perjantai 9. joulukuuta 2016

Pieniä, mutta mukavia yllätyksiä

Mateleva ja masentava oli maanantai tälläkin viikolla. Viikonloppu loppui taas kesken ja työviikko alkoi liian nopeasti. Ei sitten yhtään huvittanut ja tuntui, että tätä samaa taas... Joululomaankin on aivan liian pitkä aika. Raahauduin suu mutrussa kuitenkin pöytäni taakse, kyllästyneenä puhisten ja huokaillen. Ja sitten sain mukavan yllätyksen. Yksi työharjottelussa olevista opiskelijoista tuli luokseni ja kaivoi jotain takintaskustaan. Hän oli käynyt viikonloppuna kotonaan Ranskassa ja toi minulle tuliaiseksi suklaalevyn. Pieni levy, mutta voi miten iloiseksi siitä tulin. Alkava viikkokaan ei enää tuntunut ihan toivottoman pitkältä.

Sitten polki meidän Kusti, jolla on muuten on shortisit jalassa kesät talvet, postia. Kaksi kaunista korttia, toinen Suomen Turusta ja toinen Pariisista. Ne tulivat siskoksilta, joiden kanssa ei olla sukua, mutta tunnetaan olevamme kuitenkin. Näillä korteilla on historiaa, sillä niitä myytiin vuosikymmeniä sitten tätini ja enoni lelukaupassa.Kortit toivat mukaanaan ihanat joulutervehdykset ja samalla paljon muistoja lapsuudesta. Kävimme nimittäin kerran vuodessa äidin ja isän kanssa Itä-Suomessa, äidin sukulaisia tapaamassa.

Tuli mieleen enon torilta ostama kalakukko, kesämökki kirkasvetisen Kuorinka-järven rannalla ja se pikku-tytön taivas lelukauppa. Enon talossa oli kymmeniä ja taas kymmeniä metrejä kirjahyllyjä. Hän luki paljon ja toimi myös kirja-arvostelijana. Eno jäi minulle hieman etääksi hamoksi, sillä olin näiden vierailujan aikana vielä lapsi. Lapsenakin kuitenkin tajusin, että hän oli erittäin viisas, karjalaisista juuristaan ylpeä ja hyvä seuramies. Tarina kertoo, että kerran arvosteltavaksi oli tullut Anni Polvan kirja, olisiko ollut Anna suukko kultaseni. Voin vain kuvitella minkälaista kidutusta kirjan lukeminen hänelle oli ollut. Arvostelu oli ollut lyhyt ja ytimekäs "Täyttä sana sensuroitu". Mitäpä tuohon lisäämään.

Koska olen Pohjanmaalla asunut ja kasvanut, välillä ihan unohtuu ne karjalaiset juureni. Äitini on nimittäin kotoisin Karjalan Kannakselta, joten se mummula jäi aikoinaan rajan taakse. Talo on kylläkin edelleen pystyssä, ja sitä olen kerran käynyt katsomassa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan olevani luonteeltani enemmän karjalainen kuin pohjalainen, vaikka kyllä sitä pohjalaista jämäkkyyttä ja suoruuttakin tarvittaessa (ja välillä tarpeettomastikkin) löytyy!

No, se itseanalyysistä. Onneksi on taas viikko paketissa. Paketointia, joululahjonen nimittäin, pitäisi tänä viikonloppuna ahkerasti harrastaa. Perinteisesti valtaan yhtenä iltana keittiön pöydän. Pistän joulumusiikkia taustalle soimaan, valkoviiniää lasiin ja sitten paketoimaan. Sunnuntai voisi olla SE ilta.

Leppoista perjantaita teille kaikille! Minulla pukkaa pikkujoulua huomenna ja seuraavana lauantainakin. Sitä seuraavana onkin jo suuntana pohjoinen....


Ps. U ja P yritin lähtettää teille sähköpostia, mutta kummankaan osoite ei enää toiminut. Voisitteko laittaa minulle postia vihreatniityt@hotmail.com 






Irlantilaisista kodeista on yksi yhteinen joulukoriste, nimittäin jouluseimi (Christmas Crib). Mekin hankimme sellaisen ensimmäisenä Irlannin jouluna.

2 kommenttia:

  1. Kiitos. Nautin aina lukiessani tekstiäsi. Tuo jouluseimi ei ole lainkaan hassumpi koriste. Voisin "varastaa" idean. Hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi. Jouluseimet ovat täällä todella suosittuja ja niitä on myynnissä vaikka minkälaisia. Hyvin on tämä meidän palvellut jo yli kymmenen vuotta.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!