tiistai 6. joulukuuta 2016

Onnea, Suomi!

Tässä töiden jälkeisen kauppareissun, ruokailun ja joogatunnin välissä istahdin vähäksi aikaa miettimään, mitäs muuta kuin koto-Suomea. En oikein pääse juhlatunnelmaan mukaan, täältä oman arkeni keskeltä. Ensi vuonna haluan ehdottamasti, jollakin tapaa, osallistua 100-juhliin. Aika näyttää miten.

Tänään olen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Olisihan se surullista, jos omaa kotimaataan pitäisi hävetä. Tai, että sieltä olisi lähtenyt ovet paukkuen tai hiljaa hiipien, ettei kukaan vaan huomaa ja ilmianna. Sitäkin tilanneeta on vaikea kuvitella, että takaisin ei olisi menemistä. Päätyisi pahimmassa tapauksessa jo rajalta vankilaan tai saisi kuulan kalloonsa.

Eikä minun tarvitse pelätä, että ovatko läheiseni siellä turvassa. Osuiko pommi tällä kertaa tuttuun kohteeseen? Tai katosiko joku minut tuntenut henkilö kotoaan, vain koska tunsi minut, ulkomaille karanneen maanpetturin. Ihan yleistä maailmalla on myös se, että ulkomailla asuva elättää kotimaassa asuvaa perhettään. Ei ole eläkkeitä, eikä muutakaan sosiaaliturvaa.

Toivonkin, että tänään kiinnitetään huomiota niihin Suomen hyviin puoliin, joita onkin pitkä lista. Ei marista ja valiteta joka asiasta, koska kaikesta huolimatta Suomi on hyvä ja turvallinen paikka elää.
Olemme saaneet siellä hyvän, ja vanhemmille ilmaisen, koulutuksen. Synnyimme turvallisesti sairaalassa, ja neuvola on pitänyt meistä ja rokotuksistamme huolen. Hampaat on syynätty kerran vuodessa, ja opiskelu on ollut mahdollista, ihan kaikille. Päivähoito antaa naisille madollisuuden olla työelämässä. Tiet on aamuisin aurattu lumesta, ja kirjastosta on voinut hakea uusimmat kirjat iltojensa iloksi. Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä hyvistä asioista. Minä ainakin olen kiitollinen siitä, että sain elää Suomessa hyvän ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden.

Hyvää Itsenäisyypäivän iltaa kaikille! Kunhan palaan joogaamasta, alan ihastelemaan ja kauhistelemaan linnan pukuja.



10 kommenttia:

  1. Kiitos Saara! Yhdyn 'your sentiments' ylipäänsä vaikka olenkin toisenlaisesta Suomesta lähtöisin. Ei ollut ilmaista koulusta kuin kansakoulu, jo keskikoulusta piti maksaa ja maalta lähtö opiskelemaan kaupungeissa verotti vanhempien kukkaroita jos niissä oli mistä antaa. Kotona synnyin, hammashoidista en muista pitikö maksaa. Pakko oli lähteä kun työtä ei ollut,useummat Ruotsiin autotehtaille tai kalaa tölkittämään pohjoisen tehtaisiin. Ei pussattu eikä tunteista puhuttu. Jos tuli oikein paha mieli hypättiin jokeen tai kipu käsiteltiin haulikolla tai puukolla. Seksuaalista väkivaltaa ei tuomittu kuin harvoissa tapauksissa. Ukko voi heittää akan ulos lumihankeen yöksi, ei ollut hätäpuhelimia. Koulussa sai lautasellisen keittoa, omat voimeivät mukana piti olla. Jotkut hiihtivät 10km jouluun ja takaisin.
    Vaikka kuinka yritän kuvitella kuinka kiva ja kiiltävä nyky Suomi on, tämän nidon muistot kertovat omaa tarinaansa. - Hienoa että siellä on nykyisin niin hyvä olla! Ja te nuorempi sukupolvi olette onnekkaita että muistonne ovat valoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on Suomi muuttunut sitten sinun lapsuuden ja nuoruuden. Ihan hyvää tekee meitä nuorempia muistuttaa, että opiskelu jäi monelta ihan taloudellisista syistä, vaikka älliä olisi ollut kuinka. Tuo puhumattomuus on kyllä suuri miinus edelleen Suomessa. Onneksi nykyisin on turvakoteja, ainakin kaupungeissa. Kuinka se onkaan niin, että monesta muuten kovin hiljaisesta ja lauheasta ihmisestä tulee humalapäissään ilkeitä ja väkivaltaisia petoja.Eikä tämä asia ole muuttunut miksikään.
      Minulla tosiaan on valoisat muistot Suomesta.

      Poista
  2. Kun olen ollut pariin kolmeen otteeseen nyt opintojen jälkeen ulkomailla töissä, niin kyllä kaikessa on tullut esille, että suomalaiset ovat VIP-ulkomaalaisia. Toki kollegat kertoivat myös siitä, että heitä pidetään integraatiovihamielisinä, kun eivät otakaan kaksoiskansalaisuutta. Hauskaa illanjatkoa; huomisen töitä pitää suunnitella vielä vähän....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisena on hyvä olla ulkomailla. Aivan liikaa Suomessa asuvat marisevat kaikesta. Minua alkaa välillä suorastaan suututtamaan se marina. Kun ei ole mihin verrata, niin kaikki näyttää huonolta.

      Poista
  3. On lottovoitto omistaa Suomen passi. Edelleen ihailen kirjastoja ja suomalaista sosiaaliturvaa. Katselen kummissani tätä Sipilä-vihaa ja marinaa leikkauksista. Kyllä, Suomessa on pienituloisia ja rahat ei meillä työssäkäyvilläkään meinaa riittää kaikkeen mihin pitäisi, saati siihen mitä haluaisi. Mutta silti. Pitäisi marinakuoro kärrätä viikoksi kokeilemaan vaikka turkkilaisen köyhän elämää. Mitä se on, kun ei tule mitään tukia mistään, jos ei onnistu saamaan jotakin oikeasti surkeapalkkaista työtä, josta palkka tulee, jos tulee. Tai ehkä voisi järjestää exkursion Peshteraan romanikansan oloja testaamaan. Voisi tulla Sipilää, sossua ja Kelaa ikävä. Kiitollisempi mieli? Suomi on hyvä maa, toivottavasti sen kansalaiset myös näkisivät sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustasi. Suomalaisilla on ihme luulo, että edut kuuluvat heille ja että ne ovat ilmaisia. Ihan turha on suomalaisten luulla olevansa ahkeria. Sehän on suorastaan vitsi, että maa lepää kolme kuukautta kesällä ja on ihan ok sanoa, että ei homma etene, kun ollaan lomalla. Voisit tosiaan viedä sieltä bussilastillisen ammattimarisioita kuukaudeksi Turkkiin tai Bulgariaan. Työnilokin kummasti löytyisi, kun muuten joutuisi nukkumaan taivasalla ilman ruokaa.

      Poista
  4. Kirjoitit niin kauniisti Suomesta ja itsekin olen ehdottomasti sitä mieltä, että kotimaamme on hyvä paikka asua.
    Hyvää joulukuun jatkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe. Voi, kun kaikki suomalaiset arvostaisivat kotimaataan.

      Poista
  5. Kiitos, Sinä puit sanoiksi jälleen kerran monen ajatukset. Ollaan ylpeitä juuristamme. Hyvää viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin olen ylpeä juuristani ja siitä, että olen saanut kasvaa Suomessa.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!