sunnuntai 18. syyskuuta 2016

14 vuotta

Tajusin juuri, että olen asunut täällä Irlannissa jo 14 vuotta. Siis kaksi vuotta enemmän kuin Lontoossa. Ei se sopetuminen ollut aina ihan helppoa ja välillä tuli mieleen, että oliko muutto sittenkin vikasiirto. Jotenkin ne palaset ajan kanssa loksahtivat paikoilleen, ja Irlanti on nyt se maa, johon palaan mielelläni. Olen sopeutunut tänne paljon paremmin kuin Englantiin ja täällä olen, kaikesta huolimatta, ollut onnellisempi.

Englantiin olen kaivannut vain harvoin. Tai olen siis kaivannut sieltä vain tiettyjä asioita ja ystäviä. Vielä nytkin on niitä päiviä, jolloin tämä Irlannin ja etenkin Corkin pienuus ja nurkkakuntaisuus ärsyttävät. Silloin kaipaan Lontoon suurpiirteisyyttä ja sitä kansainvälisyyttä. Toisaalta tuo liiallinen kansainvälisyys välillä väsytti ja se, että ihmisiä tuli ja meni, ja aina sai olla sanomassa hyvästejä.

Eilen tuli mieleen, että minkälaista elämä olisi nyt, jos olisimme jääneet sinne? Meidän irlantilaiset pojat puhuisivat englannin englantia ja heille Lontoo olisi koti. Tai tuskin he edes Lontoon keskustassa usein kävisivät. Liikkuisivat enemmän siellä kotikulmilla. Se ainakin olisi varmaa, että asuisimme paljon ahtaammin kuin täällä ja eläminen olisi kalliimpaa. Lontoossa ovat  myös kaikki houkutukset lähellä. On konsertteja, musikaaleja, teatteria, lukemattomia ravintoloita ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kaupat. Ja niihin ja liikkumiseen menee paljon puntia. Työpäivät venyisivät ja vanuisivat matkoineen, eikä illalla jäisi aikaa paljon harrastamiseen.

Olisinkohan jo niin tottunut ihmisvilinään ja ruuhkiin, että en niitä edes huomaisi? Tuskin. En osaa enää kuvitella itseäni sinne ihmismassan sekaan. En, vaikka pistän silmät kiinni ja mietin mitä päässäni liikkuisi juuri nyt, jos koti olisi edelleen siellä. Minkälainen viikonloppu meillä olisi ollut? Mitä suunnittelmia olisi uutta alkavaa viikkoa varten?

Mies ja poika ovat lähdössä lokakuussa käymään Lontoossa. Mietin juuri, että lähtisinkö minäkin mukaan. Pari päivää turistina voisi olla ihan kivaa. Nähtävää aikankin riittäisi. Uskon tai kokemuksesta tiedän, että kun kone sieltä lähtee ja määränpäänä on Corkin lentokenttä, olen matkalla kotiin ja se tuntuu ihan hyvältä.









16 kommenttia:

  1. On se kiva tunne kun on sellainen kotiutunut olo. On löytänyt paikkansa, mihin on kiva palata reissun jälkeen. Minulla on ystävä, joka on hieman yli 60 vuotta, aina asunut syntymäpaikkakunnallaan ja lapsuuden koti on alle kilometrin päässä. Hän varsin tyytyväinen olotilaansa. Ei ole kaukokaipuuta minnekkään. Itselläni on sisäinen kaipuu kotiin, jonnekkin. Se ei vaan tapahdu, että kotiutuisin oikeasti Hämeenlinnaan....eikä se koti enää taida olla pohjoisessakaan. Siis juureton olen! Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tänne kotiutunut hyvin olenkin, minäkin välillä kärsin jonkin asteista kaukokaipuuta. Jonnekin lämpimään ja merenrannalle. Varsinkin kun ulkona sataa ja tulee...
      Minäkin tiedän ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lähtenee pois kotipaikkakunnalta ja vaikuttavat ihan tyytyväisiltä elämään. Minun kohdalla se ei olisi tullut kuuloonkaan. Oikein odotin, että pääsisin vähän katselemaan maailmaa... Ja tänne päädyin. Ei nyt mihinkään maailmannapaan!!!
      Jospas se sinun oikea kotisi löytyy vaikka eläkepäivinä, kun olet vapaa tulemaan ja menemään.

