maanantai 13. helmikuuta 2017

Vähän rähjäistä ja särmää

Niin pitkään olen Irlannin, vähän epätäydellisiä taloja katsonut, että en niitä enää oikeastaan edes ihmettele. Sellainen upouusi omakotitalo, kaikilla viimeisillä vempeleillä varustettu ja lämpimäksi eristetty, ei jotenkin istu tänne. Harvoin ne uudetkaan irlantilaisten talot täyttäisivät suomalaisten vaativia vaatimuksia. Täällä kaikki ole aina niin millilleen, eikä välttämättä edes sentilleen. Irlantilainen suurpiirteisyys pätee myös rakentamiseen. Luvataan tähdet ja kuu taivaalta, mutta lopputulos ei välttämättä vastaa ihan sitä, mistä alunperin puhuttiin.

Uusinkaan taloihin ei välttämättä rakenneta eteistä, vaan koko talo viilenee, kun ulko-ovi avataan. Täällä asia "korjataan" paksulla, vuoratulla verholla, joka vedetään oven eteen.  Komerot eivät myöskään kuulu vaikiovarusteisiin, eikä muutenkaan säilytystiloja ajatella loppuun asti. Suomalainen järkevä tilasuunnittelu ja käytännöllisyys voisivat kyllä rantautua myös tänne.

Muistan aina vierailun upouudessa, erittäin tilavassa irlantilaiskodissa. Rahaa ei oltu säästetty rakentamisessa, mutta pohjapiirustukset oli tehty itse. Siis arkkitehtiä ei tässä kalliissa projektissa oltu käytetty ollenkaan. Tilavassa keittössä oli pöytä ja sanoisin, että 99.9% ruokailuista tapahtui keittiön pöydän ääressä.

Meitä kierrätettiin talossa ja olin todella yllättynyt, kun päädyimme suureen ruokailuhuoneeseen, jossa oli myös suuri pöytä. Tämä ruokailuhuone ei ollut keittiön vieressä, eli jos siellä joskus syötiin kannettiin astiat ja ruoat keittiöstä, joko olohuoneen tai alakerran aulan läpi. Olisin ymmärtänyt tämän käytännön täysin, jos kyseessä olisi ollut vanha talo, mutta että uusi... No, veikkaampa, että ruokailuhuonetta ei nykyisin käytetä edes jouluna.

Toiseen erikoisuuten olen törmännyt täällä etenkin maalaistaloissa. Etuovea ei käytä kukaan, vaan kaikki trafiikki tapahtuu takaoven kautta. Ihan turha on vieraan koputella pääovea, sillä kukaan sitä ei tule aukaisemaan. Se, yleensä kaunis ovi, nyt on oikeastaan vain sellainen koriste.

Kolmas erikoisuus on ns. good room eli suomalaisittain parempi olohuone. Kylläkin sillä erotuksella, että siellä ei koskaan kukaan "ole". Good roomin sisustamiseen on käytetty rahaa, ja sieltä saattaa löytyä muutama perintökalleuskin. Ovet pidetään visusti kiinni ja avataan ehkä jouluna tai vaikkapa lapsen rippijuhlien aikana, jos juhlat pidetään kotona.

Televisiota katsellaan iltaisin, jossain pienemmässä huoneessa tai vaikkapa keittiössä. Vieraitakaan ei päästetä parempaan huoneeseen, vaan hekin ahtautuvat, vaikkapa sohvan käsinojalle tai keittiön nurkkaan istumaan.


Täällä suuret talot ovat suuria ja tilaa on paljon. Huoneita ja kylpyhuoneita on joka lähtöön, joista osa jää pakostakin käyttämättä. Kaikki eivät tietysti asu suurissa taloissa ja etenkin kaupungeista löytyy rivi toisensa jälkeen, pieniä taloja, joissa ei ole liikaa tilaa asua, eikä säilytystilaa ole yleensä nimeksikään. Jaksankin ihmetellä, että miten suuret perheet näissä pienissä taloissa aikoinaan mahtuivat asumaan.


Toissa lauantaina kävin kuvaamassa muutamaa katua kaupungin läheisyydessä. Vaikka osa näistä kuvien taloista on aika rähjäisen näköisiä, ainakin ulospäin, on niissä kuitenkin sitä jotain. Kaikki ovat vähän erillaisia, mutta yksi yhteinen tekijä kaikilla taloilla kuitenkin on: sähköjohdot repsottavat miten sattuu ja roskapöntöille ei ole järkevää säilytyspaikkaa. Epäilen myös, että jos lämpöeristys ei ole huippuluokkaa, niin äänieristyksen kanssa taitaa olla ihan sama juttu.


Tämmöisiä taloja tällä kertaa. Ei välttämättä sarjassamme ihanneasuntoja, mutta mielummin kuvaan taloja, joissa on särmää ja joihin eletty elämä ja vuodet ovat jättäneet merkkinsä.




































8 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan turkkilaiselle. Sielläkin olohuone pidettiin edustuskunnossa vieraita varten ja todellinen elämä tapahtui jossakin muualla. Sinne muualle vieraita ei kyllä sitten päästetä, vaan vieraat näkevät justiinsa vaan sen kulissin:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä taloissa on yleensä yläkerta, jossa nukutaan. Sinne ei vierailla ole asiaa. Meillä ei ole mitään parempaa olohuonetta. Yksi vaan ja siellä vieraatkin istutetaan.

      Poista
  2. Ihania katuja ja taloja olet löytänyt. Ja rohkeita värejä.
    Täällä Amsterdamissakin hauskimmissa taloissa on vähän särmää ja seinät vinossa sinne tänne. Jämptiys puuttuu niistä kokonaan :).

    Kivaa ystävänpäivää Sinulle sinne Irlantiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei täällä nämä taloasiat ole niin sentilleen. Ja värejä käytetään reippasti, kuten kuvista näkyy.

      Poista
  3. Heh, tälleen homealtistuneena kiinnitin ensimmäisenä huomiota noiden talojen seinissä oleviin 'jälkiin'. Taitaa aika moni talo olla homeessa siellä :( Tai niin olen muualtakin siis kuullut, että niillä saarilla on paljon hometaloja. Jotenkin vinkeän tunnelmallisia kyllä ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täältä hometta löytyy, mutta sitä ei oteta niin vakavasti. Tai siis paikalliset eivät näe homeen kanssa mitään ongelmaa. Maalia vaan päälle ja se on siinä.

      Poista
  4. Meidän naapureilla on kanssa sellainen "good room", jota ne ei käytä oikeastaan koskaan, koska heillä ei juuri käy vieraitakaan. Ne istuu aina ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa, syövätkin kai siellä,katsovat telkkaa, tekevät (opettajan) töitä ja olohuone on aina käyttämättä. Mua huvittaa, kun niille tulee siivooja ja se jynssää joka viikko perusteellisesti sen good roomin, jossa ei kukaan ole viikkoon käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivooja varmasti tykkää, kun on helppo siivota. Tuo on kyllä ihan hullua, että siivouttaavat huoneen, jossa kukaan ei ole edes käynyt. No, on aina edustuskunnossa, JOS joskus joku vaikka sinne päästettäisiin.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!