maanantai 6. helmikuuta 2017

Lauantain löytö

Mies ilmeisesti haisti, että rouva alkaa olla jo siellä mökkihöperyyden rajamailla. Lähdimme siis lauantaina ajelulle ja haukkaamaan vähän raitista ilmaa siinä samalla. Kaupungilla on yksi alue, jossa harvoin tulee käytyä, ja se on pakostakin jäänyt minulle vähän vieraaksi. Siellä on kapeita kujia tai siis katuja, eikä kaikki talot ollenkaan niin viimeisen päälle. Olen jo pitkään halunnut käydä siellä kuvaamassa, mutta ongelmana on ollut niinkin tyhmä asia kuin auton parkkeeraus. Jos näkisitte ne kapeat kadut, jotka eivät kuitenkaan ole yksisuuntaisia, ymmärtäisitte miksi tämä yksityiskohta on erikseen mainittava. Olen siellä joskusvesisateessa, itku kurkussa peruuttanut, autoa ja vannonut, että en enää koskaan suostu ajamaan täällä. Mies siis rattiin ja minä pelkääjän paikalle.

Kun halutut kuva olivat muistikortissa, enkä enää jaksanut kävellä, päätimme mennä käymään pienessä kahvilassa. Minulla on tälläinen uusi periaate: yritän parhaani mukaan välttää kansainvälisiä kahvila- ja pikaruokaketuja. Ei tietenkään aina onnistu, mutta miksi ihmeessä rikastuttaa Starbruksia? Mielummin haluan tukea paikallisia yrittäjiä roposillani. Jos hampurilaista tekee mieli, käyn se hakemassa irlantilaista ketjusta, enkä Mäkkäristä.

Pieni kahvila-lounasravintola yllätti minut täysin. Vaikka en kasvissyöjä olekkaan, kiinnitin huomiota heti erilliseen kasvis- ja vegaaniruokalistaan. Niitä ei täällä kovin usein näe! Mies puolestaan huokaisi helpotuksesta, kun sai eteensä ihan normaalin lihaisan ruokalistan.

Katsoin naapuripöytien annoksia ja tiesin jo ennen ensimmäistä suupalaa, että tästä taisi tulla minun uusi suosikkini. Mies tilasi ihan normisetin, eli irlantilaisen aamiaisen ja minä päädyin lättyihin. Tee puolestaan tuotiin pöytään isossa kannussa. Tiskin edestä bongasin ison perunasäkin ja oli ihan pakko kysyä, että tekevätkö he ranskalaiset ihan alusta asti itse. Vastaus oli kyllä, eli niitä maistan varmasti seuraavalla kerralla.

Se, että se perunasäkki oli siinä tiskin edessä ja tyhjät munakennot nurkassa tekivät kahvilasta jotenkin aidon ja kotoisen tuntuisen. Se ei ollut mikään mittatilaustyönä tehty kopio, jossa jokaisen yksityiskohdan pitää täyttää tarkat vaatimukset. Minua suorastaan ärsyttää sellaiset "hengettömät" paikat!

Liekkö lättyjen ja marjojen ansiota, mutta nyt alkaa jo tuntumaan, että elämä voittaa sittenkin!
Kyllä se niin vaan on, että välillä on hyvä, että joku joko raahaa tai itse potkaisee itsensä mökistä ulos!











6 kommenttia:

  1. Kiva kun löytyi mieluinen paikka. Täällä on kansainvälisiä ketjuja,kuten Mäkkäri ja muitakin,joissa en käy ikinä,mutta esim. Starbucks ei täällä kauan kestänyt;paikalliset kahvilat suositumpia ja parempia,joten Starbucks hävisi katukuvasta,onneksi;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hyvä kuulla, että sieltä Starbucks pistettiin lähtemään. Täällä on Starbucks kohta joka kulmassa.

      Poista
  2. Minäkin kuulun niihin, jotka suosivat kaikessa, missä vain voi pienyrittäjiä. Kotoisan ja leppoisan oloisen paikan löysittekin. Siitä tuli jostain syystä mieleen Heinolassa käsityömyymälän yhteydessä oleva pieni kahvila. Hyvää päivän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä pienillä kahviloilla on vain se ongelma, että vuokrat ja muut kulut ovat niin kovat, että moni lopettaa ennen pitkää. Pitää myydä monta mukillista kahvia, että saa itselleen palkkaakin.

      Poista
  3. Kiva paikka, kelpais mullekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas yksi paikka johon sut vien, kun tulet tänne.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!