keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tipuja ja kuulumisia

Kevään väri on keltainen, sisälläkin!

Löysin kaupasta tupsujen pyörittelyhärvelit ja innostuin kokeilemaan niitä heti. Nopeasti syntyi tupsut, ja kun kaksi erikokoista solmin yhteen, tuli niistä kivoja tipuja. Sitten silmät päähän ja leikkasin oranssista pahvista vielä nokat. Koska tänä vuonna en mene pääsiäiseksi Suomeen, lähetin näitä tipuja postitse äidille. Toivottavasti löytävät ennen pääsiäistä perille, sillä ennen niin luotettava Suomen posti, ei nykyisin saa minulta kovin korkeita arvosanoja.

Onneksi muistin, että toin Suomesta viime pääsiäisenä raeruohon ja ohran siemeniä. Kylvin ohran siemenet näihin ruskeisiin kuppeihin, jotka sain lahjaksi Bretagnesta. Ne ovat tarkoitettu siiderin juomista varten, mutta hyvin niissä näkyy ohrakin viihtyvän.

Takana ovat ne ajat, kun äiti puhalteli kananmunien sisältöä pois, että sain sitten ne maalata vesiväriellä. Pääsiäismunia olisi myynnissä vaikka minkälaisia, siis näitä ei syötäviäkin. Syötävät saavat jäädä tänä vuonna kauppaan, sillä yritän hillitä suklaahimoani. Pajunkissoja muuten näin parissakin kaupassa myytävänä, mutta ostamatta jäi. Joku kohtuus se olla pitää, sillä en muutamasta risusta suostu maksamaan lähes vitosta. 

Meillä on tiedossa erillainen pääsiäinen, sillä Juniori lähti  hockeykasseineen Etelä-Afrikkaan. Siellä pidetään 10 päivää kestävä valmennusleiri. Aikamoinen reissu, vai mitä? Jo pitkään hän on käynyt tosi usein sunnuntaisin Dublinissa harjoituksissa tai hockeyotteluissa. Se on tarkoittanut treenipäivänä herätystä neljältä aamulla ja paluuta kotiin yhdeksän pintaan illalla. Joskus hän on mennyt Dubliniin jo edellisiltana ja ollut tätinsä luona yötä. 

Leirin jälkeen 25 pojasta valitaan 20 Irlannin alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen.  Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Tietysti toivon, että Junorin matka jatkuu, sillä niin paljon hän on aikaa ja energiaa asian eteen uhrannut. Sitä harjoittelun ja otteluiden määrää ja sitten vielä ikävä urheiluvamma... Tarkkaa syömistä ja noita pitkiä päivä Dublinissa... Pitäkää tekin peukut pystyssä, että maajoukkuepaikka irtoaa! 

En ole millään tavalla halunnut lisätä hänen paineitaan, ja siitäkin olemme puhuneet, että entäs jos jatkoa ei seuraakkaan. Tottakai se harmittaa, mutta maailmanloppu se ei ole. Silloin ollaan kuitenkin kiitollisia tästä kokemuksesta, ja ennen kaikkea huikeasta leiristä, jonka hän varmasti muistaa loppu elämänsä.  

Meilläkin on edessä viikonloppuna pieni reissu, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Jokos teillä on pääsiäinen esillä?






4 kommenttia:

  1. Laitan pojan maajuokkue-paikan puolesta peukkujen lisäksi ukkovarpaatkin pystyyn. Kauniit pääsiäiskoristeet teidän kotona. Hyvää hiljaisen viikon jatkoa ja Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospas ukkovarpaat auttaisivat. Ensi viikolla olemme jo paljon viisaampia. Poika palaa huomenna kotiin.

      Poista
  2. Peukut pystyssä täälläkin!
    Aurinkoiset ja keväiset koristeet sinulla. Meillä kaikki tipuset ja pupuset vielä laatikossa komeron hyllyllä... Kuinkahan käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että jatkoa seuraa. Hollanti on muuten oikea hockeymaa.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!