kuin lupaa lähteä, jos tietää että edessä on kallis ilta. Olen pari kertaa ollut todella kiukkuinen kun pizza ja limsa maskoivat minulle lähes kolminkertaisesti. Päädyin maksamaan toisen viinit ja jälkiruoat. Mies minua lohdutti, että seuraavan kerran sitten et mene autolla ja juot osuutesi viinipullosta ja tilaat jälkiruoan...

      Poista
  8. Olen itsekin kaivannut täällä Irlannissa sitä Suomen tyylistä "yhdessä vai erikseen" -periaatetta. Kuten kirjoitit, laskun jakaminen ja tippien laskeminen latistaa aina tunnelman. Meillä on onneksi isommalla naisporukalla illallistettaessa huomioitu viinit sen mukaan kuka niitä juo ja kuka ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku raukka aina joutuu sitten laskemaan ne rahat ja jakamaan viinipullot. Kyllä siinä tunnelma latistuu ja joskus on jopa käynyt niin, että rahaa puuttuu. Siinäpä sitten kaivetaan euroja kukkarosta, että saadaan lasku täsmäämään. Siinä vaiheessa haluan yleensä nopeasti kotiin ja koko illasta jää mieleen etupäässä sen laskun setviminen...

      Poista
  9. UK:n puolella tulee aina yksi lasku ja kylla se usein jaetaan melko tasan, joskin muutaman punnan heittoa voi olla. Jos jollain ei ole varaa lahtea hienompaan paikkaan, pubi joka tarjoaa ruokaa on edullisin vaihtoehto. Usein mennaan ystavien luo syomaan, etenkin kesalla jolloin rento BBQ on hyva keino syottaa isompikin porukka.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kannattaa valita paikka, joka on jokaisen kukkarolle sopiva. Etenkin Lontoossa voi ilta tulla todella kalliiksi... Minusta on kurjaa, jos joku jää pois siksi, että illan järjestä valitsee liian tyyriin ravintolan. BBQ olisi kiva vaihtoehto, mutta kun tuohon säiden haltiaan ei voi aina luottaa. Me grillattiin viikonloppuna ihan vain perheen kesken, mutta söimme sisällä...Oli liian kylmä!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!