maanantai 8. tammikuuta 2018

Ei varmasti takapenkkiin

Yhden lähiseudun lukuisten kirkkojen ohi kävellessäni, minulle tulee aina kylmä. Siis ihan vain rakennusta katsoessani. (Toisaalta ihan hyvä, sillä yleensä minulla on liian kuuma!) Tuossa kirkossa nimittäin opin tärkeän asian: Irlannissa ei koskaan kannata istua takapenkissä, ulko-oven läheisyydessä. Eikä se kylmyys ole ainut syy. Nimittäin myöhästely on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Aina paikalle saapuu Matti Myöhäisiä, olipa kysessä sitten mikä tilaisuus tahansa.

On todella ärsyttävää, kun ovi paukkuu koko ajan ja matit ja maijat saapuvat mukamas hijaa, toisilleen kuiskaillen, paikalle. Ja kun ovi kerraan avataan, sieltä hyökyaallon lailla virtaa kylmää ilmaa niskaan ja selkään. Eikä sekään auta, jos rakennuksessa on eteinen, sillä iso ulko-ovi on tietysti sepposen selällään.

Mieleen tuli yhdet hautajaiset, jossa päädyin vahingossa takapenkkiin, ystäväni viereen, istumaan. Ovet olivat tietysti auki ja väkeä lappasi sisään koko ajan. Papin puheen kuulin kyllä, koska hän puhui mikrofoniin, mutta musiikkiesitys meni ohi. Koko tilaisuudesta jäi mieleen paukkuva ovi ja se kuinka jäässä olin. Lähdimme heti, kun vain oli sopivaa, meille lämmittelemään ja joimme litratolkulla höyryävää teetä. Niin, että jos täällä menette johonkin tilaisuuteen, niin älkää vaan jääkö takapenkkiin istumaan.

Sitten kannattaa vielä huomioida sellainen asia, että on olemassa se toinen ääripää. Nimittäin näin talvisaikaan lämmityslaitteet  kännetään aina täysille. Silloin kun tilaa ei käytetä, lämmitys on pois päältä. Vahtimestari napsautaa lämmityksen päälle vähän ennen tilaisuuden alkua ja kääntää sen täysille. Eli jos ei jäädy, niin voi samassa salissa myös sulaa kuumuudesta. Pitää siis olla tarkkana mihin ahterinsa täällä parkkeeraa. Ja tämä pätee myös ravintoloihin, pubeihin ja joskus jopa ihan tavallisiin olohuoneisiinkin.

Takkatuli pubin perällä saattaa näyttää houkuttelevalta ja kutsuvalta, mutta jakkara sen läheisyydssä voi helposti osottautua vikavalinnaksi. Baarimikko nimittäin käy säännöllisin väliajoin heittämässä pesään lisää koksia ja voin luvata, että silloin varmasti tarkenee.

Keskinmäärin siis kaikilla on tietysi ihan hyvä olla, mitä nyt toisilla hampaat kalisevat, kun taas toiset pyyhkivät hikeä. Sama pätee myös lavuaariessa. Toisesta kraanasta tulee tulikuumaa vettä ja toisesta kylmää, mutta keskinmäärin juuri sopivaa lämpöistä!


Ovet ovat auki...




8 kommenttia:

  1. Tätä lukiessa oli naurussa pitelemistä. Sitä täällä helposti kuvittelee, että kaikissa länsimaissa täsmällisyys on hyve. Takkaan pätee vähän sama kuin lämpöpatteriin. Paikka on valittava tarkoin (jos pääsee valitsemaan). Hyvää tätä viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmällisyys ei todellakaan ole irlantilaisten vahvoja puolia.

      Poista
  2. Minuakin hymyilytti. Pitää siis osata vähän ennakoida.
    Kivaa viikon alkua sinne!

    VastaaPoista
  3. 😊Niin se on usein täälläkin että moni asia on joko tai, sellainen kultainen keskitie ei taida olla kovin tunnettu

    VastaaPoista
  4. Just eikä melkein! Yritetään tasapainoilla siinä olemattomassa välimaastossa:)

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!