keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Rannalle

Sitä kun saaressa asuu, niin vettä ja rantaa on tietysti ympärillä. Välillä vähän harmittaa, että meri ei ole ihan lähellä. Siis niin lähellä, että voisi käydä kävelemässä rannalla, vaikka joka päivä. Toisaalta silloin kun täällä tuulee, niin täällä tosiaan tulee. Voin vain kuvitella minkälaista olisi asua myrskyllä rannan tuntumassa. Siellä olisi ihan turha pistää ikkunalaudalle laatikkoihin kukkia tai amppeleita roikkumaan. Ne lähtisivät takuuvarmasti lentoon.

Osaahan se meri olla pelottavakin, ja niin kovin arvaamaton. Se saattaa muuttaa olemustaan hetkessä, enkä minä maakrapu, sitä ainakaan osaa kovin hyvin lukea. Pitäisi lähteä useammin viikonloppuisin rannalle. Pistää evästä reppuun ja kuumaa juotavaa termariin. Ihan hyvin niin voisi tehdä näin syksylläkin. Eihän sinne aurinkoa ottamaan mennä vaan kävelemään ja hengittämään keuhkojen täydeltä raikasta ilmaa. Ja kumpparit pakkaisin autoon mukaan myös, sillä ne paljain varpain kävelyt on tältä vuodelta kyllä jo kävelty. 

Nämä kuvat otin jokunen viikko sitten Youghalissa, Itä-Corkista. Sataa tihutti, eikä aurinko suostunut näyttämään naamansa. Kengät kastuivat, mutta mitäpä tuosta. Oli laskuveden aika, joten hiekkaa oli näkyvissä silmänkantamattomiin. Uimaan ei kuitenkaan mieli tehnyt. Ja kuitenkin tihkusateessakin meressä oli sitä jotain. 

Vielä joskus asun merenrannalla.















12 kommenttia:

  1. Ihanaa rantaa siellä.
    Vähän samat fiilikset tälläkin maakravulla. Tykkään kävellä ja istuskella rannalla, tihkusateessakin, mutta vähän arvaamatonhan iso meri on sisämaassa syntyneelle. Ja ehkä juuri siksi samalla niin kiehtova.
    Komppaan viimeisintä lausettasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka merta rakastankin, niin kyllä se vähän pelottaakin. Muttuu hetkessä tyynestä myrskyksi. Täällä sitten nuo vuorovesivaihelut ovat suuret, enkä muista niitä koskaan katsoa etukäteen.
      Merenrannalle olisi kyllä kiva päästä asumaan. Enkä vielä joskus...

      Poista
  2. Saara, ymmärrän intohimosi asua merenrannalla<3 Me asumme nyt niin, että ranta näkyy ainakin kun lehdet ovat poissa puista, mutta näemme mys auringonlaskut kesällä Päijänteeseen. Silti kaipaan merta. Olen kotoisin merenrantakylästä, mutta sieltä oli rantaan matka 5 kilometriä. Usein sen pyöräilin tai kävelin koiran kanssa sinne, mutta ei ihan sama kuin vesi 2 minuutin matkan päässä eli joka lenkillä voi kävlellä rantapolkuja. Meri on silti aina meri, mutta vapaita merenrantatontteja tuskin koskaan löytää myynnistä ja jos läytää, ne ovat sikakalliita, joten taidamme olle tyytyväisiä nyt tähän suuren järveen. Ja onahn meillä perheessä Meri.

    Tulen pitäjästä josta on laulu, valssi: "Meri äitini on, meri siskosein, meri morsian mulle on kaikki, valkopurteni olet armahain, laaja sulla on eessäsi reitti..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minulle tuo näkymä Päijänteelleekkin kelpaisi. Täältä tusinkin pystyisi koskaan merenrantatonttia ostamaan. Naapurin kanssa ostamme vuorotellen lottot, joten jos voitto osuu kohdalle, niin sitten...
      Nyt tiedän miksi tyttäresi nimi on Meri!

      Poista
  3. Minua meri puhuttelee aina. On ihanaa asua sen rannalla. Päästä veneellä saareen on vielä siellä toivelistoilla. Käyköön unelmamme toteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskotaan, että unelmamme vielä toteutuuvat. Tai ehkä sen talon pitäisikin olla jossain vähän etelämpänä, että olisi aina lämmin!

      Poista
  4. Hienot maisemat.Olen asunut suurimman osan elämääni rannan lähellä,nyt on sellainen vähän yli puolen tunnin bussimatka,eli ei ihan kävelymatkan päässä. Tykkään kävellä rantakadulla ja katsella ranta-aluetta etenkin talvella,kesällä en niin välitä kun ovat täynnä ihmisiä ja on kuumaa. Helsingissä näin meren makkarin ikkunasta,ja se olikin ihan vieressä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä merivesi on harvoin uimakelpoista. En ole tainnut koskaan uida Irlannissa, koska kotiin on pitkä matka ja jäätyisin varmasti välille. Pitäisi päästä heti saunaan.
      Sinulla olikin upea näköala Helsingin asunnostasi.

      Poista
  5. Meressä on uskomatonta syvyyttä (ihan joka merkityksessä). Kesällä on ihana täällä Suomessa mennä yöllä rannalle ja kuunnella meren kohinaa. Se on ehkä rentouttavinta ikinä. Mukavaa loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meren kohina on kyllä uskomattoman rentouttavaa. Joskus etsin sitä Youtubista taustamusiikiksi. Ongelma on vain se, että meinaan nukahtaa sitä kuunnellessa.

      Poista
  6. Karut, mutta silti upeat maisemat. Kuvista voi aistia tuulen ja meren tuoksun. Hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ranta on laskuveden aikaan aika karu, ja kieli keskellä suuta siellä sai hyppiä kiveltä toiselle, ettei kengät olisi kastuneet ihan läpimäriksi.
      Pieneksi sitä itsensä tuntee suuren meren rannalla.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!