      Poista
  2. Lontoossa olen käynyt vain kaksi kertaa. Lapsena 1950-luvulla matkalla Australiaan, jäimme karanteeniin hotelliin viikoksi, kun erään suomalaisperheen lapsella epäiltiin isorokkoa. Toinen piipahdus yli 60-vuotiaana. En voisi kuvitella asuvani siellä. Irlannissa olen ollut kerran viikon verran konferenssissa. Sain asua tuon ajan vieraanvaraisen perheen luona Dublinissa. He ajeluttivat minua lähiseuduilla. Sinne saattaisin kuvitella muuttavani. Olen iloinen siitä, että sinä tunnet olevasi kotona. Sieltä on hyvä lähteä maailmalle ja sinne on ihmeen hyvä palata taas. Kirjoituksesi herätti minussa valtavan muistojen vyöryn. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa sinulla mielenkiintoinen ja värikäs matka Australiaan ja raukat jouduitte vielä karanteeniin. En oikein osaa edes kuvitella 50-luvun Lontoota, jota katselit sieltä hotellihuoneen ikkunasta. Ja sitten se toinen vierailu vuosikymmeniä myöhemmin.
      Oli kiva kuulla, että sinua pidettiin täällä vieraana ja sait asua perheessä. Itse toivon, että tulevaisuudessa pysytyisin matkustelemaan enemmän ja näkemään uusia maita. Seuraavat kaksi matkaa on varattu, ja vaikka niitä odotankin, ei luvassa ole mitään uutta....arvasit oikein, Suomeen on kahdet lennot varattu.

      Poista
  3. Usein tulee tehtyä ajatusleikkejä, että millaista elämä olisi, jos ei olisi tehnyt nykyisiä valintoja niin asumisen kuin monien muidenkin asioiden suhteen. Samalla huomaa kuinka hyvin omat asiat ovat nykyisin. Lontoossa pitäisi itsekin käydä monen vuoden tauon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole hyvä, että on uskaltanut tehdä valintoja, eikä ole aina vain mennyt sieltä mistä olisi ollut helpointa? Kaikenlaista on elämä eteen tuonut, mutta minäkin olen onnellinen, kuinka hyvin asiat juuri nyt ovat koko perheellä. Minusta mikään ei ole niin surullista kuin katkera ihminen, jolta on jäänyt elämä elämättä.
      Teeppä sellainen yhdistelmä matka Lontoo plus Irlanti. Kaksi erillaista kärpästä samalla iskulla jne...

      Poista
  4. Koska suurkaupungit eivät ole juttuni, valintani olisi Irlanti. Jopa Dublin tuntuu kesyltä. Myös Zürich samoin vaikka se kai lasketaan suurkaupunkeihin. Wien ei ollut kesy, mutta se Klimtin taide siellä ja sen yhden suvun talot...

    Nyt voit poimia rusinat pullasta eli asua Irlannissa ja visiteerata Lontoossa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dulblin ei iske, ei vaikka välillä luulin, että joskos sittenkin. En vaan pääse sinuksi sen kaupungin kanssa. Jos pitäisi valita Lontoo tai Dublin, niin valitsisin sittenkin Lontoon.
      Wieniin en ole vielä päässyt käymään, mutta listalla se on. Sanoin miehelle, että parin vuoden päästä lähdetään Keski-Eurooppaan interreilaamaan...ei kylläkään reppuselässä ja asemille nukkumaan. Ei tuo vastaankaan pistänyt.

      Poista
  5. Kaikkeen tottuu, kai. Minusta suurkaupunki ei ollut väsyttävä, kun asuin siellä. Ruuhkia lukuunottamatta. Mutta nyt asun täällä rauhallisessa pikkukaupungissa ja käyn välillä isossa kaupungissa, huokaisen aina kun pääsen tänne takaisin:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hyvä, että on saanut asua erillaisissa paikoissa. On mihin verrata ja kaikista löytyy huonojen puolien lisäksi myös paljon hyviä. Teillä onkin siellä Suomessa nyt oikea pikkuparatiisi ja kuvien perusteella aivan ihanan kodikas ja rauhallinen koti.

