tiistai 6. kesäkuuta 2017

Multaa kynsien alla ja jenkkienergiaa

Mitäpä tässä sen kummemmin blogihiljaisuutta selittelemään. Sääennustus meni viikolla ja viikonloppuna onneksi monta kertaa täysin pieleen. Sateen sijaan täällä aurinko paistoi, ja se tarkoitti projektia nimeltään takapiha. Meillä oli taas pitkä viikonloppu ja maanantai yleinen vapaapäivä. Saatiin takapihalla paljon aikaan, ja tarkoitus oli rehkiä siellä vielä eilenkin. Ei kutenkaan makeaa mahan täydeltä, sillä maanantaina pilvet paiskasivat päällemme vettä, joten se niistä ulkotöistä. 

Jotkut virheellisesti luulevat, että suorastaan rakastan mullan tonkimista ja puiden oksien sahaamista. Ei se nyt ihan niin ole. Toimistorotalle vaan tekee hyvää nähdä kättensä töiden tulos ja olla ulkona. Kun oksat raapivat käsivarsia ja kiskoo itsepäisiä rikkakasveja maasta niin, että lentää selälleen, ei sitä nyt ihan rakkaudeksi voi kutsua.

Ehdin minä kavereitakin onneksi tapaamaan. Ja kävinpä jopa halimassa Corkin suomalaisten uusinta jäsentä, eli kolme viikkoista, syötävän suloista, pientä poikavauvaa. Ai, sitä vauvan ihanaa tuoksua ja niitä pikkuisia varpaita ja sormia. Ja sitä tuhinaa ja hauskoja ilmeitä. Olin täysin myyty. On ne vauvat vaan niin ihania ainakin päivällä ja puhtaina!

Eilen käväisimme naapurini kanssa Blarneyssa. Ei kylläkään kiveä pussailemassa, vaan siinä lähellä olevassa suuressa liikkeessä, jossa myydään kaikenlaista irlantitavaraa. Itse linnanraunioita kunnostetaan juuri nyt, mutta kyllä se ihan normaalisti oli auki yleisölle. Sieltä olisi saanut Aran saarten villapaitaa, Guinesslippistä, ulkoilutakkeja, keittiötarvikkeita, Waterfordin kristallia ja vaikka mitä. Jos minä tarvitse Suomeen päätyvää lahjaa on tämä se kauppa, josta löytyy aina jotain sopivaa, eikä nytkään tarvinnut pettyä.  

Paikka muuteen suorastaan kuhisee amerikkalaisia turisteja, jotka Irlannin kiertomatkallaan pysähtyvät Blarneyssä. Veikkaanpa, että suurimmalla osalla turisteista on sukujuuret tällä saarella. Moni näytti lähtevän villapaitapaketti kainalossa takaisin bussiin. Ikä ei näitä turisteja paina eikä aikaerot. Lenkkarit jalkaan ja lippis päähän ja menoksi. Voi, kun minäkin olisin kahdeksankymppisenä yhtä energinen.

Töissä tänään, jälleen kerran,tuli myös havaittua ihan sama asia. Rapakon takaa tuleet vieraat eivät näytä koskaan nuutuneilta, eivätkä valita aikaero- ja matkaväsymystä. Eivät, vaikka olisivat edellispäivänä lentäneet Irlantiin USAn länsirannikolta. Jotkut olivat jopa ehtineet nähtävyyksiä katsomaan, vaikka täällä eilen satoikin koko päivän. Näillä sitä energiaa riittää jo heti aamusta, ja uskonpa että illallisella ovat aivan yhtä pirteitä ja puheliaita. Ja kun vielä tietää, että lomat ovat siellä lyhyet ja työpäivät pitkät, eli senkään piikkiin ei energisyyttä voi laittaa, että ovat taas olleet lomalla. 

En tiedä mitä mieleessään miettivät meidän eurooppalaisten työuupumisista, stresseistä, yleisistä vapaapäivistä ja heihin verrattununa, ruhtinaallisista lomapäivistä. Jotenkin aamulla nolotti, kun haukotellen tulin pitkän viikonlopun jälkeen töihin, ja nämä vieraat tänne saapuivat pirteinä kuin peipposet.

