tiistai 28. maaliskuuta 2017

Äänikirjoja

Tutustuin pari viikkoa sitten, ensimmäistä kertaa, äänikirjojen tarjontaan. Eiväthän äänikirjat mikään uusi keksintö ole. Jo lapsena kävin niitä kirjastossa kuuntelemassa. Minulla on menossa erään e- ja äänikirjafirman ilmainen tutustumiskuukausi, ja taidan kuukauden päätyttyä siirtyä maksulliseksi asiakkaaksi. Ymmärtääkeseni äänikirjoja voi rekisteröityä kuunnelmaan myös kirjaston kautta. Täytyykin ottaa asiasta selvää.

Silittäminen, ruoanlaitto ja siivous sujuvat miellyttävämmin kirjoja kuunnellen. Autossakin yksin ajellessa kuuntelen nykyisin radion sijaan kirjoja. Menossa on jo kolmas kirja. Kaikki muuten ovat ruotsalaisten kirjailijoiden kirjoittamia, ja tapahtumapaikkoina joku kaupunki Ruotsissa. En tiennytkään, että naapurissa on todella hyviä dekkarikirjailijoita. Juuri nyt ratkon Viveva Stenin murhia Syvissä vesissä. Ninni Schulmannin Tyttö lumisateessa ja Denise Rudbergin ja Hugo Rehnbergin Niin se sitten meni- kirjat olen myös kuunnellut. Kaikista olen tykännyt.

Bussissa lukeminen on minusta vähän hankalaa. Tästä lähtien Cork-Dublin väli sujuu nopeasti, kun voi pistää silmät kiinni ja antaa kuskin hoitaa ajamisen ja lukija lukee puolestani. E-kirjoja en vielä ole alkanut lukemaan, mutta varmasti sekin aika vielä koittaa. Tulevaisuudessa Ikea saa lopettaa kirjahyllyjen myymisen.

Jos joku olisi minulle sanonut 25 vuotta sitten, että pystyn lukemaan/ kuuntelemaan suomalaisia kirjoja, seuraamaan uutisia ja katsomaan suomalaisia TV-ohjelmia, en olisi uskonut. Naistenlehtien lukeminenkin käy nykyisin näpärästi netissä. Minä nimittäin olen aina kaivannut suomalaisia lehtiä ja kirjoja, vaikka englanniksi olenkin lukenut.

Ihan vaan vinkkinä (ja tämä ei ole mikään maksettu mainos), että jos tilaa yhden Sanoma Median lehdistä, pystyy lukemaan muut lehdet digilehtinä netissä.

Lukemista, katsomista ja kuuntelemista, kielellä kuin kielellä, on siis netti pullollaan. Onglema onkin, että siitä seuraa runsauden pula. Aikaa kun on edelleen vain sen 24h vuorokaudesta, joista 8h nukutaan, 8h tehdään töitä ja 8h kattaa kaiken muun. Tuohon kaikkeen muuhun pitäisi saada pari tuntia lisää. Nukkumiesta en tingi ja töitäkin pitää tehdä... No, ainakin tiedän mitä voisin tehdä, kun ylimääräistä aikaa jotenkin siunaantuu.
*** 

Juuri nyt Irlannissa kukkii...






sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aurinko paistaa - ranskaksi

Juniori oli pari viikkoa sitten viikon Britannyssa Ranskanssa. Luokalta lähti 20 ranskanopiskelijaa matkalle, kahden opettajansa kanssa. He yöpyivät perheissä, kävivät päiväretkillä ja olivat myös muutaman päivän koulussa. Matkalta palasi tyytyväinen, monta kokemusta rikkaampi, poika.

Vuoroin vieraissa käydään, ja nyt meillä sitten on vastaavasti tuon ranskalaisen perheen poika kylässä. Hekin ovat täällä viikon. Kiertävät Corkin nähtävyyksiä ja käyvät vähän kouluakin. Mukava ja ai, niin kohtelias poika, joka puhuu suht hyvin englantiakin. Ovat Juniorin kanssa hyvin samanlaisia ja tulevat hienosti juttuun....englanniksi. Juniorin sanainen ranskanarkku näyttää olevan lukossa ja avain kadonnut teille tietämättömille.

Juniori kertoi meille pojan supersiististä ja tyyllikkästä kodista, jossa ruoka oli taivaallista. Ei siis mitään paineita täällä päässä. Siivosimme talon yhteisvoimin ja mietimme ruokaa valmiiksi. Isä on keittokiellossa, ja minut on kelpuutettu ruokavastaavaksi. Meillä ei siis ensi viikolla syödä edellispäivän jämiä.

