perjantai 16. joulukuuta 2016

Mikä ihmeen tehovapaapäivä?

Jossain vaiheessa ennen joulua se minulle aina iskee, nimittäin stressi. Varsinkin, jos jouluksi matkustetaan Suomeen. Sitä tietää että pipot ja välihouset pitää olla pakaasissa ja lahjat tietysti siellä seassa. Suomessa ei ole aikaa enää ostaan mitään muuta kuin ruokaa aattoaamuna. 

Töissä nämä joulua edeltävät viikot kiristävät myös aina pinnaa. Eikä sekään auta, että koti on ollut viime viikot kuin pommin jäljeltä. Kuukausi kaupalla oli pakko pitää sitä edustuskunnossa, koska meillä oli näyttöjä, joskus kolmekin kertaa viikossa. Hermothan siinä meinasi mennä, kun piti ennen töihin lähtöä tarkastaa, että paikat ovat tiptop. No,asuntonmyynnit ja ostamiset ovat tässä maassa aina yhtä monimutkaisia. Ei mennyt meillä mallikkaasti nytkään. Lopulta emme saaneet haluamaamme hintaa, joten se rumba loppui ja nyt sitten toistaiseksi pysymme paikoillamme.

Kun tähän talon muutimme, kaikki hankinnat tehtiin huomioden pienet pojat ja heidän metkunsa (ja likaiset kätöset). Valittiin värejä, joita ei tarvinnut varjella. Ei vaaleita kalusteita, koska niitä olisin joutunut vahtimaan. Aikaa, eikä oikein intoakaan ollut, mihinkään uudistuksiin, niinä ns. ruuhavuosina. Jo pari vuotta on tuntunut, että haluaisin tehdä paljon muutoksia ja hankintoja.
Eteinen on nyt mieleiseni, mutta olohuone kaipaisi kovasti päiviystä. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään tai ostaa uusia huonekaluja, jos talo myytäisiin. Juuri nyt tekisi mieli marssia huonekaluliikeeseen ja ostaa sohvat ja tv-tasot, mutta kun se maksaa... 

Niin, kun se pakkosiivous loppui, loppui samalla kaikenlainen siivous kuin seinään. Olin saanut puunaamisesta ja tavaroiden piilottamisesta yliannoksen. Niinpä teinkin vain kaikista välttämättömimmät hommat ja nekin hyvin suurpiirteisesti. Pistin miehet välillä imuroimaan ja suljin silmäni kaikelta muulta. Eikä se tietysti asiaa yhtään parantanut, että valtasin ruokapöydän pukinpajaksi ja onnistuin levittelemään viritelmiäni laajemmallekkin alalle. Sunnuntaina katsoin vihdoin ympärilleni ja pyörittelin päätäni. Edessä olisi iso urakka, nimittäin operaatio joulusiivot,  vaikka emme joulua kotona vietäkkään. En kuitenkaan halua saapua lomalta kaaokseen varsinkaan, kun työt kutsuvat jo seuraavana aamuna. Kaappeja en aio järjestää, koska Martat aikoinaan neuvoivat, että turha niitä on siivota, jos ei aio viettää jouluaan kaapissa. Toisaalta tuota ohjettahan voisi vähän laajentaa, että turha on kotiaan siivota, jos ei aio viettää siellä joulua...

Päätin pitää tehovapaapäivän töistä. Tehovapaapäivä ei ole vapaapäivää nähnytkään. Siinä ei ole mitään vapaata tai rentouttavaa. Silloin pistetään kaasupohjaan ja yritetään tehdä mahdollisimman paljon rästihommia. Tein loput jouluostokset ja paketoin ne. Lauantaina en ehdi kaupungille, enkä sinne ruuhkaan haluakkaan. Juniorille löin imurin käteen ja minä otin aseekseni mopin. Ja simsalabim yläkerta on nyt kunnossa ja alakerrassa on vain enää vähän siivottavaa täksi illaksi. Normaalistihan voi huijata itseään ja vieraitaan sillä, että pitää alakerran kunnossa. Yläkerralla ei sitten olekaan niin välilä, koska sinne harvoin kukaa ulkopuolinen menee.

Tehovapaapäivääni kuului myös pilates ja se olikin sellaista menoa, että vatsalihakset huutavat edelleen armoa. Mitään nautinnollista siinäkään tunnissa ei ollut, paitsi tietysti se hyvä fiilis, kun kidutus oli ohi. Illalla sitten otin virkkuukoukun kiltisti käteen, ja aloin viimeistelemään patalappuja. Joulupukki ja muori odottavat edelleen liimaa päähänsä ja silmiä...

