tiistai 23. toukokuuta 2017

Voi, teitä!

Voi, ystävät hyvät teitä. Kommenttiboksi pullistelee postausideoita. Nyt ei enää riitä miljoonat kiitokset, vaan pistetään yksi nolla perään ja sanotaan, että thanks a billion! Into palasi samantien ja päässä pyörii ideoita. Se, että teitä kiinnostaa ihan normaali arki, teki myös iloiseksi. Blogille löytyy paljon lukijoita, vaikka aiheet eivät olekkaan aina niin ihmeellisiä. Hienoa!

Arki on arkea ympäri maailman, kylläkin erillaisilla mausteilla höistettynä. Ja niistä "mausteista" yritän vastaisuudessakin kirjoittaa, vaikka välillä niitä ei edes itse huomaa. Paikalliset tavat ja tottumukset, kun ovat tulleet jo niin tutuiksi, että niissä ei itse välttämättä näe mitään mainitsemisen arvoista.

Tänä aamuna tuli taas mieleen, kuinka hyvä on asua pienen kaupungin liepeillä, jossa elämä on tasaista ja rauhallista. Täällä ei arkea ainakaan mausta pelko. 

Manchesterin uutiset järkyttävät heti aamusta. Paljon on maailmassa mätää, että joku menee ja räjäyttää itsensä ilmaan, tappaakseen muita. Sankariteko joidenkin mielestä. Ei me kaikki olla sankareita, vaikka niin laulussa sanotaankin ja vaikka kuinka silmiin katsotaan. Mikä pahinta, joku aivopesty jossakin, saa tästä itsensäräjäyttämisestä tukea omille kieroutuneille ajatuksilleen ja alkaa suunnittelemaan omaa "sankaritekoaan". 

Ja pian räjähtää taas jossakin...  








3 kommenttia:

  1. Kyllä nämä terroriteot pistävät miettimään ja ilmeen vakavaksi. Onko kohta koko maailmassa paikka, jossa olisi turvallista asua. Tosi surullista jja pelottavaakin.

    VastaaPoista
  2. Hiljaiseksi vetivät Manchersterin uutiset. Minusta yksi hyvä mielenterveyden määritelmä on: "Ihminen on tere, kun hän nauttii arjestaan". Sinun kuvia katsoessa tuli hyvä mieli . Kohta kukkivat meilläkin tuomi ja hedelmäpuut. Hyvää helatorstaita.

    VastaaPoista
  3. Nämä sinun kuvat ovat todella hyviä, Irlanti on kaunis maa ja näistä kuvista sen kyllä näkee. Mukava lukea tätä blogiasi, jatka vaan samaan malliin! Luulen, että meitä Suomessa asuvia, muille maille kaipaavia on pilvin pimein, ja ne jotka eivät pääse/uskalla/pysty lähtemään, nauttivat näistä kirjoituksista ja haaveilevat että näin minäkin asuisin ja tekisin, jos tuolla asuisin!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!