perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu maata näyttää

Viime viikolla täällä satoi lunta. Se pysyi hetken maassa ja suli sitten silmissä. Minulla oli työmatkan ajan täysin epätodellinen olo; vihreistä niityistä tuli hetkeksi valkoisia. Saivat sellaisen kauniin pölysokerikuorrutuksen hetkeksi. Sitten lumi suli, ja saimme muutamaksi päiväksi aivan upean kevätsään. Kunnes taas pari askelta taaksepäin ja inhottavaa tihkusadetta ja tumma taivas. 

Karibialta kotoisin oleva ystäväni kärsii näistä kylmistä sadepäivistä. Mitä kauemmin sadekelit jatkuvat, sitä surkeammaksi hän muuttuu. "Nyt en kyllä astu koko päivänä ulos, kun siellä on tuollainen ilma", tekstaa hän. "Ulos vaan", komennan minä. "Ei sään saa antaa vaikuttaa menemisiin ja tulemisiin tässä maassa", neuvon ystävääni. Jos paukkupakkasissa karasitu suomalainen kärsii Irlannin ilmoista, niin ei ihme jos Karibian saarten aurinkoon tottunut, hautautuu viltin alle piiloon. 

Maaliskuu on ollut kovin hiljainen kuukausi. Viikonloput ovat kuluneet lähestulkoon kotona. Ei mitään hienoja juhlia, mielenkiintoisia matkoja, eikä edes uusia kenkiä tai huulipunia minulla ole teille esitettävänä. Jos tämän blogin aihepiirit keskittyisivät edellä mainittuihin aiheisiin, niin postauksia syntyisi vain pari vuodessa! Ne meikäläisen shoppailutkin on shoppailtu ihan vaan ruokakaupassa... 

Ja kutenkin tekemistä on riittänyt, eikä ole ollut yhtään tylsää. Olen käynyt joogastudiolla 3-4 kertaa viikossa. Välillä hammasta purren, mutta käynyt kuitenkin. Tällä viikolla on jooga jäänyt vähille, kun meillä on ollut ranskalainen vieras. Bussikuskien lakkoa on kestänyt kohta viikon, joten olen kuskannut poikia ympäriinsä, muuten he eivät olisi päässeet mihinkään.

En halua sellaista kalenteria, joka on aina täynä. Se, että sunnuntai näyttää pelkkää tyhjää on hyvä asia. Silloin voi lyhentää ne verhot, lähteä ajelemaan vaikkapa Kinsaleen tai käydä ostamassa taimia. Olen joskus ajatellut, että en edes haluaisi vapaa-ajan asuntoa. Että pitäisi työviikon jälkeen pakata tavarat ja ruoat ja lähteä ajamaan jonnekkin Jumalan selän taakse. Kodista on tullut minulle todella tärkeä paikka, jossa viihdyin hyvin, myös yksikseni.

Täysi kalenteri ja kiireinen elämä ovat toiselle suorastaan kerskailun aihe. Katsokaa, kuinka hyvin pyyhkii. Työpaikalla ei tapahdu mitään ellen MINÄ tee pitkiä päiviä. Ystäviä on niin paljon, että en millään ehdi heitä kaikkia tapaamaan. Kutsuja pukkaa joka illalle, joista sitten valitsen ne mielenkiintoisimmat. Lomia ja viikonloppureissuja on jatkuvasti, ja siksi matkalaukut on aina valmiiksi pakattuina jne. Käykö kateeksi? No,ei käy.

Huhtikuussa hulinaa näyttäisi olevan enemmän, mutta sitä pitemmälle en ole vielä suunnitelmissani päässyt. Jospas ensi viikolla olisin taas vähän viisaampi näissä loma-asioissa. Kun on naimisissa projektien kanssa (tai siis niiden tekijän), jolla on myös muita rautoja tulessa, on suunnittelu välillä vaikeaa. Toisaalta tähän olen jo vuosien varrella tottunut, enkä asialla stressaa. Mitä nyt välillä vähän ärsyttää... Joko teillä on lomasuunnitelmat selvillä?
***

Kuvat viime sunnuntailta, kun veimme vieraan ajelulle lähiseuduille.







8 kommenttia:

  1. En ole yhtaan kateellinen kiireellisille ihmisille, ihan tarpeeksi kiiretta riittaa oman mittapuun mukaan nytkin vaikka se tuskin on oikeasti tosi kiireisille mitaan. Keittiön seinalla on kalenteri ja jos siina alkaa olemaan viikonlopun kohdalla merkintöja, olen jo valmiiksi vihainen ennen perjantaita. On ihanaa kun tietaa etta perjantaina ei mittaan, launtaina vain pienta jottain ja sunnuntaina ei taas mittaan :D Mukavaa viikonloppua vihrealle saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään. Tarvitsen ainakin yhden vapaapäivän, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. On kiva jos on menoa, mutta sitä ei saa olla liikaa. Työ viikkon jälkeen pitää saada vetää henkeä ja tehdä mukavia asioita.

      Poista
  2. Minustakin on mukavinta kun kalenteri on melko tyhjillään ja on riittävästi aikaa olla vain. Kiireestä tuntuu tosiaan monelle tulleen ihmeellinen menestymisen mitta - olen itse ihmetellyt ehtivätkö kovin kiireiset ihmiset koskaan oikein pysähtymään sen vertaa, että miettisivät onko heidän kiirehtimisessään mitään mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan tuntuu välillä, että onko kiireisten ihmisten pakko ehtiä joka paikkaan ja tehdä kaikkea. Eikö joskus tee hyvää vaan olla, ilman mitään järjestettyä tekemistä? Minua alkaa ahdistamaan, jos kalenterissa on liikaa merkintöjä. Onkohan niin, että piireissä uskottavuus kärsii, jos sanoo että oli viikonloppuna VAIN kotona?

      Poista
  3. Mukavasti hulinaa sinulle,mutta toivottavasti osaat levätäkin välillä,se on tärkeää. Mutta kyllä itsekin tykkään kun kalenteri on aika täynnä. Oi lunta,olispa täällä.Pohjoisessa on ,ei tosin enään,mutta en sinne mene lumen vuoksi. Mutta minä taas tykkäisin noista teidän kylmistä sateisista päivistä. Hyvää huhtikuun alkua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä osaa levätä ja ottaa omaa aikaa. Se on todella tärkeää. Sitten taas jaksaa.
      Joo, lunta oli yhtenä päivänä, mutta se suli nopeasti pois. Nyt on ollut aivan ihana viikonloppu ja aurinko paistoi. Mielelläni antaisin sinulle täältä sateisia päiviä, sillä niitä riittää.

      Poista
  4. Maailma tuntuu pyörivän vaikka ihmiset hieman hellittäisivät. Omalta kohdaltani ovat elämän ruuhkavuodet (luultavasti) ohi. Elämä voi silti joskus yllättää. Eläkeläisenä minulla on periaatteessa lomaa joka päivä. Kodin nurkissa riittää kuitenkin sen verran nysväämistä, että lomaksi koen vain matkoilla olon. Eli ei ole lomaa näköpiirissä. Hienoa huhtikuuta sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä niin oikeassa, että maailma pyörii vähemmälläkin kiireellä. Useat tuntemani eläkeläiset ihmettelevät, että miten aikaisemmin ehtivät käydä töissä, kun on niin paljon tekemistä. Onneksi saat puuhata omassa tahdissa, eikä pomo huohota niskaan!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!