torstai 21. joulukuuta 2017

Joulu tulee kuitenkin...

Matkustamme siis jouluksi Suomeen. Siellä päässä tilanne elää. Se, missä vietän jouluaattoniltaa selviää vasta silloin jouluaattona ja iltana. Toivon mukaan ollaan kotona. Tänä vuonna ei hypätä valmiiseen jouluun, vaan aloitetaan kaikki lähestulkoon nollasta. Nälkään ei kuitenkaan kuolla, sillä onhan ruokakauppa auki vielä aattoaamunakin. Täytetään ostoskärryt lanttulaatikoilla, valmiiksipilkotuilla rosollitarvikkeilla, lohella, juustoilla jne. Etsitään komerosta joitakin joulukoristeita ja laatikosta kynttilät. Ostetaan pöytään hyasintti ja paistetaan valmistaikinasta piparit ja tortut. Saadaan jouluntuoksu taloon! 

Pahimmassa tapauksessa mittaillaan sairaalan käytäviä. Silloin eivät joulupöydänherkut ole tärkysasteikolla kovinkaan korkealla. Onneksi siellä on ympärillä ihmisiä, joille ei tarvitse selitellä mitään. Jotka tietävät faktat, näkevät ja ymmärtävät, että joulufiilikset ovat vähän latteat. Joskus minusta täällä Irlannissa tuntuu, että ihmiset eivät oikein osaa lukea toisiaan...

Eiväthän ne iloisenjouluntoivottelijat  ja valkeastajoulustakyselijät tiedä, että kyseessä ei ole mikään ratkiriemukas lumiloma, talvisessa Winter Wonderlandissä. En vaan jaksa keskustella koko asiasta, enkä valistaa ilmaston lämpiämisestä ja viime vuosien masentavan mustista jouluista. Juuri nyt haluaisin vain olla rauhassa, pakata laukkuni, lähteä matkaan ja kadota.

Silloin kun on omissa asioissa tarpeeksi miettimistä ja murehtimista, alkaa Irlanti ärsyttää minua. Tämä ainainen puhuminen, vitsailu, äänessä oleminen ja se, että aina on hauskaa... Kaikki ikävätkin asiat käännetään vitsiksi tai lakaistaan maton alle. Voi, kun saisi töissäkin vain hautautua omaan nurkkaanssa, eikä koko ajan pitäisi olla "esillä". Juuri nyt en jaksa ihmisiä, enkä sitä toimiston ainaista trafiikkia, kysymyksiä, marinaa... 

Ja että mitäkö toivon joululahjaksi? No, sitä valkeaa joulua. Se riittäisi minulle. 






20 kommenttia:

  1. Hei,Tiedän tunteen. Matkustin viime jouluna satojen kilometrien päähän vain ollakseni äitiäni lähellä hänen viimeisenä joulunaan. Sairaalan käytävillä vaeltaessani ja tuntikausia äidin sängyn vierellä istuessani perinteinen joulutunnelma oli kadoksissa, mutta silti siellä oli erikoinen Joulun "henki", ehkä löysin sen Joulun oleellisimman sanoman. Hyvää Joulua sinulle ja läheisillesi! Kiitos kivasta blogista ja toivottavasti saatte sen lumisen joulun.
    T:Sole

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kyllä siellä sängyn vieressä istusessa joulusta karsiutui kaikki turha pois. Olen onnellinen, että äiti sai olla tutussa paikassa, eikä joutunut sairaalaan. Luntakin saimme, ja se oli minulle paras joululahja.

