sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Lumipyrystä kevään keskelle

Blogissa on ollut hiljaista pitkään, koska bloggaaja oli käymässä taas Suomessa. Tuli sellainen tunne, että minua tarvittiin enemmän siellä kuin täällä. Tässä teille hyvä esimerkki näistä ulkomailla asumisen huonoista puolista: ei voi jakautua kahtia. Ei voi olla tukena ja apuna siellä, ja elää normiarkea täällä. 

Viikon aikana sain, kaiken muun ohella, elää keskitalvea lumipyryineen ja paukkupakkasineen. Kiskoin jalkaani vanhoja kuluneita toppahousuja ja sitten hikoilin ne päällä ruokakaupassa. Lapioin lunta  hikimärkänä ja huomasin, että tämähän käy liikunnasta. Sain aikaan surkean pienen väylän, jonka lumipyräkkä pian täytti, kuin minulle piruillakseen. 

Huomasin taas kerran, kuinka minulla on hyviä ihmisiä ympärilläni, jotka ovat aina valmiina auttamaan. Isuin välillä mietteissäni ja pohdin tätä elämää, ja sitä kuinka totta nuo välillä tyhjiltä kuulostavat totuudet elämisen tärkeydestä tässä ja nyt ovat. Pitää elää täysillä, mutta samalla on myös osattava pysähtyä. Siinpä pohdittavaa kerrakseen.


Elin viikon aikana tuntikausia menneisyydessä. Kävin läpi 20 valokuva-albumia, ja poimin jokaisesta muutamia muistoja. Katsoin kuvia isovanhemmistani, joita en koskaan edes tavannut, luin omaa vauvakirjaani, hymyilin kuvista kahdesta pienestä pojasta, jotka posket punottaen leikkivät lumessa. Oli rippi-, ylioppilas-, hää- ja hautajaiskuvia, Välillä nauroin kippurassa 80-luvin permanentatuille hiuksille, ja hetken kuluttua kyynelet valuivat, kun katsoin kuvia läheisistä ihmisistä, joita ei enää ole.

Kaiken tämän keskellä tiedotusvälineissä tuli esille uusia tapauksia hoivakodeista, joissa kenelläkään ei ollut hyvä olla. Olin todella kiitollinen siitä, että Suomesta löytyy vielä hyviä ja ihmimillisiä paikkoja vanhuksille. Miltä tuntuu omaisista jättää läheinen paikkaan, jossa henkilökunnalla ei ole aikaa edes perustarpeiden tyydyttämiseen? Tai miltä tuntuu olla töissä paikassa, jossa tuntisi kokoajan riitämättömyyttä? 

Nyt olen taas takaisin Irlannissa. Huomenna alkaa täkäläinen arki. Paluu töihin tuntuu todella vaikealta. Ei auta, välillä elämä nyt vaan on tälläista, eikä tulevaisuutta voi juurikaan nyt kovin pitkälle suunnitella.






10 kommenttia:

  1. Lumimyräkässä on saatu elää. Ei päivää, ettei ikäviä uutisia vanhustenhuollosta, vammaishuollosta tai päiväkodeista! Yksityistäminen on vienyt palvelut alas, hinnat ylös ja jopa suorainaisia rikoksia kai tehty. Surullista on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pahalta tuntui nuo uutiset. Aina vaan pahempia tapauksia tuli esille. Ymmärrän, että ei palveluita voi ilman rahaa tuottaa, mutta rajansa kaikella. Sekin ihmetyttää, että näistä tarkastusvierailuista ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen. Mikä se sellainen tarkastus on, että paikat puunataan ja henkilökunnalle annetaan vuorosanat? Ja takuuvarmasti juuri sinäpäivänä on tarpeeksi henkilökuntaa paikalla.

      Poista
  2. Ymmärrän tuskasi, kahdessa paikassa ei voi olla yhtaikaa. Juuri huoli läheisistä ( isäni vakava sairastuminen ) sai minut muuttamaan takasin Suomeen. Kun lapsetkin halusivat jatkaa koulunkäyntiä ja opiskeluja Suoemssa, oli päätös paluusta helppo. Tai no helppo ja helppo, oma rakas työni jäi toiselle mantereelle ja uuden elämän aloitus oli rankkaa lumipyryineen ;)

    Ihanaa kevättä sinulle sinne Irlantiin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas muuta. Ei tosiaankaan ole aina helppoa. Itse en ole koskaan ajatellut Suomeen muuttamista, mutta sitä olen miettinyt, että jos ottaisin virkavapaata, jos tilanne sitä vaatii. Sekään ei ole ihan helppoa, sillä töissä minulla ei ole tuuraajaa. Katsotaan mitä tuleman pitää. Juuri nyt otan päivän kerrallaan ja sanon itselleni, että se että yrittää parhaansa riitää...vaikka ei riitäkkään.

      Poista
  3. Semmoista elämä on - ei se taida kyllä rauhoittaa, mutta niin monenlaista on pakko ottaa elämältä vastaan ja siihen sie olet valitettavasti joutunut alistumaan. Aurinkoista kevättä ihan kaikilla rintamilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Kaikenlaista pitää tämä ihmisen elo sisällä. Ne ikävätkin vaiheet on vain kestettävä ja siirryttävä eteenpäin. Toivottavasti sinnekiin kevät tekee jo tuloaan!

      Poista
  4. Nyt on sitten pari päivää tullut vettä ihan kaatamalla, huh huh, eli kaikki se lumi on nyt jäistä loskaa!
    Toivottavasti paluu arkeen sujuu ongelmitta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, tuota inhottaavaa likaista loskaa. Saa olla todella varovainen aamulla, että ei yöpakkasten jälkee kaadu. Take care!

      Poista
  5. Minulla on vain kalpea aavistus siitä, miltä tuntuu, kun pitäisi oll kahdessa paikassa yhtäaikaa. Toivon jokatapauksessa sinulle hyvää kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista tämä nyt on. Yritän ottaa päivän kerrallaan, kun en oikein muutakaan voi. Onneksi elämän tilanne on nykyisin sellainen, että voin lähetä Suomeen jos tarve niin vaatii.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!