keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Palattu palelemaan

Lentokapteeni kuulutti Dubliniin laskeutuessamme, että lämpöasteita on tasan yksi. Corkin asteista en tiedä, mutta talo oli jääkylmä, kun viimein kotiudumme. Laiton lämmön päälle ja lähdin ruokakauppaan lämmittelemään. Haikeudella muistelin kotomaan kolminkertaisia ikkunoita. Eilen aamulla auto oli umpijäässä, joten olo oli kuin Suomessa konsanaan. Ei siis mitään sääshokkia tällä kertaa, paitsi sisällä!

Suklaa näytti olevan tämän joulun hittilahja, sillä sitä saimme kasakaupalla. Otan osan kunniasta, jos Fazerin ja Pandan osakkeet lähiaikoinan nousevat. Sukulaisia ja ystäviä tapasimme ja söimme tietysti liikaa. Nyt sitten alkaa taas se Terveellinen Tammikuu...suklaavuoresta huolimatta.

Kirppareita kiersimme oikein urakalla. Mielenkiintoinen ilmiö Suomessa maaseudulla: normaalit kaupat sulkevat ovensa, mutta kirpparit kukoistavat. Ja löytyihän niistä matkalaukuntäytettä... Mieheni ei yleensä kirppareita kiertele, mutta nyt lähti mukaan, koska kyllästyi Suomen television surkeaan ohjelmatarjontaan. Yllättyi muuten positiivisesti.

Kyyjärven Palettissa kannattaa poiketa, jos siellä päin ajelette. Siellä on ihan kunnon Marimerkkokin, josta löytyi taas kerran kiva tunika. Muuten loma meni rauhallisissa ja vähän hiljaisissakin tunnelmissa. Pojat kävivät laskettelemassa, kiitos lumitetun rinteen. Lumesta pääsimme onneksi nauttimaan, vaikka sitä vähänlaisesti olikin. Onhan se kyllä aika kurjaa, kun Suomeen saapuu lomalle valkeasta joulusta haaveillen ja päätyy jouluaattona kuuntelemaan räystäästä tippuvaa vettä! Pitäisiköhän joulua siirtää parilla viikolla, tammikuun puolelle?

Pimeys yllätti jälleen. No, ei ainakaan tarvinnut kärsiä valoisista öistä ja univajeesta! Neljältä tuntui jo ihan illalta, kun ulkona oli pilkkopimeää. Nämä tälläiset asiat tahtoo unohtua. Tuntuu, että päivä on ohi, vaikka ei ole vielä edes ilta. Miten ihmeessä te siellä saatte itsenne motivoitua töiden jälkeen liikkumaan ja harrastamaan, kun on niin pimeää? En muuten yhtään ihmettele, jos makeanhimo lisääntyy ja kansa kärsii kaamosmasennuksesta. Jos asuisin Suomessa ja pitäisi valita lähdenkö tammikuussa viikoksi etelän aurinkoon vain Lappiin, niin sitä ei tarvitsisi kauaa miettiä. Valoa, please!

Sitten tämä hiusasia. Miten ihmeessä onnistutte pitämään hiuksenne hehkeinä, kun aina ulos menessä pipo turmelee kampauksen? Onko teillä föönit ja kihartimet aina käsilaukussa? Minua katsoi peilistä sellainen sähköiskun saanen näköinen Saara, jonka hiukset sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin. Ja entäs sitten se pienten pukeminen? Päiväkodissa työskentelevä ystäväni meitä valaisi, kuinka kauan menee aikaa, että saadaan lapset valmiiksi, kun lähdetään ulkoilemaan. Varsinainen urakkaa, kun jonkun pitää päästää pissallekkin just nyt.

Senkin huomasin, että kiinalaisia näytti olevan tänä jouluna Suomessa oikein sankoin joukoin. Hyvä, että pohjoisessa oli valkoista ja hyvä, että joulupukilla ja lumella saa turisteja Suomeen. Luulen muuten, että näistä ikävistä terroristi-iskuista johtuen Suomi ja Irlanti saavat tulevaisuudessakin enemmän turisteja. Mielummin turvalliseen Helsinkiin tai Dubliniin kuin vaikkapa Istanbuliin tai Pariisiin. 

Matkaan tuhrautui jälleen kerran uskomattoman paljon aikaa. Samalla lennolla palaavien ystävieni kanssa taas todettiin, että kuinka helppoa olisi jos asuisi Dublinissa (no thank you) ja olisi pääkaupunkiseudulta kotoisin. Se, että pääsee kohteesta A kohteeseen B vie mehut, vaikka maapallon toiselle puolelle ei päädykkään. Joka kerta pitää tarkasti suunnitella, miten saa aikataulut pelaamaan. Se on sellaista taksi-bussi-juna-henkiköauto-hotelli-lennot - palapelin kokoamista. Ja se itse lentäminen on se osuuksista helpoin ja vaivattomin.

Nyt on siis reissu tehty ja työt taas aloitettu. Edessa uusi vuosi ja aikalailla tyhjä kalenteri. Eiköhän sekin ala tässä taas täyttymään.

Hyvää alkanutta vuotta sinne ruutujen toiselle puolelle!










7 kommenttia:

  1. Toivottavasti kämppänne on jo lämmennyt. Meillä on alakerran naapurit ja heidän alakertansa asukkaat ollet reissussa ainakin viikon ja hollantilaiseen tapaan asunnoista on lämmöt kokonaan suljettu. Oma lattiamme alkaa olla aika vilpoisa ja toivommekin alakertalaisten palailevan kipin kapin kotiin. Amsterdamissa on parina yönä mittari tainnut laskea juuri nollan alapuolelle, vaikka onhan se silti toista kuin koto-Suomessa.

    VastaaPoista
  2. Joko olet aklimatisoitunut sinne? Muuten täällä Etelä-Suomessa se vasta pimeää on, ainakin kun ei ole lunta, ja Lapissa on joulun aikana ihan valoisaa, vaikka aurinkoa ei näykään, sillä lumi valaisee. :)

    Hyvää vuoden jatkoa sinullekin; itse yritän sopeutua tänne etelän viimaan (ja aurinkoon, se nimittäin nyt paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta ei lämmitä).

    VastaaPoista
  3. Pipo on tukan turma, hattu & korvalaput pitää tukan kunnossa, näin ainakin minulla. t. Mari

    VastaaPoista
  4. Tällä viikolla saimme lunta (ja pakkasta, huh) Etelä-Suomeenkin. Tuo joulun siirtäminen parilla viikolla sopisi minullekin. Ei tähän, nyt jo hieman helpottavaan pimeyteen, taida tottua koskaan. Hyvää tätä vuotta sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  5. Sanon samaa kuin Helena, Rukalla ei meistä tuntunut lainkaan niin pimeältä kuin sitten etelä-Suomessa. Kyllä mä usein luulin kelloni pysähtyneen, kun oli niin kamalan pimeää ja kello vasta puoli neljä.

    VastaaPoista
  6. Täälläkin on saanut palella, niin sisällä kuin ulkona. Pakkasen kiristyessä kylmä tunkeutuu kotiin. Pakko oli lisätä lämpöä. Ja tammikuun myötä on pimeys perääntynyt. Jee.

    VastaaPoista
  7. No eihän se ulkona oleva pimeys haittaa mitään, vaan jos pään sisällä vallitsee pimeys, niin se se vasta haitta on. Ihanan kirkkaita pakkaspäiviä Kajaanissa. Ilon eloa.

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!