tiistai 23. elokuuta 2016

The Big Smoke

Jos Suomessa Helsinkiin matkustaessa sanotaan olevan menossa isolle kirkolle, niin täällä Dublinia vastaavasti kutsutaan suureksi savuksi. Sinne savun sekaan me Juniorin kanssa sukelsimme perjantaina. Dublin muuten lausutaan täällä DAblin. Eli kirjoitettu U aana! Viime kerralla Dublinissa käydessä se näytti parhaat puolensa. Nyt taas näin sitä toista puolta... 



Saavuimme Juniorin kanssa pääkaupunkiin pahimpaan ruuhka-aikaan perjantai-iltana. Virhe. Pojat lähtivät heti serkkunsa kanssa omille retkilleen, ja me miehen kanssa päätimme lähteä iltakävelylle. Koska talomme ei suikaan sijaitse Dublinin paremmalla puolella, pisti minua taas silmään roskat ja muutenkin naapuruston nuhuisuus. Lieneekö sateeton ilta tuonut laitapuolenkulkijat kaduille, sillä heitä näkyi normaalia enemmän. Valitettavasti huumeet ovat suuri ongelma Dublinissa ja se kyllä näkyy. Tai sanotaanko, että näkyy tietyillä alueilla. Joka kaupungissa on ne omat ongelma-alueensa, niin Dublinissakin. Turisteja näillä kaduilla ei näe ja hyvä niin. Kaupunki kuin kapunki näyttää lomailijalle ne parhaat puolensa, eikä pääkaupunkimme tee tässä poikkeusta.

Kaupat olivat sulkemassa oviaan ja toivat roskapussinsa ulos kadulle, josta roska-autot ne sitten yöntunteina hakevat. Dublinin pääkatu, O'Connoll Street, on lähellä, joten sinne päädyn aina, vaikka se ei suosikkeihini kuulukkaan. Voin vain kuvitella, kuinka upea katu se on aikoinaan ollut. Nyt kun katsoo, vain ja ainoastaan ylöspäin näkee upeat rakennukset leveän kadun molemmin puolin sekä jykevät patsaat. Valitettavasti katu on nykyisin täynä halpoja pikaruokapaikkoja ja pieniä kauppoja, eivätkä arvokkaat vanhat rakennukset pääse oikeuksiinsa. Eikä keskeneräiset tietyötkään tee katua yhtään viehättävämmäksi. Eli jos ruokapaikkaa Dublinissa etsii, niin O'Connell Streetin saa kyllä unohtaa.




Ja jos sinne nyt kuitenkin päädytte, niin katsokaa vain ja ainoastaan ylös päin ja ihailkaa niitä vanhoja rakennuksia ja patsaita. Shoppailemaan jos haluaa, niin siitä piikin eli The Spiren kohdalta kääntykää Henry Streetille, josta löytyy puoti poikineen ja useampikin ostoskeskus. 








Temple Barin läpi kävelimme ja tunsimme itsemme vanhoiksi ja väsyneiski. Liikaa ihmisiä ja melua, joten pakenimme Trinity Collegen campukselle, jossa oli ihanan rauhallinen tunnelma. Oli kiva kierrellä siellä entisen opiskelijan kanssa, joka tunsi alueen kuin omat taskunsa. 







Lauantaina satoi vettä hela dagen, joten Ikean-keikan jälkeen lähdimme ajelemaan Dublinin etelä-puolelle ja Ballsbridgeen, joka on yksi kalleimmista kaupunginosista. Se on koti useille suurlähetystöille ja Dublinin kermalle. Voi, niitä siistejä ja leveitä katuja ja upeita taloja, joiden pihassa mamman city-maasturi ja isin tämän vuoden rekkareilla varustettu iso auto. Viimeisen päälle, puutarhureiden nyppimät puutarhat ja sentilleen suorat pensasaidat. Että voi saman kaupungin sisällä elää ihmisiä täysin eri maailmoissa. Dublin linna jäi tälläkin kertaa näkemättä, sillä sade sekoitti suunnitelmat ja kengätkin kastuivat sukkia myöten.




Lauantai-iltana lähdimme vielä tapaamaan mieheni veljen perhettä ja poikien viittä serkkua. Minusta on aina hauskaa nähdä tämä sisarussarja. Ovat kaikki kovin puheliaita ja pojat suorastaan jumaloivat Junioria. Irlantilaiseksi lapsiksi eivät ole olenkaan ronkeleita vaan sitä syödään mitä pöydässä on, eikä marista. 

Mies ja pojista vanhempi eivät olleet oikein kunnossa ja flunssaa pukkasi kummallakin. Kävin sunnuntaiaamuna tyhjentämässä apteekin ja kummasti elämä alkoi voittamaan.

Läheiseen Croke Parkin stadionille alkoi valua kelttiläisen jalkapallon ystäviä. Me lähdimme alta pois ja päädyimme Grafton Streetille, joka on tuntettu ostoskatu. Turisteja oli liikkellä muutama muukin... Kävimme myös St Stephen's Greenin ostoskeskuksessa, jota kannattaa käydä katsomassa sisältä, vaikka ei ostoksille haluaisikaan. On muuten aika erikoinen ja suorastaan kaunis ostoskeskus. Siitä ihan oma postaus kuvineen lähiaikoina.







Vaikka viikonloppu ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, teki hyvää päästä pariksi päiväksi isoon savuun. Sen jälkeen tämä pieni savu tuntuu oikein kotoisalta ja tiedostin taas, että minä viihdyn paremmin pienemmässä kaupungissa, enkä kestä ainaista ihmisvilinää. Home sweet home. Ymmärrän myös, miksi mies haluaa mielummin tulla viikonlopuksi tänne, kuin että tapaisimme Dublinissa.

Kuvia on kamerassa vaikka kuinka paljon, joten Dubliniin palaamme vielä.


8 kommenttia:

  1. Nämä kaupunkiesittelyt ovat tosi kivoja! Hyvä kun jatkoa tulossa, sitä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä kun lähtee näistä kotiympyröistä vähän pois, niin tulee enemmän kirjoitettavaa. Tätä samaa arkea on käännetty ja väännetty jo aivan liian monta kertaa täällä blogissa.

      Poista
  2. Kiva Dublin-kierros:) En ole koskaan ollut ,mutta täällä asuvan suomalaisen ystävän tytär perheineen asuivat siellä joitakin vuosia,viime vuoteen asti(oli töissä Googlella..)ja pitivät paljon kaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun poika käy usein Googleilla, koska hänen oppisopimusfirmallaan jo huolosopimus Googelin kanssa. Mekin ajettiin viime viikonloppuna sen ohi.

      Poista
  3. Mä myös kävin Ballsbridgessä aamukävelyllä meidän kesäkuun Dublinin reissulla, hulppeeta on! Onneksi monilla oli verhot vedetty sivuin ja ohi viilettäessä saattoi kurkkia vähän sisään. Dubliniin kyllä on kaipuu tasaisin väliajoin ja ehkäpä jo lokakuussa suuntaammekin sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ballsbridge on kyllä kuin eri maailma verrattuna meidän talon ympärystöön. Sopii ihan hyvin nuorille ja väliaikaiseen asumiseen, mutta en kyllä halauisi ihan siinä keskustan lähellä asua. Ballsbridgeen voisin kyllä muuttaa, mutta vain jos Lotosta voitan.

      Poista
  4. Nykyään sanotaan Isolle kirkolle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä vaihtaa suuri isoksi. Kiitos!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!