tiistai 13. syyskuuta 2016

Bleiserimiehiä Riossa

Brasilian olympialaisia en seurannut juuri ollenkaan, mitä nyt uutisissa näin Irlannin joukkueen kohokohdat. Ärsytti jo valmiiksi kaikki dopingsotkut, jotka näyttävät nykyisin olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Koko sirkus on niin rahakasta ja likaista puuhaa, että tulee mieleen tarvitaanko näitä kisoja ollenkaan. Monta slummia olisi Brasiliassakin saatu kunnostettua ilman kisoja. (Ihan vain oma mielipiteeni.)

Irlantiin tuli kaksi hopeamitallia, joista täällä tietysti iloittiin. Sitkeä purjehtia Anna-Lisa Murphy sai niistä ansaituisti toisen ja toinen meni Corkin läänistä kotoisin oleville soutajaveljeksille, jotka hauskuttivat haastatteluillaan meitä kaikkia. Kerrassaan piristäviä poikkeuksia nämä kaverit.

Kun Irlannista lähdetään maata edustamaan, eivät kaikki urheilijat suinkaan saa samanlaista kohtelua. Koska meillä kumpikin poika pelaa maahockeyta ja ”normaalia” jalkapalloa, on pakostakin tullut huomattua miten eri urheilulajeja rahoitetaan ja kohdellaan. Rahat eivät ole koskaan tässä maassa niin vähissä, ettei GAAlle pystyttäisi rakentamaan ylisuuria stadioneja tai muuten rahoittamaan sen toimintaa.

Jos Irlannin kansallispelit, (GAA) hurley ja kelttiläinen jalkapallo, olisivat olympialaleja, lähetettäisiin pojat tai/ja tytöt matkaan suuren huoltajajoukon kera, luultavasti Aer Lingukselta vuokratulla yksityiskoneella, eikä penneä laskettaisi. Irlannin miesten hockeyjoukkue selvisi hienosti olympialaisiin, mutta joutui itse rahoittamaan suurimman osan matkakuluista. Surullisen kuuluisalta olympiakomitealta irtosi kituset 50.000 euroa ja loput 225.000 hockeyliitto ja pelaajat keräsivät itse.

Rahaa tuntuu myös aina riittävän lähettää paikan päälle Irlannin olympiakomitean jäseniä. Nämä urheilulliset (vitsi) bleiserimiehet lentävät tietysti ykkösluokassa, asuvat hulpeissa hotelleissa, saavat huimaa päivärahaa, syövät ja juovat paljon ja hyvin, eikä edustustilillä näytä olevan kattoa. Bleiserimiehet ovat yleensä vanhoja miehiä, jotka ovat istuneet komiteassa iät ja ajat, reilua korvausta vastaan, eikä heistä päästä eroon, ei sitten millään. Bleiserimiehillä on suhteita, sinne sun tänne ja veli veljeä tietysti auttaa... Heidän kaltaisiaan löytyy tästä maasta edelleenkin liikaa. Nämä pojat keplottelevat itsensä kuiville tilanteesta kuin tilanteesta. Yksi on kuitenkin ylitse muiden, nimittäin meidän oma Pat Hickey, joka on myös onnistut pääsemään jopa Euroopan olympiatoimikunnan puheenjohtajaksi.

Brasilian viranomaisille olemme täällä erittäin kiitollisia siitä, että Irlannin olympiatoimikunnan pääbleiseripamppu ja jäi vihdoinkin kiinni lippusotkuista.Paljon muistakin tempuista häntä voitaisiin syyttää, mutta hyvä, että jäi edes yhdestä asiasta kiinni. Irlannissa hänellä on sellaiset tukijoukot, että ukko on saanut tehdä mitä haluaa vuosikymmenien ajan. Olympialaiset ovat ohi, mutta Pat Hickey on ja pysyy edelleen Brasiliassa. Enkä usko, että täällä kansa itkisi, vaikka Mr. Hickey joutuisi sinne jäämään pidemmäksikin aikaa...

Lukekaapa täältä lisää.

Nyt varmasti ymmärrätte, miksi hockeyjoukkueen kohtelu suututti minua silmittömästi.









