lauantai 17. syyskuuta 2016

No, nyt näkyy...

Koska elämä, ainakin omalla kohdallani, on pitkälle tavallista arkea, niin pakostakin se näkyy täällä blogissakin. Ei mitään hulpeita juhlia, eksoottisia matkoja tai jatkuvaa shoppailua ja uusia kenkiä ja käsilaukkuja. Olen ilokseni huomannut, että blogimaailmassa on tilaa myös meille taviksille, jotka elämme, kukin tavallamme, ihan tavallista, ehtaa arkea.

Tällä viikolla olen potenut tukkoista nokkaa. Alkuviikosta, töiden jälkeen, kipaisin puolikuolleena kaupan kautta kotiin. Äkkiä ruokaa nälkäisille ja sitten kaaduin sänkyyn. Siinä ei itseä ole juuri peilistä katsottu, eikä kotia siivottu. Kun olo viikon kuluessa helpottui, kiinnittyi huomioni likaisiin ikkunoihin. Pestiinkö ne keväällä? Ei muistaakseni. Ihmekkös, kun etupiha näyttää, ulkoapäin katsottuna, paljon surkeammalta kuin sisältä.

Päätin olla itseäni kohtaan armollinen ja soitin pesijän paikalle. Vähän reilu tunti ja kummasti meillä kirkastui. Koko talon ikkunat pestiin sisältä ja ulkoa. Eikä tämä lysti maksanut kuin 50.00. Viikon ehdottomasti parhain "ostos". Minulta olisi mennyt tuohon urakkaan koko viikonloppu, sillä ikkunat ovat isoja ja niitä on paljon. Enkä muuten tiedä olisinko iloinnut yhtään enemmän, jos olisin käyttänyt tuon saman summan rahaa vaikkapa johonkin uuteen vaatteeseen. 

Sanoinkin miehelle, että jos joskus rikastun, niin ulkoistan kaikki tylsät työt. Ensimmäisenä tulisi mieleen uunin pesu ja viikkottainen koko talon siivous.  Puutarhuri saisi myös käydä kitkemässä rikkaruohot, ja minä vain täyttelisin ruukkuja ja laatikoita. Pyykit leijailesivat pestyinä ja silitettyinä takaisin vaatekaappeihin. Kyllähän sitä ulkoistettavia töitä joka kodista löytyy. En muuten ollenkaan ymmärrä sellaista asennetta, että kaikki pitää tehdä itse, jos taloudellisesti on mahdollisuus ulkoistaa joitakin aikaa vieviä kotitöitä. Palveluiden käyttäminenhän myös työllistää ihmisiä, ihan samalla tavalla kuin kosmetologilla tai kampaajalla käynti. 

Ikkunat ovat nyt puhtaat ja näkymät kirkkaat. Ongelmakohta siirtyi ulos: etu-ja takapiha suorastaan huutavaat huolenpitoa. Tänään on edessä uusi urakka ulkona. Ei auta, hanskat käteen ja rikkaruohoja kitkemään. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ne ikkunat pesettämättä???








14 kommenttia:

  1. Arki on parasta!

    Meitä on täällä kaksi, jotka eivät siedä ikkunoiden pesua. Se on vain niin boring, että ei sanotuksi saa. Keväällä vedämme arpaa, kumpi pesee mitkäkin, mutta useimminiten se menee niin, että R. pesee ulkoa ja etenkin ne, joissa tarvitaan tikkaat, minä sisältä. Keväällä on pesty ja nyt pitäisi taas...huoh.

    Minä ulkoistaisin ekana ikkunoiden pesun. Sitten pölyjen pyyhkimisen.Pihahommista selviämme mutinoitta. Matot pesee pesula, koska ne ovat nukkamattoja etc. Pyykki on helppoa, koska on iso pyykkihuone, joten ei tästä liian isota talosta niin vain muuteta, sillä kun pyykkihuoneeseen tottuu, ajatuskin elämästä sitä ilman kauhistaa.

    Meillä tytär opetti minua, että en silittäisi enää mitään. Ennen tein sitä kauan ja hartaasti. Mitään eroa emme huomaa missään. Nyt rautaa käyttää enää vain R. sislittäessään paitojaan.

    Ja nyt sipulikukkia istuttamaan uuden kevään toivossa. Mukavaa viikonloppua<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan kuullut kenekään sanovan, että ikkunanpesu olisi kivaa. Toiset tykkäävät esim silittämisestä ja kokevat sen rentouttavana. Mutta ne ikkunat...
      Meidän räsymatot mahtuvat pyykkikoneeseen, joten se on helppoa pesemistä se. Täällä on myös sellaisia automaattipesuloita, joiden koneisiin mahtuu isompikin matto.Eikä maksa paljoa.
      Meillä ei ole pyykkihuonetta ja siksi tuntuu, että pyykkejä on vähän joka paikassa. Urheileva Juniori pitää pyykkikoneen kiireisenä lähes joka päivä. Pojista vanhempi puolestaan alkoi viemään ison säkillisen pyykkiä läheiseen pesulaan. Dublinin talossa on pyykkikone, mutta kuivaaminen vaikeaa, joten pesula on hyvä ja ihan edullinen ratkaisu.

