maanantai 15. tammikuuta 2018

Jälleen on luettu ja kuunneltu

Kuten tiedätte, olen äänikirjojen suurkuluttaja. Arkiset puuhat, kuten siivous, silitys ja ruoanlaitto sujuvat yleensä kirjoja kuunnellen. Napit korvissa käyn myös kävelyllä ja autoa ajaessakin laitan kaiuttimen päälle ja kuuntelen kirjoja. Tysät lento-, juna- ja bussimatkat sujuvat nopeammin, kun syventyy kirjan juoneen. Ja kun kuuntelemiseen yhdistää vielä neulomisen, niin silloin olen 100% tytyväinen olooni ja elooni.

Luen/kuuntelen kaikenlaisia kirjoja, mutta jos parin ensimmäisen kappaleen jälkeen kirja ei jostakin syystä kiinnosta jätän sen kesken. Lukeminen on onneksi vapaaehtoista, joten miksi lukea sellaista, joka ei nappaa. 

Ville Haapasalo on jäänyt minulle vähän vieraaksi julkkikseksi. Tiesin, että hän on suosittu Venäjällä, mutta en tiennyt miksi ja miten. Ja sitten kuuntelemattomien kirjojen hyllyltä löysin peräti kolme Villestä kertovaa kirjaa. Ensinnäkin on ihme, että hän on ylipäänsä elossa, kaiken kokemansa jälkeen. Ville on kuin kissa, jolla on monta henkeä. Hän nimittäin olisi voinut kuolla nälkään, alkoholimyrkytykseen, ruokamyrkytykseen... Miesparka on hakattu sairaalakuntoon niin monta kertaa, että on suoranainen ihme, että hän pystyy yleensä liikkumaan. 

Ville on sellainen tarinankertoja, että häntä kuunnellessa aika unohtuu. Kun on ollut monessa mukana ja kaikenlaista kokenut on tarinoita mitä kertoa. Itänaapuri avautuu hyvine- ja huonoinepuolineen ihan uudella tavalla, kun Ville siitä värikkäästi kertoo. Ajatelkaa, hän meni täysin kielitaidottomana silloiseen Leningradiin opiskelemaan näyttelijäksi. Kuuntelin kolme kirjaa peräjälkeen ja täytyy sanoa, että minusta tuli heti Ville-fani. 

Et kuitenkaan usko - Ville Haapasalo, Kauko Röyhä ja  Juha Metso 
Et muuten tätäkään usko - Ville Haapasalo, Kauko Röyhä ja  Juha Metso 
Ville Haapasalo - Kauko Röyhkä.

Niin, ja kirjat kuunneltuani voin vain sanoa, että onneksi Ville ei päätynyt Englantiin teatterikouluun, ja että melkein kaiken kuulemani uskoin! 

Englannista puheenollen, rakastan kirjoja, joissa tallustetaan Lontoon kaduilla ja eri kaupunginosissa. Ei siis ihme, että Robert Galbraithin Käen kutsu vei minut heti mukanaan. Yksityisetsivä Cormoran Striken tunkkaiseen ja nukkavieruun toimistoon, lounalle vanhahtavaan ja edelleen tupakalta tuoksahtavaan pubiin sekä kiertelemään Lontoon sateisille sivukaduille. Eikä ihme, että kirja oli niin hyvä, sillä Robert Galbraith ei nimittäin olekkan Robert vaan nimen alle kätkeytyy J.K. Rowling, joka tuskin esittelyjä kaipaa. Ilkka Rekiaro on kääntänyt kirjan kerrassaan taitavasti,ja murhaajakin viimein selviää Robinin avustuksella. 

Käen Kutsun jälkeen siirrtyin ratkomaan Silkkiäistoukan arvoitusta. Tämä kirja ei ehkä ollut yhtä hyvä kuin tuo sarjan ensimmäinen, mutta mukanaan vei sekin, mitä nyt välillä suorastaan kuvotti. Etsivä Strike poti amputoitua jalkaansa, kulautti kurkkuunsa monta pinttiä olutta pubeissa ja söi liikaa rasvaisia ranskalaisia ja samalla selvitti kuka murhasi erikoisen kirjailijan ja miksi. Kuvioissa oli mukana tietysti avustaja Robin, johon Strike taitaa olla, itsekkään sitä täysin tiedostamatta, rakastunut...    

Kolmaskin kirja on jo ilmestynyt, mutta sitä ei ainakaan vielä ole saatavana äänikirjana. Niin, että jos murhat ja Lontoo kiinnostavat, niin Robert Galbraith is your man...I meant woman!

Mitäs teillä on juuri nyt luureissa tai yöpöydällä?


Minun joululahjakirjani odottavat vielä lukemista.
Kiitokset Tarjalle ja Jaanalle!



10 kommenttia:

  1. Mulla on toi Westön uusin toivelistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä ehtinyt aloittamaan. Jospas nyt viikonloppuna.

      Poista
  2. Nyt sait innostumaan, nuo Villesta kertovat kirjat ja myös Lontooseen sijoittuvat dekkarit kuulostaa niin mun kirjoilta etta nehan on luettava, tai kuunneltava. Mitä palvelua käytät, tilaatko jostain tietystä äänikirjat? Mulla odottelee Knausgardin kuuden osa kirjasarjasta Taisteluni ja se onkin ihan hillitön tiiliskivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ladannut Storytelin kännykään ja tabletille ja niistä kuuntelen. Palvelu maksaa 16,00 kuussa, mutta on joka sentin arvoinen. Valittavana on sadottain suomen, ruotsin ja englanninkielisiä kirjoja. Ne voi myös ladata kuunneltaviksi esim lentoja varten.

      Poista
  3. Villen kirjat ovat vallattomia ja tarvitseeko kaikkea edes uskoa.
    Viimeksi minut koukutti Jan-Philipp Sendkerin: Sydämenlyönneissä ikuisuus ja Sydämen ääntä ei voi unohtaa. Kuuntelin molemmat äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ville on sellainen tarinankertoja, että viilaa meitä varmasti välillä linssiin. Vaikka se kyllä uskon, että joka jutussa on myös aimoannos totuutta mukana. Jan-Philipp Sendkerin kirjat ovat avian mahtavia. Minäkin kuuntelin ne. Toivottavasti kolmas on jo tekeillä.

      Poista
  4. Seuraavaksi tartun Jean Kwokin Käännösiä. Parhaillaan kertaan Munron Kerjäläistyttöä lukupiirin varten. Hyvää jatkoa hyvien kirjojen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisuuspiiri olisikin mukava harrastus. Harvoin pääsee keskustelemaan lukemistaan kirjoista kenenkään kanssa. Sääliksi käy ihmiset, jotka eivät ole tajunneet miten mukava on lukea / kuunnella kirjoja.

      Poista
  5. Minä taas olen Villen Venäjän matkoihin koukussa, olen katsonut sen ensimmäisen Venäjällä matkustelun ja Jäämeri 30-päivässä, jonka jälkeen olen kokenut palavaa halua päästä joskus käymään Solovetskin luostarisaarelle. Hitsi, unohdin laittaa sen toive-luettelooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kasoa Villen matkoja, mutta kun asun täällä niin ei onnistunut. Arvaa harmittko...

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!