sunnuntai 7. elokuuta 2016

"Sivistynyttä" matkustamista

Matkat kuluvat nykyisin nopeasti lukiessa ja sudukoja tehden. 
Lentokentilläkin istuskelen kaikessa rauhassa ja katselen ohi käveleviä ihmisiä. Arvailen mistä maasta he ovat kotoisin, minne ovat matkalla ja millä kokoonpanolla. Vietän myös aikaa hajuvesiä ruiskutellessa ja uutuuksia nuuhkiessa. 

Makalle voi pukea päälleen valkoisen puseron ja koneesta lähtiessä pusero on edelleen valkoinen. Se, että bussissa tai koneessa en vieläkään pysty nukkumaan harmittaa, mutta minkäs teet. 

Matkustaminen on nykyisin suorastaan "sivistynyttä", eikä yhtään stressaavaa. Ai, että mitäkö sillä tarkoitan? No, sitä että enää ei tarvitse istua turvaamassa rauhaa kahden pojan välissä. Pojista vanhempi onnistui nimittäin aina saamaan aikaan riidan lentokentillä ja koneessa. Pikkuveljen ärsyttäminen alkoi aina takuuvarmasti, kun jonotettiin koneeseen.

Juniori puolestaan kunnostautui vessareisuissa. Vessaan piti päästä juuri silloin, kun kone lähti kiitoradalta. Kakkoshätä puolestaan tuli aina,kun valmistauduttiin laskeutumaan. Turvavyömerkkivalo oli meillä yhtäkuin vessareissu. Mehuja kaatui, palapelin palasia etsittiin edessä olevan istuimen alta ja vaippoja vaihdettiin. Kateellisina katsoin nukkuvia tai kiltisti väristyskirjaa värittäviä lapsia, joiden äidit ja isät lukivat hauhassa lehtiä ja kirjoja tai nukkuivat. Minä en edes vaivautunut lehtiä pakkaamaan laukkuuni.


Lentokoneessa en voi olla kiinnittämättä huomiota lasten kanssa matkustaviin. Ei se aina näytä olevan muillakaan niin helppoa. Viimeksi takanani nahisteli sisarukset koko lennon ajan. Minua lähinnä huvitti. Yksi taapero puolestaan itki kaksi tuntia, kunnes sitten viimein nukahti. Ja tietysti vasta vähän ennen koneen laskeutumista!

Sitten yhtäkkiä, jo jokunen vuosi sitten tajusin, että voin lukea lehteä ja voisin vaikka nukkua. Lentokoneeseen jonottaessa ei enää syntynyt riittaa siitä, kun istuu ikkunanvieressä. Turvavyömerkkivalo syttyy, mutta Juniori ei enää haluakkaan vessaan just nyt. Palapelejä ja Mustaa Pekkaa ei pelaa enää kukaan, eikä pillimehut maistu kenellekkään, eivätkä siten päädy rintamuksilleni. Edessä istuvat eivät mulkoilleet meitä kiukkuisina, eivätkä lentoemännät pyöritelleet päitään. 

Meistä oli tullut "sivistyneitä" matkustajia, joista ei ollut vaivaa, melua eikä häiriötä kenellekkään. Eipä kyllä iloakaan, sillä enää ei pojista vanhempi kertonut silmät suurina kanssamatkusjajille tai peräti itse kapteenille (silloin sai vielä mennä ohjaamoon), että on menossa mummun luokse lomalle ja Erkkiä auttamaan peltotöissä. Tai Juniori ilmoiti suureen ääneen, että äiti katso ulkona on ihan valkoista tai Irlantiin saapuessa, että äitiiiiii, arvaas mitä, täällä sataa vettä!
  
En enää murehdi, että mitenkähän tästäkin matkasta ja matkatavaroista taas selvitään. Mietin mitä kirjaa lukisin, otanko mukaan syötävää ja lehtiä. Kiukuttelevia lapsiaan paimentaviin tai itkeviin vauvoihin suhtaudun ymmärtävästi. Tuolaista se just oli, ja näiden huomioiden jälkeen kirjan lukeminen tuntuu entistä paremmalta. Nyt nautitaan tästä elämänvaiheesta ja "siviystyneestä" matkustamisesta!

Ps. Helsinki-Vantaan lentokentällä, siellä lähtöportilla kiikkustuolissa (joo, siellä oli keinutuoleja ja muutekin tosi kivat istuimet) keinuessani bongasin matkustajien joukossa mm. toisen täältä Irlannissa bloggaavan Saran suloisine lapsineet. Ja arvatkaapas mitä, kun menin lennon aikana Saran kanssa juttelemaan, luki hän kaikessa rauhassa lehteä. Niin, että ei se lasten kanssa matkustaminen tarvitse aina olla yhtä kärsimystä!  










2 kommenttia:

  1. Mahtuuhan niitä kaikenlaisia matkoja:). Nyt tosiaan saa jo pääosin huolehtia ihan vain itsestään ja lapsista on pääosin vain apua, kun kantavat jo raskaimmat laukut, ettei äipän tarvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, monellaisia matkoja on ollut, mutta nyt vain nautitaan!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!