Vaan mikäpäs tässä ollessa: lyhyt työviikko ja perjantaina työpaikan BBQ. Sitä on vietetty aurinkopaisteessa ulkona tai sitten syöty hampurilaisia, sadetta pidätelle sisätiloissa. Katsotaan miten käy tänä vuonna. Sääennustus lupaa sadetta ja 15 astetta lämmintä, mutta onneksi ne ennustukset ovat usein väärässä.



                                             ...EI meidän takapihalta...

        Tässä tälläisiä vaatimattomia joenpengerpuutarhoja!













4 kommenttia:

  1. Onpa teillä kaunis piha! Minä olen ihmetellyt myös tuota amerikkalaisten energisyyttä, kun risteilylaivat poikkeavat Helsingissä. Ehkäpä ne ovat ne energisemmät amerikkalaiset ikiliikkujat, jotka kiertävät maailmaa tukka putkella. Me sitten luulemme, että kaikki ovat yhtä pirteitä. Olen ollut USA:ssa vain pari kertaa ja toisella kerralla asuin samankokoisessa sijaisperheessä kuin omamme. Ainakaan siinä perheessä aikuiset eivät olleet yhtään energisempiä kuin minä kahdeksan kotona asuvan lapsen kanssa olin. Näin myös paljon hyvin lihavia ja masentuneita ihmisiä. Varmaan ne, joilla oli kaikkein vaikeinta eivät edes näyttäytyneet ulkona. Jos on rahaa ja aikaa matkustaa, sekin osaltaan elvyttää ihmisen olemusta. Itselläkin energiat nousivat, kun pääsin eläkkeelle. Toivon sinulle väärässä olevia sääennustuksia.

    VastaaPoista
  2. Voi ei, vieläkin kenkuttaa, että meitä ei viety silloin katsomaan (tai pussailemaan) Blarneyn kiveä, vaikka se oikeastaan olisi kuulunut meidän teemaan. Meidät vietiin vain sinne Bunrattyn linnaan, joka oikeasti oli aikamoinen kopio.
    Luulin kyllä, että nuo kuvat ovat teiltä, mutta teillä on sitten varmaan hienompaa?

    VastaaPoista
  3. Katselin joskus dokumenttia kiinalaisista turisteista Euroopassa. Heillä oli vain viikko lomaa vuodessa ja siinä ajassa piti katsastaa koko Eurooppa. Siinä sitä energiaa tarvittiin! Olivat liikkeessä kuin vieteriukot ja ihmettelivät meidän eurooppalaisten vetelyyttä. Hohhoijaa. Kun menoa katselin, tuli hiki ja ahdistus. Mutta toisaalta ehkä ihan vähän salaa kadehdin sitä energisyyttä ja uteliaisuutta.
    Kivoja BBQ-partyja sinne!

    VastaaPoista
  4. Mekin silloin Irlannin matkalla poikettiin sitä Blarney linnanrauniota katsomassa. Tosiaankin turisteista suurin osa taisi olla amerikkalaisia. En tiedä mikä heitä siinä paikassa viehättää... se kiven pussailu vai sekö että saisivat sen gift of gab jotta voisivat vieläkin enemmän puhua pälpättää.
    Joo osa amerikkalaisista ovat energiapupuja ja tykkäävät matkustella paljon. Mutta suurella osalla porukoista ei ole varaa siihen. Tai sitten päätyvät vaan kotimaan matkoihin. Osa ei edes ole kiinnostunut matkata ulkomaille.
    Iso väkiluku niin löytyy monenlaista.

    Kaikki eivät ole kovin energisiä. Elämästä on tehty liian helppoa. Omalla autolla voi mennä drive-in joka paikkaan. Toisaalta se on kivakin kesällä kun on kuumaa, mutta se jatkuva autossa istuminen ja kaikenlainen couch potato'ilu tuo omat ongelmansa, varsinkin vyötärönseutuun.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!