Pojista vanhempaa patistelin aikoinaan myös tähän vaihto-ohjemaan, mutta ei innostunut. Tai innostui vasta, kun se oli liian myöhäistä. Mikä sen parempi tapa tutustua kieleen, kulttuuriin ja uusiin ihmisiin kuin perheessä asustaen ja vähän kouluakin käyden. Harmi vaan, kun viikko on niin lyhyt aika.

Irlantilaiset nuoret eivät näytä olevan kovin kiinnostuneita kielenopiskelusta. Englannilla pärjää ja iiri tappaa innon niiltä, jotka sitä ihoavat. Ranska taitaa olla täällä se suosituin vieras kieli. Saksaa ja espanjaakin,  koulusta riippuen, voi opiskella yläkoulussa.

Toivon, että edes pieni kipinä ranskan kunnolla oppimiseen tästä kokemuksesta syttyisi. Sitänkin toivon, että poikien kaveruus säilyisi, ja voisivat vaikkapa käydä toisissaan kylässä tulevaisuudessakin.

Niin, ja sekin pitää mainita, että täällä on aivan mahtava aurinkopaiste ja mittarissa eilen parhaimmillaan + 16 C.


Tuliaisia Ranskasta...nam. Ranskalaiset osaavat tämän paketoimisen taidon.





Juniori vei mukanaan luomulohta, irlantilaista juustoa, kynttilän ja karamellejä.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Langan pyörittelyä

Meidän kylän hyväntekeväisyyskirppiksellä tekee aina löytöjä. Ostin taas canvastauluja varastoon, sekä halvan käyttämättömän näköisen beigen värisen yölampun.

Halusin lampusta harmaan ja muistin, että minulla on jemmassa iso kerä harmaata lankaa. Sivelin lampunvarjostimeen tavallista askarteluliimaa, mutta vain pienelle auleelle ja aloin kiertämään lankaa ympäri varjostimen. Sitten taas lisää liimaa ja homma jatkuu. Langan päät hävitin lopuksi, superliiman avulla, kierretyn lagan alle. Väriä voi tietysti vaihdella välillä, jos siltä tuntuu.

Lampunjalan puolestaan ruiskutin harmaalla spraymaalilla, joka värin lisäksi jättää jälkeensä rösöisen pinnan. Lampun olisi tietysti voinut jättää täysin harmaaksi, mutta halusin piristää sitä vähän. Perhospakkauksen ostin alennusmyynnistä huimalla 0.50 sentillä.

Kirppislöydöt ovat siinä mielessä hyviä, että koska niistä ei maksa kuin muutaman lantin, ei haittaa vaikka tuunailut menisivätkin pieleen. Me tuunaajat kuljemme muutenkin aina tuntosarvet ylhäällä ja ostamme edullista materiaalia varastoon. Sitä mieheni on vaikea ymmärtää. Miksi ostaa jotain, jota ei juuri nyt tarvitse?  



Mikä siinä on, että kun työpaikalla purkit tyhjenevät, en millään meinaa raaskia heittää niitä roskiin? Samalla langanpyöritysmetodilla päällystin myös ison pikakahvipurkin. Tässä purkissa oli oranssi kansi, jonka maalasin kalkkimaalilla, vaikka se ei välttämättä olekkaan tähän tarkoitukseen oikein sopivaa. Kalkkimaali ei ole olenkaan suosikkimaalini, sillä se oikein imee tahrat ja lian itseensä ja kaikki tahrat myös näkyvät. Se käy hyvin sellaisiin "kohteisiin", joihin ei kosketa jatkuvasti. Kannen vaihdoin myöhemmin läpinäkyvään. Puisia sydämiä hankin sieltä samaisesta alennusmyynnistä, ja liimasin ne purkin ympärille superliimalla. Tähän purkkiin laitoin pahalta bensalta haisevat takan sytytyspalat. 





Arki-iltoina en juurikaan ehdi tehdä käsitöitä tai askarrella, mutta onneksi on viikonloput... Pääsiäistä vartenkin minulla muhii päässä muutama idea. Katsotaan, jos tänä viikonlopuuna ehtisin ne toteuttaa. 


torstai 23. maaliskuuta 2017

Tulevaisuus

Ei uuden kielen oppiminen tarvitse aina olla tylsää. Meidän ihana espanjan opettaja Lucia löi tunnilla laulunsanat eteen opetelessamme, miten verbit taipuvat tulevaisuudessa. Samalla tutustuimme aivan mahtavaan espanjais-palestiinalaiseen laulajaan nimeltään Marwan.

Laulunsanojen kääntäminen oli työlästä, enkä ymmärrä vieläkään ihan kaikkea. Marwanin musiikki on sitävastoin soinut meillä jatkuvasti youtubessa, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän hänestä pidän. Ja ainahan sitä ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä. 