5 kommenttia:

  1. Eiköhän näitä hyväksikäyttäjiä löydy joka maan organisaatiosta. Sairasta, en seuraa enää kilpaurheilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä löytyy joka maasta ja siinä yksi syy, että urheilu ei kiinosta. Siinä ei ole enää mitään rehtiä eikä reilua. Rahaa vaan...

      Poista
  2. Irlannissa tämä keplottelu ja ylimmän portaan harjoittama varojen pimitys tuntuu olevan sääntö ennemminkin kuin poikkeus. Eniten minua raivostutti hyväntekeväisyysjärjestöjen johtajien tekemät varkaudet! Kun miettii, että hyvää tarkoittavat mummot (ja naiset ylipäänsäkin) tekevät vapaaehtoistyötä jonkun vammaisyhdistyksen tai itsemurhien ehkäisyn hyväksi, keräävät varoja euro kerrallaan, ja sitten joku sika käyttää ne oman elämäntyylinsä pönkittämiseen...! Minusta on tullut niin kyyninen etten tue enää yhtäkään hyväntekeväisyysjuttua, en usko että yksikään yhdistys tässä maassa on puhdas, aina joku vetää välistä eivätkä rahat päädy sinne minne ne on tarkoitettu.

    Tuo urheiluskandaali on todella törkeä kun ajattelee, miten vähän esim juoksua tai yleisurheilua Irlannissa tuetaan, harvalla on varaa harrastaa korkeimmalla tasolla kokopäiväisesti, ja ellei perhe (lue: vanhemmat) kustanna, ei harrastus jatku. Sitten on näitä isomahaisia bleisereitä, joille kaikki on mahdollista.

    Oikeassa olet myös GAA:n pyhyydestä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, varsinkaan ulkkis ; ) Usein joku yhteys GAA:n organisaatioon riittää todistamaan, että k.o. henkilö on lähestulkoon pyhimys, yhteiskunnan tukipilari ainakin, ja auttaa esim. politiikassa. Viimeaikainen tragedia jossa mies tappoi vaimonsa ja kolme lastaan oli järkky myös sen takia, miten media siitä kirjoitti: mieshän oli paikallisen GAA:n varojenkerääjä ja luottomies, kunnioitettava isä ja mies siis!

    Olen kuullut, että GAA oli ainoa "oikea" urheilulaji tiettyjen irlantilaisten mielestä, ja "englantilaisia" lajeja kuten rugby ja jalkapallo katsottiin kieroon. Aika hurjia ovat GAA ottelut ainakin meillä päin, ja nyt tarkoitan myös katsojia...; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on taas näitä irlantilaisia ihmeellisyyksiä, jotka aukeavat vasta kun täällä on asunut vähän pidempään. Hyväntekeväisyysyhdistyksiä on pilvin pimein, mutta valvonta olematonta. Mitenkähän paljon varoja vuodessa päätyy vääriin taskuihin. Parempi olla ajattelematta.

      Naapuri sanoi pojille, että menkää äkkiä GAAn harjoituksiin ja yrittäkää päästä siinä eteenpäin. Sitten kuulemma löytyy kesätyöt ja ne vakituisetkin helpommin. Eivät kuitenkaan innostuneet.
      Minäkin ihmettelin, että miksi sitä GAAta jankutettiin koko ajan. Minusta enemminkin olisi pitänyt keksittyä siihen, että kyseessä oli opettaja ja koulun vararehtori. Missään ei ole muuten sanottu minkälainen opettaja hän oli. Oliko pidetty vai peräti pelätty? Vai osasiko sielläkin vetää kivan ja reilun miehen roolia. Olisikohan vaimo sanonut, että lähtee ja ottaa lapset mukaansa ja silloin mieheltä paloi pinna lopullisesti? Todella järkyttävä uutinen. En ymmärrä miten kummankaan perheet siitä selviävät.

      Poista
    2. Niin totta tuo, miten monet aisat aukee vasta vuosien asumisen jälkeen...vaikka irkut onkin hyväsydämisiä noin yleensä, niin vilpillisyyttä kyllä myös riittää.
      GAA:sta olemme siis samaa mieltä ; )

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!