perjantai 27. heinäkuuta 2018

Päivää, ystävät hyvät!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja armoton arki, ennen pitkään, ampaisee mukaansa. Eka työviikko alkaa olla lopuillaan, ja rimaa hipoen siitä on selvitty. Ai, että oli vaikeaa ensimmäisenä aamuna. Ei olisi millään huvittanut... Kun raahasin ruokakasseja kotiin, täyttääkseni tyhjän jääkaapin, tuli tunne, että tätäkö tamä taas on. Onneksi tunnen itseni, ja tiedän, että parin viikon kuluttua olen taas ihan ok. Kesäähän on vielä jälkellä vaikka kuinka, ja työpäivän jälkeen voi sitten tehdä niitä omia juttuja.

Irlannissakin on ollut oikein kunnon kuuma kesä. Ja niin kuivaa, että vettä pitää nyt säästää, eikä nurmikkoa saa kastella eikä autoja pestä. Onhan tämä suorastaan naurettavaa, että saaressa jossa vettä normaalisti tulee ovista ja ikkunoista on siitä nyt pula. Ajatelkaa, meidän etupihan nurmikko on palanut. Se on suorastaan säälittävän näköinen.
 
Suomessa ollessani pojista vanhempi oli ilmeisesti kastellut kukkia, kun olivat niin upean näköisiä. Kun sitten matka jatkui Espanjaan oli hän a. unohtanut tai b. säästänyt vettä ja ikkunalaatikoissa nuokkui surullisen näköisiä kasveja. Siis, kastelukannulla saisi täällä kastella, mutta ei letkulla. Veikkaan, että syy kukkakuolemiin oli a, eikä Irlannin vesivarojen säästäminen.

Niin, Suomessa kävin, eikä sitä matkaa ei nyt oikein lomaksi voi  kutusua. Se oli sellaista tunteiden sekamelskaa. Sain viettää paljon aikaa äitini kanssa. Ei haitannut, vaikka hän välillä otti nokoset. Minä istuin vieressä ja virkkasin. Aikaa meni myös kotona tavaroita lajitellessa. Yritin olla ajattelematta mitään, kun kävin läpi vanhoja valokuvia ja tyhjensin kaappeja. Sen viikon jälkeen olin kyllä aika loppu. Energiaa ei kertakaikkiaan enää riittänyt kyläilyyn. Tunsin vahvasti, että yksi tärkeä osa elämääni alkaa olla ohi. Oli kuitenkin mukavaa nähdä edes osaa sukulaisista ja ystävistä. Vasta jälkeenpäin tajusin, että en käynyt edes uimassa!
 
Paluumatkalla pysähdys Helsingissä ja päiväretki Porvooseen tulivat tarpeeseen. Helsinki on kyllä aivan upea kesäkaupunki, ja siellä voisin viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Palasin kuitenkin takaisin Irlantiin ja muutamaksi päiväksi töihin, ja sitten olikin Espanjan vuoro.

Sen matkan kyllä tulen muistamaan pitkään. Mutta palataan kuumaan ja kauniiseen Madridiin, sekä Santanderin hockeykentille, kannustamaan
Vihreän Saaren poikia, myöhemmin.

Nyt taputetaan itseä olalle ensimmäisen työviikon selättämisestä, suht selväjärkisenä. Toivon myös, että te Suomessa asuvat ja siellä lomailevat, ette ole täysin sulaneet sinne kuumuuteen. Ei tässä voi muuta sanoa, että kyllä on kelejä pitänyt!

Palataan asiaan.   

 



 

6 kommenttia:

  1. Ollut kyllä hieno kesä. Mukava kuulla sinusta.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa takaisin ruudun sille puolelle. Paljon kaikkea on mahtunut kesääsi, joka - kuten sanot - onneksi vielä jatkuu.
    Upeaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan. Kesä on ollut hyvä ja se vielä jatkuu. Tälle viikolle on luvattu sateita. Suomen helteet taitavat vielä jatkua vähän aikaa. Mitenkähän siellä totutte taas kylmään syksyyn?

      Poista
  3. olen pysytellyt pois Suomesta, että saitte nauttia kauniista ilmasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Allu. Sinä se sitten jaksat ajatelle toisten parasta!!!!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!