keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Ruusuja ja risuja

Suomessa käydessäni minulla on aina tuntosarvet pystyssä. Katson, kuuntelen ja tarkkailen suomalaisia. Voisin istua tuntikausia vaikkapa kahvilassa ja ihan vain katsella, mitä ympärilläni tapahtuu. Valitettavasti vaan harvoin siihen on aikaa, vaikka mukamas lomalla olenkin.

No, kotikylässä on niin kovin hiljaista, että siellä ei tarkkailu onnistu, mutta Helsinki onkin sitten jo ihan toinen juttu. Tunnen hetken kuuluvani joukkoon ja pian taas koen olevani jotenkin ulkopuolinen. Taitaa olla ihan tyypillistä meille ulkosuomalisille. Monet asiat ovat muuttuneet, mutta minä elän edelleeen 80-lukua, jolloin vielä asuin Suomessa.

Koska viime vuosian olen käynyt Suomessa monta kertaa, ajattelin tässä antaa ruusuja ja risuja suomalaisille. Ei tietysti saisi vertailla kahta eri maata, mutta minkäs teet! Tässä niitä tulee:

Annetaan ensin risuja:

Aikataulun mukaan bussin piti lähteä Elielin aukiolta 18.07. Bussi oli juuttunut ruuhkaan ja lähtikin 18.09. Bussia odottava rouva koki velvollisuudekseen kertoa kuskille, että tämä oli MYÖHÄSSÄ kaksi minuuttia. Voitte vain kuviella äänensävyn ja ilmeen. Irlannissa kukaan ei edes kiinnittäisi asiaan mitään huomiota. Minuutti sinne tai tänne. Who cares?

Minulla ei ole mitään käsitystä bussilippujen hinnasta. Luulin, että kukkarossa on tarpeeksi kolikoita, mutta ei ollutkaan. Bussikuski mulkaisi minua todella vihaisesti, kun yritin maksaa liian suurella setelillä. Onneksi serkku kukkaroineen tuli apuun. Saavatkohan ulkomaalaiset turisitkin yhtä tylyä palvelua?

Dublinin bussissa kuukausi sitten kävi samoin. Kuski sanoi, että ei sinua tänne tien viereen jätetä. Sitten hän pyysy pistämään masinaan mitä kukkatorosta löytyi. Lopuksi hän vielä totesi, että ei elämä  muutamasta kymmenestä sentistä ole kiinni. 

Dublin 1 – Helsinki 0

Olin varannut vanhemmalle pojalle opiskelijalipun junaan. Virkaintoinen konduktööri pyysi pojalta opistelijakorttia.
Irlantilainen kortti ei kelvannut, joten poika joutui maksamaan erotuksen junassa.

Minulla näyttää olevan tapa ärstyttää helsinkiläisrouvia busseissa. Viime kesänä istahdin vanhemman rouvan viereen. Hän katsoi minua murhaavasti ja sanoi, että käyt minuun ihan kiinni. Syyttikö hän minua lähentelystä vai tönimisestä? Taas tätä suupieletmutrussa-tyyppiä.

Tälläkin kertaa onnistuin suututtamaan bussissa isuvan rouvan,   ja sain kuulla kunniani. Olin istutumassa lentolaukkuni kanssa vanhemman rouvan viereen. Ennen kuin ehdin ahterini asettaa istuimelle, tuli naapurilta tiukka kommentti:"Etkö näe, että tähän ei mahdu kahta laukkua". En huomannut, että hänelläkin oli laukku... Takana istuvan nainen näytti tyhjää istuinta (huom hymyillen) ja minä ja laukkuni saimme paikan. Mutrunaama laukkuineen sai istua arvokkaasti yksin.

Voin hyvin kuvitella, että näillä  rouvilla on kipakkaa sanomista esim. nuorison käyttäytymisestä. Heille suosittelisin peiliin katsomista, ja siinä samalla hymyilemään opettelemista. Myrtsi ilme vielä kaiken lisäksi vanhentaa, eikä roikkuvat suupielet tee kenestäkään viehättävän näköistä. Asiasta saa sanoa, mutta rakentavasti ja ystävällisesti. Julkiset kulkuneuvot ovat nimensä mukaan julkisia, ja valitettavasti niissä joskus voi joutua istumaan kaltaiseni kanssa, jolla on lentolaukku mukana ja joka ei tiedä lipun hintaa.

Täytyy myöntää, että toivoin ilkeästi mielessäni, että nämä rouvat kävelisivät laukkuineen koirankakkaan! 

Sitten niitä ruusuja... 