      Poista
  6. Olen asunut ulkomailla muutamaan otteeseen ja aina olen tiennyt, että se on väliaikaista, joten en ole ajatellut sinne jäämistä, paitsi suht nuorena ennen tätä nykyistä työtä. Viihdyin viimeksi tosi hyvin, vaikka asuin Saksan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Kuten Paluumuuttajatar tuossa kirjoitti: Kaikkeen tottuu. Kai? Myös Turkuun. :) Vakavasti ottaen, paikan merkitys on muuttunut viime vuosien (vuoskymmenen) aikana ja on luonnollista, että ihmiset elävät/toimivat/käyttävät useiden paikkojen verkostoja omana strategianaan. Ne muodostuvat eri syistä eri ihmisille. Mutta Irlannissa voisi kyllä käydä kun edellisestä kerrasta on jo monta vuotta. Mutta silloin haluan sinne Aran-saarille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, enää sitä ei ole sidottu vain yhteen paikkaan. Sitähän monet voivat tehdä töitä vaikkapa laiturinnokassa istuen, kunhan vain netti toimii!
      Minä olen tottunut pakostakin siihen, että eletään viikoilla eri paikkakunnilla. En koe sitä enään mitenkään vaikeaksi. Nyt tuntuu kivalta, että isä ja poika voivat tehdä viikolla omia juttujaan. Käyvät kuulemma syömässä ja jalkapallopeleissä jne. Me Junorin kanssa pidämme asiat rullaamaassa täällä Corkissa.
      Suurkaupungeilla on puolensa...ja Turku se vasta kaunis kaupunki onkin.
      Tervetuloa Irlantiin ja Aran-saarille minunkin mieleni haljaa. Otetaanko vielä Allukin mukaan?

      Poista
  7. Lontoo on ihana paikka vierailla - asuminen tuntuisi liian hektiseltä. Näin iän myötä kaipaan rauhaa ja vähän verkkaisempaa menoa, joten ruuhkat, hälinä, jonot ja vauhti eivät enää miellytä muuten, kuin pieninä annoksina.
    Kiitos muuten Lontoo-kuvista - ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontoo vei minusta energiat. Ihan oikeasti. Pari päivää sitä kaaosta ja olen ihan loppu. Osittain se kyllä johtuu siistä, että kun olen siellä minulla on ohjelmaa ja vanhojen kamujen tapaamisisa aamusta iltaan. Sitten vielä haluan vähän shoppailla ja käydä joitakin nähtävyyksiä katsomassa. Niitähän siellä riittää.
      Se sinun ihana "mökki" on kyllä varmasti maailman rauhallisin paikka. Siellä sielu lepää!

      Poista
  8. Tykkaan asua nyt taalla missa olen mutta en tieda olenko oikeasti suurkaupunki-ihminen, olen rauhaton sielu ja aina hieman haaveilen elamasta jossain pienemmassa paikassa ja kun sellaiseen joudun, haluan isoon kaupunkiin. Tuo tunne, etta tulee kotiin on aika tarkea ulkosuomalaiselle. Tunnistan sen, kun kone laskeutuu loman jalkeen Turkin kamaralle tulen kotiin, oli se sitten vallankaappauksen yrityksen jalkimainingit tai muut. Taalla on ystavat, koti ja omat jutut jotka tekevat viikoista ja kuukausista arjen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niiiiiin oikeassa, että suuri ulkosuomalaiselle tuo tunne kotiin tulemisesta on erityisen tärkeä. Minä nimittäin muista myös miltä tuntui, kun paluu Englantiin tai tänne ei tunutunut hyvältä ollenkaan. Se oma arki tekee paikasta kodin ja tietysti siihen liittyvät ihmiset.
      Se kalastajakylä, jossa kävitte lomalla, oli kyllä aivan ihana. Voisitko kuvitella asuvasti siellä?

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!