Tuntien jälkeen tunnelmat vaihtelevat. Välillä sitä on tyytyväinen itseensä, mutta yleensä tuntuu, että ei osaa yhtään mitään. Uusia sanoja tulee eteen jatkuvasti, eivätkä ne jää päähän, ei sitten millään. Olenkin päättänyt ryhdistäytyä ja pakottaa itseni iltaisin edes 30 min kirjojen ääreen. Netflixiltä olen myös löytänyt espanjankielisiä elokuvia, joissa on testitys englanniksi. Valitsen elokuvan puheen nopeuden perustella. Mitä hidastempoisempi puhe ja tarinan etenemisvauhti, sitä parempi. 

Ymmärtäminen, puhumisesta nyt puhumattakaan, on kyllä vaikeaa, kun tempo on niin järkyttävän nopea. Löysin netistä hitaasti luetut uutiset espanjaksi. Niistä jopa ymmärtää jotain, ja sekin tietysti auttaa, että aihe on yleensä tuttu jo täkäläisistä uutisista. Espanjalaisia sisustuslehtiä tuotan aina kun kuulen, että joku matkustaa sinne lomalle. Täytyykin alkaa etsimään niitä myös netistä.

Materiaalista ei ole pulaa, nyt on vaan pakko käyttää siihen tutustumiseen enemmän aikaa. Yritän myös taivutella miehen ja Juniorin lomalle tänäkin vuonna, no tiedätte varmaan minne. He haluaisivat jonnekkin muualle. Katsotaan minne päädymme.

Tässä teillekkin laskuvarjoa kuunneltavaksi. Eikö vain kuulostakin espanja ihanalta korvaan? 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ne ulkosuomalaisen pienet ilot

Käyn pari-kolme kertaa vuodessa suuressa tukkuliikkeessä lähinnä vessa ja talouspaperivajausta täydentämässä. Viime kerralla tajusin, että pakastemarjat ovat siellä edullisia. Kiersin suuria pakastealtaita ja mitä silmäni näkivätkään: 2.5 kgn pussin villejä mustikoita. Ei siis mitään mauttomia pensasmustikoita, joita ostan aitojen puutteessa. Enpä usko, että moni asiakas on yhtä onnellisena kaivanut pakastealtaasta marjapussia. Kylläpä minua nyt onni potkaisi!

Kotona piti heti koemaistaa löytöni, ja kyllä ne ihan oikeilta muistikoilta maistuivat. Piirakkaa en vielä ole ehtinyt niistä leipoa, mutta puuron kanssa olen niitä jo syönyt. Maitokin värjäytyy ihanan siniseksi. Huomenna voisi olla mustikkamuffinsien vuoro!




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Nancy Mulligan

Ed Sheeran yllätti irlantilaisen isoäitinsä ja teki laulun isovanhempiensa rakkaustarinasta. Täältä lisää.





Mummu on antanut kuuluisalle lapsenlapselleen seuraavan ohjeen: kun etsit puolisoa, niin rakastu hänen silmiinsä, koska ne silmät ovat ainut osa, joka ei koskaan vanhene. Kun rakastut silmiin, niin olet rakastunut ikuisesti.

Granny Sheeran told me when I'm looking for a partner to fall in love with their eyes cause eyes are the only things that don't age, so if you fall in love with their eyes you'll be in love forever.


torstai 16. maaliskuuta 2017

Pyhä Patrick

Täällä sitä on työviikko takana ja nyt keskitytään vain ja ainoastaan Irlannin suojelupyhimyksen Pyhän Patrickin
juhlimiseen. Koska juhlapäivä sattui tänä vuonna perjantaille, jatkuvat toisilla juhlat koko viikonlopun. Minulle taitaa kyllä riittää yksi pubi-ilta. Liikaa ihmisä ja liikaa melua...ei sitä vanha jaksa.

Patrickkeja Irlannissa riittää. Niin mieheni suvussakin. Isä oli Patrick, veli on Patrick ja yksi veljenpoika on Patrick. Ja pojista vahimman keskimmäinen nimi on..., no Patrick tietenkin. Ja koska täällä pitemmät nimet lyhennetään, tulee Patrickeistä joko Paddy tai Pat. Lukuisat Irlannin kirkot ja kadut ovat saaneet myös nimensä Patrickilta.

Naapurisaarella Paddyllä tarkoitettiin irlantilaisia yleensä, ja halventavassa mielessä. Eli jos siellä irlantilaiset itse puhuvat Paddyistä se on ok, mutta englantilaisen suusta se ei kuulosta hyvältä.