Onni-bussin hauskoille ja avuliaille kuskeille. Eikä yhtään haittaa, vaikka englanninkieliset kuulutukset eivät ihan putkeen menekkään. Jatkakaa samaan tyyliin.

Helsingin liikkeissä on hyvä palvelu. Asiakkaita tervehditään ja tullaan kysymään tarvitsetko apua, ilman että asiakkaalle tulee vaivaantunut olo. Myyjät myös tuntevat tuotteet hyvin ja ovat ammattitaitoisia.

Täällä ja naapurisaarella on eri meininki. Vaatekaupoissa harvoin tervehditään, eikä apua tulla tarjoamaan. Yleensä vastaus on, että siinä rekissä on kaikki koot, jos myyjän jostain sattuu löytämään. Ammattiylpeys puuttuu täysin.

Ravintoloissa yllätyn aina yhtä iloisesti henkilökunnan ammattitaidosta. Tarjoilijoilla on alan koulutusta, eikä niin kuin täällä, jossa tarjoilemaan ja baaritiskin taakse pääsee lähestulkoon kuka vaan. Sekin tietysti on positiivistä, että kommunikointi onnistuu. Irlannissa eikä etenkään Englannissa tarjoilijan englanti välttämättä ole kummoinen, joten aina ei kannata alkaa kyselemään liikaa. Itse en viineistä tiedä juurikaan mitään, mutta Suomessa voisin jopa kysyä suositusta tarjoilijalta. Viini vaan on ravintoloissa niin järkyttävän hintaista...  

Niin, että Helsingin liikkeiden ja ravintoloiden ammattitaitoiset ja ystävälliset myyjät ja tarjoilijat saavat kimpun ruusuja.

Helsinki 1 - Dublin 0. 

Ihan erikseen pitää mainita Virgin Oil ravintolan pirteä tarjoilija, jolta riitti juttua jokaisessa pöydässä. Istuimme siellä pitsalla ystäväni kanssa ja totesimme, että siinä on nainen oikealla alalla.

Helsingin keskusta on supersiisti ja liikkuminen kaupungissa on helppoa. Ei haittaa vaikka sataa, sillä tunnelit yhdistävät asemat ja kauppakeskukset närppärästi yhteen. Tuosta bussin kahden minuutin myöhästymisestä huolimatta, julkinen liikenne pelaa hienosti!

Ja sitten vähän pukeutumisesta. Naiset Helsingin katukuvassa pukeutuvat tyylikkästi ja samalla kuitenkin ovat huomioneet sään ja vaatteiden mukavuuden. Kivanäköiset kengät näyttävät siltä, että ovat myös mielyttävät jalassa. Dublinissa näytetään hyvältä, mutta takuuvarmasti kengät puristavat ja samalla paleltaa niin vietävästi!

Tässä vielä muutamia syyskuvaotoksiani koto-Suomesta.











14 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat. Risutkin nostattivat hymyn huulilleni, tapasi kertoa sai sen aikaan. Tuo ulkopuolisuuden tunne on minulle tuttua niiltä ajoilta, kun perheeni oli Australian paluumuuttajia. Hyvää viikon jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan. Suomalaiset voisivat opetella sanomaan asiat vähemän töykeästi. Kyllä se asia menisi perille niinkin. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Ihan ensin - ihanat kuvat! Sitten.....Suomi saa minultakin sekä risuja että ruusuja. Lensin kotiin maanantaina ja ajatukset pyörivät yhä kokemani ja näkemäni ympärillä. Paljon hyvää, mutta paljon omituistakin - niin sen voi tiivistää.
    Ulkosuomalaisena sitä on aina vähän pihalla uusista käytännöistä yms. ja mokoma tietämättömyys saa aina vihaisia eleitä aikaan. Suomessa töksäytetään ja napautetaan helposti!
    Minäkin ihailen myyjättärien ja tarjoilijoiden ammattitaitoa, liikkeiden siisteyttä ja hyviä liikenneyhteyksiä + käyttäjäystävällisyyttä joukkoliikenteessä :)

    Saattaapi olla, että puran omat tuntoni blogiin vielä jossakin vaiheessa, toistaiseksi työstän niitä vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa, suomalaiset rakastavat sitä kun saavat napsauttaa jostakin asiasta ja tietävät olevansa oikeassa. Kyllä näitä matkoilta jää aina asioita pääkoppaan mietittäväksi. Niinhään se on, että monet irlannin omituiset asiat, eivät tunnu enää omituisilta ollenkaan. Niihin on niin tottunut, että ei edes huomaa, että tämähän vasta outoa onkin!