      Silitän kerran viikossa TVtä katsellessa ison kasan vaatteita. Ei mielipuuhaa, mutta menettelee.

      Minun kukkasipulit odottavat tuolla varastossa istuttamista ruukkuihin. Jospas vaikka tänään...

      Poista
  2. Ikkunanpesijä on kyllä paras investointi koskaan! Meillä on nyt käynyt jo neljän vuoden ajan ja siten ei tarvitse itse kiipeillä ja kurkotella.

    Istun parhaillani koneessa matkalla Kreikasta arkeen ja ihan hyvillä mielin. Pieni luksus on kivaa, mutta niin on se kotoisa arkikin :)
    Kotona on ollut hurja helle, 28 astetta, joten saapa nähdä miten kukkien laita on!

    Ihanaa arkea kirkkaiden ikkunoiden läpi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesta muusta asiasta olisin valmis luopumaan, mutta ikkunapesijästä en. Siihen menisi aivan järkyttävän paljon aikaa.
      Mitä 28 astetta Norjassa? Voi, teitä onnellisia.

      Poista
  3. Just niin, suosittelen! Minullahan käy nykyään siivoja pari-kolmen viikon välein, sillä käytän tuohon siivoukseen menevän ajan mieluusti johonkin muuhun viikonloppuna. Sairaana en edes olisi pystynyt siivoukseen. Minulla siihen menisi kaksi-kolme kertaa se aika mikä ammattisiivoojalla.

    Mukavaa viikonloppua sinne puhtaiden ikkunoiden taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Helena! Nauti siististä kodista. Arvaas mitä nyt näkyy niistä puhtaista ikkunoista? No, tuulta ja vesisadetta. No kiva.

      Poista
  4. Kylla vaan, meilla ei ole kaynyt moneen vuoteen siivoojaa joten nyt aion ottaa syksylla siivoojan joka kay kerran kuussa tekemassa perussiivouksen, sen jalkeen on helpompaa yllapitaa jarjestysta. Ikkunoiden pesua emme jaksa miehen kanssa kuin pakosta joten senkin aion salyttaa siivoojalle, saastan mielellaan jossain muussa. Imurointi, lattioiden pyyhkiminen, pölyt ja pyykki menevat kylla siina sivussa mutta silitys, ikkunat ja sellainen tehosiivous syö liikaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se siivoojaan palkkaus olisi meillä mahdollista ja minäkin voisin säästää sitten jostain muusta. Toisaalta enää ei tule niin paljon sotkua, kun pojat ovat jo isoja ja viikolla meitä on täällä vain kaksi. Tuntuu, että nyt selviä kyllä itsekkin. Ikkunat kuitenkin pesetän ja pensasaidan leikkautan ja sitten nautin!

      Poista
  5. Ensinnäkin kiitos blogistasi. Tosiaankin, kaikkea ei tarvitse tehdä omin pikku kätösin. Kunpa sen muistaisi useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan ja kiva kun tulee edelleen uusia lukijoita. Meissä suomalaisissa elää se luterilainen työmoraali ja omatunto vähän soimaa, että etkö itse saa nurkkiasi pestyä.
      Viikkosiivooja kävi meillä silloin, kun pojat olivat pieniä. Siitä oli suuri apu. Vieläkin muistan sen tunteen, kun tulin kotiin ja lattiat kiilsivät.

      Poista
  6. Itsekin niin tarttisin ikkunanpesijän. Minun on tosi vaikeaa pestä olohuoneen liikutettavien lasielementtien ulkoista puolta,en pääse mitenkään pesemään niitä kokonaan,joten pitäisi olla sellainen joka pesee ulkokautta.Nätisti on talot koristeltu kukilla:=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrostalossa tuo ikkunoidenpesu näyttää välillä tosi vaaralliselta hommalta. Älä vaan mene ikkunasta roikkumaan!
      Kukkalaatikot ovat täällä kauniita. Meidän laatikoihin vaihdoin viikolla syyskukat. Ainut miinuspuoli on se, että laatikot ja kukat ne vasta ikkunat sotkeevatkin.

      Poista
  7. Minulla on ikävä Turkin siivoojaa. Ikkunat jäi tältä kesältä pesemättä. Ensi keväänä on ylioppilasjuhlat, joten silloin ne on jokatapauksessa PAKKO pestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuinka mukavaa olisi tulla kerran viikossa puhtaaksi jynssättyyn kotiin työpäivän jälkeen. Ikkunoiden ja uunin pesu ovat kyllä sitä vihoviimeistä hommaa. Eikö ole hyvä, että sinulla on nyt talvi aikaa suunniella sitä ikkunanpesua toukokuun alussa?

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!