torstai 8. helmikuuta 2018

Kuka tilaa ja kuka maksaa - Irlantilaisessa Pubissa

Älkää nyt vaan siellä ajatelko, että se täti meitä taas opettaa... Se ei ole tämän postauksen tarkoitus, vaan paremminkin valottaa vähän paikallista tapakulttuuria. Nimittän joskus kannattaa uudessa maassa kuunnella meitä vanhoja ja viisaita, täällä pitkään asuneita. (Fiksuina lukijoina ymmärrätte varmasti, että kyseessä on vitsi. En ole viisas, enkä kyllä suostu olemaan vanhakaan, mutta 15 vuotta Irlantia on opettanut yhtä sun toista.)

Kuten kaikki tiedätte pubit ja Irlanti ovat jonkinsorttisessa symbioosissa keskenään. Irlantilaiset sopivat treffit mielummin pubiin kuin kotiinsa. Siksipä pubeja kutsutaankin olohuoneiden jatkoiksi. Se, että keskellä viikkoa tavataan ystävä pubissa ei tarkoita sitä, että sieltä horjutaan pois, vähän ennen sulkemista.

Oikein perinteisissä paikallispubeissa istuu baarijakkaralla Paddy ja täyttää keskittyneen näköisenä ristikkoa, sekä siemaisee välillä tuopistaan tumma Guinnessia. Vähän etäämmällä istuu kaksi rouvaa, joista toinen juo kahvia ja toinen on tilannut pienen pullon viiniä. Pubiin tullaan yksin tai yhdessä. Baarimikko ja pubin omistaja eli landlord or landlady tai publican tuntevat vaikiasiakkaansa hyvin. Paddy juo aina tuopin Guinnessia ja on tarkka siitä, että sen on annettu "laskeutua" rauhassa. Kun taas Mickey on nykyisin tuoremehulinjalla jne.

Niin, kutsu on käynyt kaveriporukalla paikalliseen pubiin. On sovittu, että tavataan siellä kello 20.30, tai niillä main. Tuo niillä main on se tärkein pointti, kun puhutaan kellon ajoista. Kukaan ei saavu paikalle tasan kello 20.30. Suomalainen on tietysti siellä jo 20.15 ja katselee ympärilleen, eikä näe ketään tuttuja. Vilkuilee kelloaan ja kännykkäänsä ja miettii, että tajusiko paikan ja ajan ehkä sittenkin väärin. Ei kannata panikoida, kyllä ne sieltä tulevat, mutta viiveellä. Ja niinhän siinä tietysi käy. Pitää siis olla varautunut odottamaan, jos on ajoissa tai ajallaan paikalla. Niillä main nimittäin tarkoittaa ehkä yhdeksää tai kymmentä. 

Koska täsmällisyys on itselläni verenperintönä saatu, en pääse siitä eroon. Ennen kännyköitä laitoin laukkuuni lehden tai kirjan, jota sitten lueskelin odotellessani. Nainen voi ihan hyvin istua pubissa yksin, siemailla juomaansa (teetäkin saa) ja lukea kirjaansa. Kun tuttuja alkaa sitten vähitellen paikalle valumaan on kierrosten vuoro. Joku porukasta sanoo, että minä tilaan nämä juomat. Hän kysyy kaikilta mitä kukakin haluaa, menee baaritiskille tilaa juomat ja myös maksaa ne. Kun lasit alkavat olla tyhiä, huikkaa joku toinen, että nyt on minun vuoroni jne. Porukassa mukana oleminen tarkoittaa sitä, että jokainen tarjoaa vuorollaan kierroksen. Ja vaikka itse jätät kierroksia väliin, tarjoat kuitenkin kaikille juotavaa. Vain moukka tai kitupiikki livistää paikalta, kun tulee oma vuoro tarjota tai alkaa laskemaan, että minä maksan vain sinun ja sinun juomasi, koska sinun kierroksella en tilannut mitään. 

