sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Ingenting

Joskus käy näin: ei keksi mitään järkevää, eikä edes järjetöntä kirjoitettavaa blogiin. Normilelämässä ei tapahtu mitään "raportoitavaa", eikä ympäristökään tarjoa aiheita. Mitä pitemäksi tauko venyy, sitä korkeammalle rima nousee. Mahdolliset orastavat postaukset päätyvät jo ajatuksena virtuaaliseen roskakoriin. Ei kiinnosta ketään, tylsä aihe, jo käsitelty, liian henkilökohtainen...

Vertaan tätä anteeksipyyntöön ja sovinnontekemiseen. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi se käy. Pahimmassa tapauksessa välit menenvät poikki kokonan, tai eivät koskaan palaudu entiselleen. Välejä kaivertaa aina se, että erimielisyyttä, riitta tai ikeää kommenttia ei koskaan käsitelty loppuun. Sitä ei sovittu, eikä pyydetty anteeksi. Se ikäänkuin jää vain leijumaan ilmaan, ja samalla sitä saastuttamaan.

Ei, että blogikirjoituksen viivästyminen tai kommentteihin vastaminen, nyt olisivat ollenkaan yhtä tärkeitä asioita kuin ihmissuhteet ja niiden mahdolliset kuopat ja karikot. En ole mikään pyhimys ja elämäni aikana olen joutunut pyytämään myös anteeksi kerran, jos toisen. Tarkemmin sanottuna niin tapahtui viimeksi eilen.

Koko viikko on ollut jotenkin takkuinen. Monta pientä ja vähän suurempaakin asiaa ovat ylittäneet ärsytyskynnykseni. Ensiviikkoinen rinnankorjausleikkaus myös ärsyttää. Ja se, että sen piti tapahtua jo lokakuussa, viimeistään marraskuussa. Tämä leikkaus nimittäin vaatii myös taas uuden leikkauksen, eli sekin tällä menolla tapahtuu vasta kesän kynnyksellä, jos silloinkaan.
Tarina Möykyn kanssa alkoi tammi-helmikuussa 2013 ja nyt on tammikuu 2017....

Kävimme eilen miehen ja Juniorin kanssa ostoskeskuksessa, ja siellä he yhteistoimin minulle sanoivat, että rauhoitu ja lopeta tiuskiminen. Oli huomaamattani näpsäytellyt ja kommentoinut negatiivisesti kaikkea ja kaikkia. Oma ärsyyntyneisyyteni  purkautui ympäristöön, ja sehän ei tietysi käyn päinsä. Hyvä, että sanoivat ja pistivät minut ruotuun!

Joogatunneilta olen oppinut, että mieltä painavat ja negatiiviset asiat pitää huomioida, käsitellä ja sen jälkeen antaa mennä. Eikö olekkin hyvä ohje? Käsittely ei välttämättä tarkoita sitä, että ongelman voi ratkaista. Joidenkin ongelmien kanssa on vain opittava elämään. Tyyliin: tämä on nyt tätä, eikä sitä voi muuksi muuttaa, joten eteenpäin.

Miksi sitten otsikko on toisella kotimaisella? Eikö englanti sopisi Irlannissa kirjoitettavan postauksen otsikon kieleksi paremmin? No, yritin viikolla jutella ruostuneella ruotsillani ruotsiksi. On se vaan kurjaa, että aikoinaan ruotsinkin eteen joutui tekemään kovasti töitä, ja nyt ei saa aikaiseksi kuin muutaman hullun lauseen!

Nyt sunnuntain viettoon. Minulla se kuluu yskää parannellessa ja verhoja lyhentäessä!






8 kommenttia:

  1. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Terveisin mummo lumessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juuri. Kiva, muuten kuulla, että teillä on lunta. Siitä nimittäin näyttää olevan puutetta Suomessa tänä vuonna.

      Poista
  2. Mina olen tiuskinut jo muutaman paivan ihan sen takia kun huomenna hammaslaakarissa laitetaan kaksi implanttia. Tama sinun postauksesi auttoi muistamaan etta muilla ihmisilla on vahan isompiakin vaivoja ja suurempia operaatioita tulossa.
    No hyva jos jotain onnistuit ruotsiksi keskustelemaan. Mina kirjoitin siita aikoinaan laudaturin mutta nyt osaisin ehka sanoa jag hetar Anu enka mitaan sen enempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei ihme jos ottaa nuppiin. Tuo implanttien laittaminen ei varmasti ole mitenkään miellyttävää. Minä sentään vaan kuorsaan, kun minua operoidaan. No, sen jälkeen olin kyllä tosi kipeä.
      Ruotsia en ole joutunut käyttämään vuosiin. Kovin syvälliseen keskustellu en minäkään pysyt, mutta kuulumiset osaan sentään vielä kysyä!

      Poista
  3. Tuo Möykky - jos sitä vielä noin vitkutellaan, se alkaa varjostaa ja heittää tunnistamattoman varjonsa vaikka keskelle aurinkoista pihaa! Meillä sanotaan, että "Joku nyppii" kun ei oikein itsekään keksi, mikä ärsyttää. Joskus sen yli pääsee, joskus siihen kompastuu. Mutta luonto vetää kuitenkin ylös vaikka tikanpojan! Sitten kun olet noussut tätä lukemaan niin voimia, sisua ja hymyä sinne jonnekin väliin. Blogisi on minulle upeaa matkaa outoon maahan, kuvasi ovat viehättäviä. Kiitos! Ali

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ali! Möykky kietämättä välillä nyppii. Haluasin saada nämä rinta-asiat vihdoinkin järjestykseen, mutta ei vieläkään ollut viimeinen kerta. No, lohdutan itseäni sillä, että nämä ovat vain korjausleikkauksia. Olen siis terve, eikä kyse ole hoidoista.
      Kiva kuulla, että sinua Irlanti kiinnostaa. joka maassa on ne omat pienet omisuiteensa ja ihanuutensa. Niin täälläkin. Mukavaa viikonloppua Kyprokselle!

      Poista
  4. Kiitos koskettavasta postauksesta, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kiitos myös kauniista kuvista. Hyvää tätä viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain. Leikkaus on onnellisesti taas ohi ja nyt täällä jo kotisohvalla toivutaan. Seuraavaa odotellessa....

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!