      Poista
  2. Voi, olet kuitenkin menossa tärkeälle matkalle. Irlantilaisille ei saa näyttää surua ja ahdistusta, he eivät kestä sitä, kun aiheesta ei saa väännettyä vitsiä! Näin vaan on. Ja valitettavasti joululoman jälkeenkin tulee yhtä hilpeitä kysymyksiä, miten joulu meni. Omalla kohdallani, jos ei mennyt niin hyvin, opin että normivastaus on 'Quiet, very quiet' ja kysymykset tyrehtyivät siihen. En ymmärrä, miksi muutenkaan joulun pitää olla niin hilpeää aikaa. Tiedän monia joille tämä joulu on ensimmäinen ilman rakkaitaan, tai ovat sairaalavierailujen uuvuttamia. Tuntuu, että joulun kaikki kuin kristalloituu, hyvä ja paha. Minulle tämä joulu on ensimmäinen Suomessa 40 vuoteen, mutta haluan vain olla rauhassa, minimalistisin juhlamenoin. Ja P.S. Ainakin vielä etelä-Suomessakin on lunta! Rauhallista joulua koko teidän perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeäksi minäkin matkan koin. Pitääpä koittaa tuota sinun vastaustasi, joulunvietostani uteleville. En tosiaankaan jaksa asiasta keskustella kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Täällä pitäisi aina olla niin iloinen ja kaikki hienosti, mutta minulta ei sellainen näytteleminen suju.

      Poista
  3. On varmasti tärkeätä, että teette tämänkin joulumatkan. Aina ei riemua ja iloista hälinää tarvita, vaan tyyneyttä ja rauhaa voi löytyä tutuista maisemista, tuoksuista, kynttilän liekistä ja hämärtyvästä aattoillasta.
    Toivon kovasti, että tavoitat hyvän mielen ja valkean joulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan ole sellainen pelkistetty joulu. Aika raskas, mutta kuitenkin omalla tavallaan erityinen ja tärkeä.

      Poista
  4. Hyvaa Joulua! Toivottavasti vietatte sen kotona eika sairaalassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona söimme ja sitten meneimme mummun luokse palvelutalolle ja veimme vähän herkkujakin mukana.

      Poista
  5. Rauhallista Joulua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  6. Hyvää joulua, kaikesta huolimatta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Allu! Niin se on, että ei aina voi olla hauskaa ja kivaa.

      Poista
  7. Parasta mahdollista joulua sinulle ja perheellesi <3

    VastaaPoista
  8. Alkuperäinen joulu oli kaikkea muuta kuin ylipirteää ja silkkaa onnea. Siihen voi aina lohduttautua. Silloin oli oleellinen selvintä. Löytää paikka, jossa synnyttää lapsi. Ei koristeet, lahjat, ruoat eikä maisema. Turvata elinolosuhteet. Yhtä tärkeää on ymmärtää, että elämä joskus päättyy. Tai on katkolla. Sillekin pitää löytää parhaimmat mahdolliset puitteet. Mahdollistaa elämä tai mahdollistaa luopuminen. Ja kaikkeen tältä väliltä joulu saapuu. Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  9. Voimia teille ja joka tapauksessa rauhallista joulua <3 Meillä tiedossa eka joulu koko Irlannin perheellä, mutta tietenkin tulee varmasti olemaan tunteellinen, koska apen pois nukkumisesta on vasta kolme viikkoa. Ja viime tiistaina saatoimme viimeiselle matkalle anopin sisaren. Jotain rauhallista ja juhlavaakin on näiden luopumisten myötä tullut tähän joulunaikaan.

    Mä pidän täällä sormet ristissä, että saisit valkoisen joulun ja mielummin sairaalan sijaan kotijoulun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin joulussa on haikeita sävyjä, mutta onneksi lapset sitä piristävät. Lunta oli koko loman ajan, paitsi Helsingissä!

      Poista
  10. Voimia jouluun.
    Itse teen myyntiä ja pitää aina olla iloinen ja jaksaa kaikki asiakkaiden toiveet täyttää. Kun omassa perheessä oli vaikeaa sairautta niin töihin meno tuntui kuin olisi naamion vetänyt päähänsä.
    Toivottavasti saatte valkean ja rahoittavan joulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo naamion päähänsä vetäminen kuvaa hyvin minunkin tunteita. Valitettavasti en tällä kertaa onnistunut siinä hyvin. Välillä tuntuu, että sopisin paremmin johonkin hiljaiseen nurkaan istumaan.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!