sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Aurinko paistaa - ranskaksi

Juniori oli pari viikkoa sitten viikon Britannyssa Ranskanssa. Luokalta lähti 20 ranskanopiskelijaa matkalle, kahden opettajansa kanssa. He yöpyivät perheissä, kävivät päiväretkillä ja olivat myös muutaman päivän koulussa. Matkalta palasi tyytyväinen, monta kokemusta rikkaampi, poika.

Vuoroin vieraissa käydään, ja nyt meillä sitten on vastaavasti tuon ranskalaisen perheen poika kylässä. Hekin ovat täällä viikon. Kiertävät Corkin nähtävyyksiä ja käyvät vähän kouluakin. Mukava ja ai, niin kohtelias poika, joka puhuu suht hyvin englantiakin. Ovat Juniorin kanssa hyvin samanlaisia ja tulevat hienosti juttuun....englanniksi. Juniorin sanainen ranskanarkku näyttää olevan lukossa ja avain kadonnut teille tietämättömille.

Juniori kertoi meille pojan supersiististä ja tyyllikkästä kodista, jossa ruoka oli taivaallista. Ei siis mitään paineita täällä päässä. Siivosimme talon yhteisvoimin ja mietimme ruokaa valmiiksi. Isä on keittokiellossa, ja minut on kelpuutettu ruokavastaavaksi. Meillä ei siis ensi viikolla syödä edellispäivän jämiä.

Pojista vanhempaa patistelin aikoinaan myös tähän vaihto-ohjemaan, mutta ei innostunut. Tai innostui vasta, kun se oli liian myöhäistä. Mikä sen parempi tapa tutustua kieleen, kulttuuriin ja uusiin ihmisiin kuin perheessä asustaen ja vähän kouluakin käyden. Harmi vaan, kun viikko on niin lyhyt aika.

Irlantilaiset nuoret eivät näytä olevan kovin kiinnostuneita kielenopiskelusta. Englannilla pärjää ja iiri tappaa innon niiltä, jotka sitä ihoavat. Ranska taitaa olla täällä se suosituin vieras kieli. Saksaa ja espanjaakin,  koulusta riippuen, voi opiskella yläkoulussa.

Toivon, että edes pieni kipinä ranskan kunnolla oppimiseen tästä kokemuksesta syttyisi. Sitänkin toivon, että poikien kaveruus säilyisi, ja voisivat vaikkapa käydä toisissaan kylässä tulevaisuudessakin.

Niin, ja sekin pitää mainita, että täällä on aivan mahtava aurinkopaiste ja mittarissa eilen parhaimmillaan + 16 C.


Tuliaisia Ranskasta...nam. Ranskalaiset osaavat tämän paketoimisen taidon.





Juniori vei mukanaan luomulohta, irlantilaista juustoa, kynttilän ja karamellejä.

8 kommenttia:

  1. Hei, missä päin teidän juniori oli? Minusta Bretagne on aivan huippupaikka! Olimme siellä viikon pari vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, noinko se kirjoitetaan? Englanniksi käytetään tuota Britannyä.
      Poikani oli kaupungissa nimeltään Pontivy. En ole Ranskassa oikeastaan ollut muualla kuin Pariisissa. Nyt teksisi mieli tutustua etelä Ranskaan.

      Poista
  2. Oi, vaihtari!
    Meillä oli joskus Suomessa ranskalainen tyttö muistaakseni pari viikkoa. Ruoka kyllä aiheutti minulle vähän paineita, eikä meillä joka päivä tarjottu juustoja pääruoan jälkeen ennen siis varsinaista jälkiruokaa.

    En oikein muista, mitä hän tykkäsi suomalaisista sapuskoista, mutta ainakin mökillä vierailu ja uiminen puhtaassa kirkkaassa järvivedessä saunan jälkeen näytti tekevän ihan lähtemättömän vaikutuksen. Ja vastineeksi meidän keskimmäinen vietti sitten parisen viikkoa Pariisin lähellä kivassa perheessä. Hauskoja muistoja noista viikoista on varmasti kummallakin tytöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko meni ihan hyvin, mutta ruokaa minäkin jännitin, mutta hyvin keitokseni näyttivät maistuvan. Kouluun laiton eväät, niin kuin pojallenikin.
      Tiedä sitten tuleeko poikien pidettyä yhteyttä, vaikka se hyvin helppoa onkin. Poikani ainakin oli tyytyväinen oloonsa Ranskassa. Muistaa matkan varmasti vielä vanhanakin.

      Poista
  3. Oisko se iiri samanlainen punainen vaate kuin meillä ruotsinkieli joillekin opiskelijoille? Toivottavasti poikasi saa reissusta inspiksen kieleen ja uusia ystäviä. Hyvää alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se. Siitä ei kannata edes alkaa puhumaan, sillä toisille tämä aihe on niin tärkeä. Minä ulkomaalaisena en kuulemma ymmärrä kuinka tärkeää iirin opiskelu on jne. No, mieheni on irlantilainen, eikä hän näe mitään järkeä lähes kuoleen vaikean kielen opiskelusta. Ruotsia sentään elää ja voi hyvin ja siitä on hyötyä myös Norjassa ja Tanskassa.
      Katsotaan miten Juniorin ranskan opiskelun käy...

      Poista
  4. Tommonen vaihtariohjelma on kyllä loistava keksintö, ja vuoroin vieraissa.

    Itse kävin yläasteikäisenä kuukauden kielikurssilla Englannissa, ja totta tosiaan motivoi opettelemaan kun oli sellaisessa kielikylvyssä ihan tavallisen Englantilaisen perheen kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin 16 vuotiaana Eastbournessa kielikurssilla. Aivan mahtava matka ja siellä innostuin kielestä.
      Tuo vaihtariohjelma oli kyllä kiva ja hyvin järjestetty

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!