Jos kyseessä on isompi porukka, ja paikalle on saavuttu eri aikoina, voidaan sopia niin, että te kolme tilaatte keskenään ja nuo mattimyöhäiset keskenään. Mitä sitten tilataan? No, ei ainakaan sitä paikan kalleinta viskiä tai konjakkia, silloin kun joku muu maksaa. Entäs jos on autolla liikkeellä tai ei halua mitään alkoholipitoista? Senkin on ihan ok. Siksihän on limsaa tai vesipulloja tarjolla. Pubiin voi aina mennä, mutta jotain pitää kuitenkin tilata. Vaikka sitten sitä kuplavettä. Eihän kukaan mene ravintolaankaan vaan istumaan.

Irlantilaiset eivät laske rahjojaan, vaan ovat hyvin reiluja. He odottavat sitä myös sinulta. Jos käyt hakemassa vain itsellesi juotavaa, etkä kysy muilta, saattaa kutsu lähteä ulos jäädä viimeiseksi. Kitupiikit ja moukat muistetaan ja heistä myös puhutaan. Aika noloa on, jos porukasta jonkun pitää muistuttaa, että kuules nyt Saara, nyt on sinun vuorosi.

Jos taas olen kyseessä on ryhmä suomalaisia, saatamme ihan hyvin sopia, että jokainen hoitaa ja maksaa omat tilauksensa. Autoilija tilaa vesipullonsa, viinin ystävä pienen pullon viiniä jne. Asia on sillä selvä, eikä siitä tarvitse sen kummemmin keskustella.  Täällä moinen käytös pidetään tietysti outona, mutta menee ulkomaalaisuuden pikkiin. 

Kun taas olemme ulkona tuttavapariskunnan kanssa, käy juomat hakemassa meidän vuorolla se, jolla sattuu olemaan rahaa mukanaan. Kortit eivät usein käy, joten taskussa pitää olla euroja. 

Vinkkinä siis, että tyhjätaskuna ei paikalle kannata saapua. Kierroksen voi jättää ihan hyvin väliin tai pyytää vain vettä. Reippasti vaan tassu ylös tarjoamaan. Joskus se kavereiden saaminen voi olla näin pienestä asiasta kiinni. Reilu kaveri tuo Suomen Matti, miettivät mielessään paikalliset ja pyytävät Matin mukaan jatkossakin. Kun taas Maija, joka tilasi aina sitä kalleinta juomaa ja häipyi paikalta, kun tuli oma vuoro, saa istua iltansa yksin kotona. 

Näin se täällä menee! 






6 kommenttia:

  1. Minulle olisi haasteellista muistaa tilaukset! :) Sitten mä luulen, että tulisi juotua enempi kun olisi hyväksi! En osaa juoda mitään pitkiä juomia! Maassa maan tavalla, tietty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi onkin aina välillä pysyä vain vedessä tai olla tilaamatta mitään. Muuten ei hyvin käy!

      Poista
  2. Hei,

    Olemme tulossa mieheni kanssa Irlantiin maaliskuussa (yksi syy matkustaa Irlantiin on tämä blogi). Teet hyvää peeärrää Irlannille :-)
    Onko muuten todellakin niin, että käteistä kannattaa varata mukaan?

    Kyseleepi Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva kuulla, että blogini on innostanut teidät tänne lomalle. Toivottavasti nautitte lomasta ja Irlannista. Käteistä kannattaa pitää mukana, sillä läheskään kaikissa paikoissa ei kortteja hyväksytä. Esim. taksit maksetaan käteisellä ja eikä kaikissa kahviloissakaan käy kortit.

      Poista
  3. Sl`ainte! Loistava kirjoitus Saara! Olen iloinnut, että joistakin pubeista on saanut myös alkoholitonta olutta (normijuttu Suomessa, mutta ei täällä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoholitonta olutta alkaa varmasti olemaan paremmin tarjolla, sillä ihmiset autoilevat enemmän, eikä puhalluttaminenkaan ole enää täysin mahdotonta. Pyydäppä joskus pubissa sellaista vadelmamehua, on aivan taivaallisen hyvää.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!