perjantai 4. marraskuuta 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan....vastaus haasteeseen

Ihan nolottaa tunnustaa, että sain tämän tunnustuksen / haasten jo syyskuussa. Olin siihen jo osittain vastannutkin ja postaus odotteli viimeisteltyä tuolla sähköpostissani, jonne pistin tekeleeni talteen. Näin samasen haasteen Sadun blogissa ja muistin heti, että en koskaan siihen vastannut. Siksipä pyydänkin anteeksi Piipeltä, joka kirjoittaa Kylätiellä-blogia, että tähän meni näin kauan, ja samalla kiitän kivasta haasteesta.






Tunnustuksen säännöt:



1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi


5. Nimeä 10 bloggaajaapalkinnon saajaksi



Blogia olen pitänyt jo yli kahdeksan vuotta. Yhdellä ulkosuomalaisten keskustelupalstalla, joku kertoi blogistaan,ja siitä innostukseni alkoi. Luin aluksi vain toisten blogeja ja sitten keksin, että minähän voisin aloittaa myös omani. Suomea kirjoitin aika vähän, joten äidinkieli alkoi vähitellen rapistumaan. Mikä olisikaan parempi tapa pitää kielitaitoa yllä kuin säännöllinen kirjoittaminen.

Siitä se alkoi, enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni. Blogin kirjoittaminen on rakas harrastus ja sitä voi tehdä juuri silloin, kun se itselle sopii. Halusin kuvia blogiin, joten valokuvaamistakin piti alkaa harrastamaan normaalia enemmän. Sitäkin voisi sanoa nykyisin harrastukseksi, sillä katson Irlantia pitkälle kameran linssin läpi.

Olen siis jo aika kokenut "tavis"bloggaaja, joten mielelläni annan vinkkejä aloitteleville tai blogia suunnittelville.

Mistä haluat kirjoittaa ja kenelle. Ja miksi?

Oma blogini on sellaista sekametelisoppaa ja luulen, että  se on yksi syy miksi postauksia on riittänyt tähän päivään asti. Jos aihepiirin rajaa kovin tarkasti, voi tulla eteen stoppi aika aikaisessa vaiheessa. Toisaalta jokainen päättää itse mistä kirjoittaa, eli blogi voi hyvinkin matkalla muuttua. Tai sitten voi aina avata uuden blogin, jossa toteutaa uusia ideoita.

Onko blogisi julkinen vai yksityinen?

Julkinen blogi on nimensä mukaan avoinna kaikille. Sitä voi käydä lukemassa utelias naapurisi, joka ei muuten kanssasi edes keskustele, inhokki työkaverisi, exän uusi puoliso, sukulaiset jne. Yllättävää saattaa olla se, että kasvotusten ei kerrota, että henkilö seuraa tarkasti blogiasi, mutta se paljastuu siinä keskustelun lomassa.

Mieti siis ennen kuin painat julkaise-nappulaa. Hyvänä ohjeena voisin sanoa sen, että kirjoittamistasi aiheista pitäisi pystyä puhumaan luontevasti muutenkin. Jos kirjoittajaa taas ei voi blogista tunnistaa, voi tietysti kirjoittaa vapaammin.

Ovatko valokuvat tärkeässä asemassa blogissasi?

Minulle kuvat ovat tärkeitä, ja etsin aina uusia kuvauskohteita. Kuinka monta kertaa olenkaan pyytänyt miestä pysäyttämään auton tai odottamaan minua, kun käyn ottamassa kuvan. Meidän miehet eivät enää jaksa edes sanoa asiasta. Se nyt on vaan normaalia, että äiti/vaimo ottaa aina kuvia ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Kuvaamaan oppii vain kuvaamalla. Itse olen sellainen räpsijä. Joskus onnistuu ja joskus sitten ei. On ollut kiva huomata, että jotkut mainitsevat pitävänsä blogistani nimenomaan kuvien takia. En omista kallista kameraa, vaan käytössäni on jo toinen Canon(PowerShot SX710 HS, jossa 30 x optical zoom). Ei siis todellakaan tarivitse sijoittaa kalliiseen ja raskaaseen järjestelmäkameraan.

Kuvista vielä sen verran, että liika on liikaa niissäkin. Samaa tulppaanikimppua tuskin kannattaa kuvata kymmenestä eri kuvakulmasta. Tai jos itsestään ja asustaan ottaa kuvia, niin kyllä se esitelty asu näykyy paristakin kuvasta.

Esiinnytkö omalla nimellä ja kasvoilla, vai käytätkö nimimerkkiä, etkä näyttäydy itse blogissa?

Aluksi pysyin nimimerkin takana, enkä laittanut kuvia itsestäni blogiin. Nykyisin bloggaan etunimelläni, ja muutaman kuvankin olen sinne laittanut. Ne kylläkin taitaa olla laskettavissa yhden käden sormin. Eräälle täällä asuvalle englanninkieliselle ystävälleni selvisi vasta vähän aikaa sitten, että pidän blogia. Hän oli aivan ihmeissään, kun sanoin että en julkaise siellä juurikaan kuvia itsestäni. Ystäväni ehdoittikin, että tehdään joskus kuvausretki yhdessä ja napsitaan kuvaajastakin kuvia. No, jaa... ehkä joskus!