      Poista
  3. Kivat kuvat ja Suomen lomilla on tullut kiinnitettya huomiota aika samoihin asioihin. Laitoin toissa vuonna Onnibussi-firmalle ihan kiitosta sahköpostitse kun meille sattui niin mukava kuski heti loman alkuun. Siita tuli tosi hyva mieli, oli kiva ajelle Helsingista kotikaupunkiin Lrantaan kun kuski sai meidan koko perheen hyvalle lomatuulelle huomiomisella ja letkeille jutuilla. Suomessa palveluntaso liikkeissa ja ravintoloissa on parantunut huimasti kymmenessa vuodessa, se on tosi ammattitaitoista kun taas Turkissa se vaihtelee ihan laidasta toiseen. Taalla voi saada todella hyvaa palvelua tai sitten ihan ammattitaidotonta tumpelointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnibussien kuskit saavat minut aina nauramaan ja tekevät pitkästä istumisesta siedettävän. Viimeksi meitä opastettiin käyttämään vessaa oikein!
      Suomessa tosiaan osataan palvella asiakkaita ja myyjillä ja tarjoilijoilla on rautainen ammattitaito. Tietäävät mitä tekevät.

      Poista
  4. Aika oikeaan osuit! Mekin käymme välillä syömässä ravintolassa, jossa sekä kaksi tarjoilijaa että hovimestari (nyt) ovat voittaneet tarjoilijoiden MM-kisat. Siinä on vuoden preppaus ja kaikki katsotaan viinitietoudesta kielitaitoon ja esiintymiseen.

    Busseissa on jostain syystä aina ikävin tunnelma. Sen tähden matkustankin junalla, jos emme ole liikkellä omalla autolla. Äitikin tulee meille mieluusti junalla.

    Mahtava vaahteran syyskuva<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hienoa, että tarjoilijoilla on ammattiylpeyttä. Se täällä puuttuu. Kuten sanoin aina voi etsiä töitä ravintoloista tai pubeista, jos ei mitään muuta keksi.
      Nyt kun pojat ovat isoja, matkustan taas ihan mielelläni bussilla. Ennen mentiin aina junalla ja mahdollisimman nopeasti perille. Nyt ei parin tunnin lisäistuminen haittaa.
      Täällä on ollut upea syksyinen viikko, mutta en vaitettavasti ehtinyt edes kävelylle. No, tänä aamuna korjasin tilanteen ja heti tuli paljon virkeämpi olo.

      Poista
  5. Sääntösuomi. Joka paikassa on mahdollista löytää ihmisiä, jotka on joko hapannaamoja tai ilopillereitä. Jokainen ymmärtää, että on lottovoitto osua siihen ilopilleriin. Mutta mistä niitä hapannaamoja sitten sikiääkin? Itselle tulee aina iso surku, tai oikeammin sääli, kun tapaa sellaisen peruspessimistin, jolla kaikki on huonosti. Ihmisparka. Ympärillä niin paljon hyvää, mutta ei vaan näe kuin sen, mikä hiertää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan se suomalaisten geeneissä, että näitä hapannaamoja on myrkyttämässä ilmaa vähän siellä sun täällä. Elämä tosiaan on varmasti kovin raskasta, kun kaikesta pitää valittaa ja olla aina niin negatiivinen. Mutrusuu ei tosiaankaan kaunista ketään!

      Poista
  6. En tiedä olenko edes oikeassa, mutta tuntuu kun Hesassa ihmiset olisivat keskimääräistä myrtsimpiä kun täällä "maalla" tai pienimmissä kaupungeissa. Tampere ja Turku ovat kyllä poikkeuksia! Aina on tullut juttuun paikallisten kanssakin! Juon tosi harvoin viiniä ravintoloissa, ei vaan raaski niillä hinnoilla. Kyllä se perinteinen vesikannu vaan otetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa väitteessäsi taitaa olla totuutta mukana. Helsingissä ei jostain syystä kestetä, että kaikki eivät tiedä miten pitää toimia. Voi, näitä mutrusuunaisia. Sääli, jos elämä on niin pienistä asioista kiinni. Pitääkin seuraavan kerran kysyä, että miksi pipoa kiristää noin kovasti.

      Viini on Suomessa kohtuuttoman kallista, ellei sitten satu olemaan joku tarjouspullo. Siksipä sitä tilaakin ihan vaan sen vesikannun ja yhden lasillisen. Sekin mitataan sentilleen, että ei vain tule yhtään ylimääräistä.

      Poista
  7. Kappas vaan, en ole itse onneksi kokenut mitään negatiivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meneppäs seuraavan kerran ruuhkabussiin lentolaukun kanssa ja tällää istumaan jonkun mutrusuun viereen, niin saat kuulla kunniasi!!!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!