Nyt tuntuu, että jos ei nyt ihan everything, mutta almost kuitenkin on under control. Paitsi, että yksi matkalaukku on kadonnut mustaan aukkoon ja toinen pienempi päätyi muistaakseni kaatopaikalle. Onneksi tuli tarkastettua nyt, eikä lentoa edeltävänä iltana. Kun lauantain pikkujoulut on juhlittu, alkaa minulla joulu, ja neljä seuraavan viikon työpäivää menee vaikka päällään seisten.

Siinä päälläni seisoessa voisin yritää myös tanssia lumitanssin, sillä haaveilen edelleen valkeasta joulusta!







8 kommenttia:

  1. Hmmm....aikamoinen tehopakkaus olet! Minäkin aloitin touhukkaasti: joulukoristeet vintiltä, päätin seuloa vain ne jotka aion säilyttää, muut roskiin tai kierrätykseen. Sitten jouluvalot ripustukseen. Tuli kyykisteltyä, ojenneltua, kumarreltua. Juuri kun selkä oli paranemassa. Seuraavana aamuna en ollut päästä sängystä ylös mitenkään päin. Sinnittelin töissä viime viikon ja perjantaina lääkäriin, sain tosi vahvoja kipulääkkeitä ja viikon sairaslomaa. Siihen tyssäsi stressi ja joulukiire! Nyt on levätty punkan pohjalla ja mietitty uusiksi elämää. Tämä vaiva ei ehkä paranekaan koskaan.
    Meilläkin olisi edessä tuo asunnon myynti. Eniten stressaa se, kun pitää piilottaa elämisen jäljet. Kotiamme ei juuri voi kutsua minimalistiseksi! Kuulostaa aika vilskeeltä, jos on kolmekin näyttöä viikossa. Ja tietty pitää itse olla poissa näkyviltä. Harmi, kun ette saaneet haluamaanne hintaa - johtuu varmaan siitä, että asuntosäästäminen on nyt niin vaikeaa, korkeiden vuokrien ja käsirahan (deposit?) suuruuden takia. Meillä päin on asuntopula, joten toivomme, että menee nopeasti.
    Nauttikaa Suomen joulusta, toivottavasti on lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, joskus on pakko olla tehopakkaus. Ei tuo meidän ahkera kissakaan koskaan auta. Nukkuu vaan ikkunalaudalla!
      Onpas kurjaa tuon selän kanssa. Pysytikö lääkäri tarkemmin sanomaan, että mikä on vikana? Onhan se kamalaa, jos ei voi mitään nostella tai kyykistellä.
      Nuo näytöt tehtiin niin, että häivyimme paikalta puoleksi tunniksi ja sinä aikana asunnonvälittäjä näytti taloa halukkaille. Ennen töihin lähtöä tarkastin kaikki huoneet ja työnsin roinaa suunnilleen pakasteeseen ja pyykkikoneeseen. Loppua kohti alkoi jo ärstyttämään. No, olemme toistaiseksi täällä ja ihan hyvä niin. Toivottavasti teidän talo menee nopeasti kaupaksi. Joko ensi kesänä suuntaatte Suomeen?

      Poista
  2. Oletpas sinä tehokas. Mulla jäis ainakin ne pukin ja muorin päät liimaamatta tuossa huiskeessa. Hyvä kun oma pää pysyis asemissa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasi jäätä pukki ja muori ilman silmiä, mutta viimein sain ne valmiiksi. Nyt ne on viety jo naapuriin joululahjoiksi.

      Poista
  3. Minne te sitten olisitte muuttaneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! No, ensin oltaisiin vuokrattu ja sitten myöhemmin ostettu joku vanhempi talo ja kunnostettu se mieleiseksi. Ihan mielelläni jään vielä tähänkin. Katsotaan sitten uudestaan, kun Juniori aloittaa opiskelut jossakin.

      Poista
  4. Minulla on ensi viikolla kolme tuollaista tehovapaapäivää tiedossa. Sen verran on vielä hommat hakusessa. Tosin en ole stressannut pätkääkään mistään, koska minulla on tiedossa ne kolme päivää, jolloin on pakko saada asiat ja asunto järjestykseen. Joka päivän kohdalla on lista asioista, jotka pitää tehdä. Koska jos ei tee, ne siirtyy seuraavan päivän listan jatkoksi. Ans kattoo, että kuinka tästä selvitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lopettanut listojen tekemisen, kun laitan aina liian monta tekemätöntä asiaa paperille, enkä saa kuin muutaman valmiiksi. Sitten ärsyttää. Tuli kyllä mieleen, että oliko taas pakko hössöttää näiden koristelujen kanssa, kun ei täällä edes olla jouluna. No, onpa ainakin uutena vuontena tekemistä, kun keräilen koristeita pois.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!