Tämä on yksi niistä asioista, josta kannattaa keskustella perheen ja läheisten kanssa. 

Missä menee yksityisyyden raja? 

Yksityisyyden raja menee minulla siinä, että perhe pysyy taka-alalla, eikä heidän kuviaan tai nimiä blogissa julkaista. Koska bloggaan ulkomailta ja suomeksi on tilanne täysin eri, jos asuisin Suomessa. Silloin pitäisi ehkä miettiä tarkemmin, miten tarkasti menemisistään ja tulemisistaan kertoo, sekä asuinpaikastaan. 

Ei taida olla kovin fiksua esitellä uutta kallista hankintaa ja kertoa samaan hengenvetoon, että joka tiistai käyn uskollisesti klo 18-19.00 jumpassa. Päivän asukuvastakin näkyy selvästi taustalla, missä henkilö asuu. Tai että huomenna lähtee aamulennolla Roomaan ja palaa iltalennolla viikon päästä. Lue: asuto on tyhjänä. Ei kaikki blogin lukijat ole välttämättä kivoja ihmisiä.

Työpaikat, lasten koulut ja liian tarkat viikko-ohjelmat pitäisin ja pidän myös omana tietonani. Tietyt mielipiteeni ja ajatukseni eivät päädy blogiin, enkä halua niistä alkaa vääntämään kättä kenenkään kanssa. Haluan, että blogissa on positiivinen ja myönteinen ilmapiiri, vaikka välillä vaikeita ja ikäviäkin asioita käsitellään. 

Siihenkin on hyvä varautua, että joskus joku sinut tunnistetaan. Minua se ei haittaa ollenkaan, koska nämä tapaamiset ovat olleet aina positiivisiä kokemuksia. 

Haluatko hyötyä rahallisesti blogistasi? 

Blogi on toisille tärkeä tulonlähde. En mainostamisesta tiedä juuri mitään, mutta tärkeää on, että lukija ymmärtää kyseessä olevan yhteistyöpostauksen, josta kirjoittaja saa korvauksen. Silloin kaikille tulee selväksi missä mennään. 

Olen pienessä päässäni suunnitellut, että jos joskus vielä remppaamme meille uuden kodin, teen siitä oman blogin ja englanniksi. Olisi mielenkiintoista tietää saisiko se lukijoita ja mahdollisesti jopa yhteistyökumppaneita. No, tämä blogi tuskin tulee kysymykseen vielä pitkään aikaan...

Haluatko olla osa jotain blogiyhteisöä vai yksinäinen susi? 

Me ulkomailta bloggaavat olemme usen pakostakin sellaisia yksinäisiä susia. Vaikka jotkut joihinkin blogiyhteisöihin kuuluvatkin, ei toisia bloggajia pääse tapaamaan kuin todella harvoin, jos silloinkaan. Olen joskus ”kaupitellut” blogiani tälläiseen yhteisöön, mutta sitä ei kelpuutettu, joten olen ja pysyn täysin itsenäisenä. Yhteistyötarjouksia ei ole sadellut, sillä tässä blogissa ei ole mitään kaupallista. Blogi kannattaa tietysti liittää esim. Blogipolkuun tai Bloginoviin, josta saat varmasti uusia lukijoita. FB, Twitter, Pintrestiä unohtamatta. Omaa blogiani voi seurata Facebookin kautta, ja moni lukija sitä sieltä seuraakin. 

Voiko blogiisi kommentoida vapaasti vai haluatko tarkastaa komentit ensin itse?

Suositut bloggajat käyvät itse kommentit läpi, ja vasta sitten ne julkaisevat, jos julkaisevat. lkeät kommentit päätyvät suoraan roskiin, eikä niitä koskaan julkaista. Näin ilmapiiri pysyy raikkaampana. 

Olen blogiurani aikana tainnut poistaa vain kaksi julkaistua kommenttia blogistani. Eli se ei ole paljon se. Ihmettelen, miksi kukaan jää lukemaan blogia, jos aina on jotain negatiivistä lisättävää aiheesta kuin aiheesta. Tähän asti kommentit ovat blogissani näkyneet ilman tarkastamista. Minulla on niin kivoja ja uskollisia lukijoita, että kommenteissa ei tapella vaikka erimieltä saateaankin olla. Jotain pientä joskus, mutta 95% ilmapiiri on hyvä.

Muista, että blogi on sinun omasi ja sinä päätät mitä siellä tapahtuu. Ilkeitä kommentteja ei tarvitse kekenkään sietää, joten niihin kannattaa reagoida heti. 

Sekin kannattaa muistaa, että jos blogi on yhtä oman elämänsä hehkutusta, saa se aikaan myös negatiivisiä reaktioita. Aika nopeasti sitä lukijakin alkaa miettimään, että onkohan tuo nyt aina ihan noin. Mielestäni blogi kiinnostaa luijoita enemmän, jos on valmis antamaan myös jotain itsestään. 