Huomenna juhlitaan Pyhän Patrickin lisäksi myös Irlantia, sen värikästä kulttuuria, historiaa ja ihmisiä. Sääliksi käy meidän pääministeri, joka ojensi apiloita tänään itse Trumpille. Ihan tässä tulee tippa silmään ja Obamaa ikävä. Mutta hei, ei anneta sen häiritä, vaan keskitytään kerrankin iloitsemaan siitä kaikesta hyvästä mitä Irlanti tarjoaa. Toisille se on iloista musiikkia, vihreitä niittyjä, tuoppi tummaa Guinnessia, herkullista pihviä, lämmintä villaa tai Riverdanssia. Ja toisille se on tuo vieressä istuva siippa...

Iloista Patrickin Päivää myös sinne ruutujen toiselle puolelle!


























tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keltaista

Alkaa olla jo viimeiset hetket kuvata kirkkaankeltaisia narisseja, joita on juuri nyt vähän joka puolella. Työmatkakin on vielä muutaman päivän pääväriltään keltainen. Kun esimmäiset narsissit nostavat täällä päätään helmikuussa, on se selvä merkki, että talvi alkaa olla ohi ja siirrytään kevääseen. 











Ja tietysti narsinssikimppu myös ruokapöydällä!


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Meri-ilmaa

Tänään vasta tajusin, että viime kuukausina ulkoilu on jäänyt minimiin. Ajelimme Kinsaleen ja kävimme myös pienellä rannalla. Uimaan ei kylläkään tehnyt mieli. Ai, että teki hyvä hengittää keuhkot täyteen rikasta meri-ilmaa. Tuntuu, että sen mukana tuli myös lisää energiaa.

Onneksi ensi viikosta on tulossa lyhyt, sillä perjantainahan täällä juhlitaan Pyhää Patrickia ja byroo pysyy silloin kiinni. Ylimääräinen vapaapäivä otetaan kiitollisena vastaan.












lauantai 11. maaliskuuta 2017

Valinnan vaikeus

Iloiseksi yllätykseksi meitä on tänään hemmoteltu oikein kauniilla ja lämpimällä kevätpäivällä. Minua on ottanut loppuviikosta moni asia päähän, enkä ollut ollenkaan hyvällä tuulella tänä aamuna. Ja sitten yhtäkkiä aurinko alkoi paistamaan, ja eihän sitä silloin voi olla nokka nurtussa, kun Irlanti näyttää parhaat puolensa.

Koska kevätaurinko mukavasti lämmitti, piti tietysti lähteä ulkokukkaostoksille. Pyhää Patrickia juhlitaan perjantaina, ja yleensä silloin olen työntänyt sormeni ensimmäisen kerran multapussiin. Nyt otin varaslähdön ja lähdin katsastamaan minkälaisia kukkia oli tarjolla.  Ja olihan niitä!












Mukaan lähti orvokkeja ja kevätesikkoja. Minä muuten en osaa läheskään kaikkia kukkien nimiä englanniksi. Eivät vaan ole jääneet päähän. No, orvokki on pansy ja kevätesikko on primrose. Niillä korkkasin tänään kevään virallisesti alkaneeksi. Jos huomenna sää sallii, niin sitten on rikkaruohojen vuoro...



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Perjantaita

Tämä kappale soi jatkuvasti radiossa. Tykkään!







Mukavaa perjantaita!


tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ja masu tuli täyteen...

Kertaus on opintojen äiti. Tiedän, olen aiheesta aikaisemminkin kirjoittanut, mutta patistan vielä kerran kaikkia Irlannissa liikkuvia pubiin lounaalle. Kenenkään ei saisi käydä Vihreällä Saarella ilman, että ainakin kerran syö mahansa täyteen paikallisessa pubissa.

Sunnuntaina ei ruoanlaittaminen innostanut meistä kumpaakaan. Lounas pubissa sai veden kielelle, eli sinne mars. Olemme uskollisia ja käymme sunnuntai-lounaalla aina samassa pubissa. Ei kylläkään joka sunnuntai, eikä edes kerran kuussa. Miksi pubia vaihtamaan, kun tietää että ruoka on hyvää ja masu tulee varmasti täyteen? Ei mitään hienostelua tai ihme koukeroita, vaan konstailematonta ruokaa lautasen täydeltä.

Sen olemme huomanneet, että paikalla kannattaa olla yhteen mennessä. Silloin on vielä kaikkia vaihtoehtoja tarjolla ja pöytäkin löytyy helposti. 

Sunnuntainen ruokalista oli seuraavanlainen:


Hintaan sisältyy, lihan tai kalan lisäksi, vesi ja paljon vihanneksia. Lopuksi annoksen päälle lorautetaan reilusti kastiketta. 


Mies tilasi ison annoksen ja minä pienemmän. Jälkiruoalle ei jäänyt enää tilaa!



Kokki leikkaa haluamasi lihan tai lihat. Niinkin voi tehdä, että pyytää vaikkapa puolet kalkkunaa ja puolet lampaan lihaa.