tiistai 12. joulukuuta 2017

A piece of cake

Piparkakkutalo jäi tekemättä, koska kuulin ettei se täällä Irlannin kosteudessa pysy kasassa kuin vähän aikaa. Minähän en ala tulikuumalla sokeriliisterillä sormiani polttamaan, jos vaivalla kyhäämäni tönö romahtaa alta aikayksikön. Niinpä söimme seinät ja piiput ja unohdin koko talon.

Joulutorttuja on helppo tehdä, sillä kaupasta löytää lehteviä valmistaikinoita ja luumuhillo valmistuu hetkessä, kun kattilaan laittaa vettä ja sokeria luumujen seuraksi. Tortut ovat kyllä lämpiminä niiiin hyviä, joten teen vielä yhden satsin, ennenkuin suuntaamme Suomeen. 

Muuten leipominen on jäänyt vähiin ja parempi niin. Viime viikolla oli pakko ryhdistäytyä ja tein täytekakun nyyttäreihin. Lupasin leipoa sinne kakun. Värkersin, omasta mielestäni, oikein "siistit" koristukset ja sain kuin saikin kakun perille, ilman että se olisi iskeytynyt rasian reunaan. 

Sellainen pieni yksityiskohta pääsi kuitenkin unohtumaan, että täällä kakut leikataan valmiiksi syöjien lautasille. Kun jälkkärin vuoro tuli, emäntä aukaisi tiskipöydällä rasian, leikkasi täytekakun kuuteen osaan ja toi palaset lautasilla pöytään. Ihan turhaa olin siis nähnyt vaivaa koristelun kanssa, sillä eihän sitä kakkua kukaan edes nähnyt! Me suomalaisethan ajattelemme, että täytekakku on kahvipöydän kaunistus ja niinhän se onkin. Kakku kruunaa kahvipöydän ihan kuten kukkakimppukin.

Ihan hyvältä se kuitenkin maistui ja muutenkin oli kiva ilta, vaikka aika poikki olinkin. Irlantilaiset ovat niin puheliaita, että illanistujaisissa pitää olla pirteä ja täynä virtaa, mutten ei pääse keskusteluun mukaan ollenkaan. Sanoinkin miehelle, että minä en tahdo saada sanaa suustani, kun täkäläiset puhuvat niin paljon ja nopeasti. Ajattelivat varmasti, että onpa tuo Juniorin äiti kovin hiljainen...

Sen päätin, että en enää ikinä tee täytekakkua irlantilaisten pippaloihin!






14 kommenttia:

  1. No höh! Onneksi olit ehtinyt ottaa edes kuvan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas muuta. Meinasin ottaa vasta kyläpaikassa, mutta jostain syystä kuvasinkin tekeleeni jo kotona. No, saittepa te ihailla kakkuani!

      Poista
  2. Hieno kakku. Olisi tuota kelvannut vieraidenkin hetki ihailla. Onneksi otit kuvat.

    VastaaPoista
  3. Aika isot palat saivat sitten kuitenkin. Ja kyllä niidenkin perusteella ehkä saattoi päätellä, että oli hienot koristukset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan liian isot palat leikkasi. Olisi ollut paljon parempi, että jokainen olisi leikannut oman palansa. Siihen lautaselle oli laitettu myös jotain toista kakkua, eli oli sellaista mössöä.

      Poista
  4. Kaunis oli kakkunen! Eipä se seurustelu täällä Espanjassakaan helppoa ole, niin nopeasti puhuvat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näiden kanssa välillä saa sananvuoroa, kun puhuvat toistensa päälle. Lopulta kukaan ei enää kuuntele ketään ja kaikki vain puhuvat.

      Poista
  5. Meidän pitää joku kerta pitää oikein porukalla kunnon Suomi-kahvittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pidetään vaan ja leivotaan kaikki jotain herkkuja.

      Poista
  6. Onpa kaunis kakku! Turkissakin on muuten usein sellainen tapa että kakku leikataan valmiiksi muttei kyllä aina, suomalainen kahvipöytä kulttuuri on ihan omanlaisensa ja sitä juuri viime kerralla vertailtiin suomalaisten kanssa tavatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen kahvipöytä on tosiaan sellainen suomalainen erikoisuus. Ei sitä täkäläiset ymmärrä.

      Poista
  7. Kaunis kakku!
    Minä opin aikoinani Kreikassa "kälättämään" muiden mukana ja siitä taidosta on ollut hyötyä täällä Norjassakin :)

    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitää olla täällä oikein enrginen ja täynä virtaa, että pysyn perässä. Jossain vaiheessa iltaa haluan vain kotiin ja hiljaisuuteen....olen liiankin suomalainen, kuten se laulu sanoo.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!