Kommentit ovat blogissa ainakin minulle todella tärkeitä, joten niihin pitää vastata. Joskus on minultakin jäänyt tai unohtunut(!), mutta yleensä vastaan aina kaikkiin kommenteihin. Jos joku näkee vaivaa ja kirjoittaa kommentin, niin siihen pitää reagoida. Jopa suosituissa blogeissa on nykyisin todella vähän komentteja, ja niihin vähiinkään ei aina näytetä vastaavan. Se mielestäni kertoo jotain...

***

Ja sitten kun bloggaaminen alkaa kyllästyttää, ja on tauon paikka tai haluaa lopettaa, on mielestäni kohteliasta lukjoita kohtaan siitä ilmoittaa. Eikä vain yhtäkkiä hävitä. Itse ainakin olen suorastaan kiintynyt joihinkin blogeihin, ja jos blogi ei enää päivity tai häviää, huolestun. Jään miettimään, että mitähän siellä oikein on tapahtunut.

Bloggaaminen on minulle se harrastuksista rakkain, eikä lopettamista vielä mieti. Sekin päivä varmasti joskus tulee, mutta ei vielä pitkään aikaan. Kiitos, teille lukijoille, kun pysytte uskollisesti mukana ja kommentoitte postauksia. 

Eli tässä tälläisiä neuvoja uusille tai vasta blogin aloittamista suunnitteleville!

Ps. Yleensä Bloggerilla ja minulla menee ihan hyvin, mutta tällä kertaa fontit, marginaalit ja kirjainkoot hyppivät minne sattuu. Hermothan tässä menee!











8 kommenttia:

  1. KIITOS, Saara! Olipa kiva lukea ajatuksiasi. Kirjoitit monta hyvää vinkkiä.
    Hyvää pyhäinpäivää ja viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauan meni, ennen kuin vastasin. On hyvä välillä vähän miettiä tätä bloggaamista.

      Poista
  2. Kiitos kaiken kattavasta kirjoituksesta. Siitä jäi paljon korvan taakse laitettavaa aloittelijalle.

    VastaaPoista
  3. Hyviä kommentteja! Juuri luin yhden (englanniksi kirjoittavan) ulkosuomalaisbloggaajan valitusta siitä, miten kallista blogin pito on. Hän luetteli kaikkia vempeleitä joita tarvitsee, ja loppusummaksi tuli liki 2000 dollaria vuodessa! Eri asia tosin jos ottaa bloggaamisen ansiomielessä, muuten en ihastu liian ammattimaisiin blogeihin, sellaisiahan on netti pullollaan kuvalehtien kylkiäisinä. Muutenkin inhoan blogeja, joissa mainokset vilkkuvat ja pongahtavat keskelle sivua, ei niitä jaksa lukea pitemmän päälle. Sinun tavaramerkkisi on rehellisyys, ja siksi lukijat pysyvät. Tuosta jatkuvasta hehkuttamisesta en myöskään jaksa innostua, johan noita turistifirmojen tekemiä esittelyjä saa maasta kuin maasta. Minua kiinnostaa omakohtainen kokemus ja mieluiten jokin särmä. Kurjaa on, jos ei myöskään saa kysyä mitään tai kritisoida. Toisaalta ymmärrän, että jos on maassa töissä tai asumassa perheen kanssa, ei uskalla sanoa ihan kaikkea, edes suomeksi. Minulle blogi on tapa päästää liikoja höýryjä ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole maksanut minulle mitään blogin pitäminen, sillä kamerakin on aina ollut. No, joskus olen lähtenyt blogia varten vartavasten kuvaamaan, eli lasketaanko ne bensarahatkin?
      Tässä blogissa en kyllä voisi edes kuvitella markkinoivani mitään. EI näitä kiiltokuva-blogejakaan voi oikein tosissaan ottaa. Että muka aina on vaan niin ihanaa ja uutta käsilaukkua pukkaa...

      Poista
  4. Hei! Hienoja kommentteja ja mielipiteitä. Olen vuosien tauon jälkeen (aiemmin salasanan takana olevia reissukirjoituksia) suunnitellut avoimen blogin aloittamista ja käynyt mielessäni aika monia kirjoittamiasi asioita läpi. Haluanko kirjoittaa avointa blogia jolloin kuka tahansa voi lukea juttujani - myös se inhokkityyppi?
    Pidän blogissasi siitä, että aihepiiri ei ole liian rajattu. Jatka samaan rentoon tyyliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kivasta blogistasi. Niin, se pitää kyllä aina muistaa, että blogia voi lukea ihan kuka vaan. Helpottaa kummasti, kun sitä kirjoittaa maassa, jossa ei suomea puhuta. Voin, siis siinä suhteessa kirjoittaa vapaammin.
      Laita viestiä, kun olet uuden blogisi avannut, niin tulen vierailulle.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!