keskiviikko 31. elokuuta 2016

Orla v Ristomatti

Kuten tiedätte, tarttuu joka Suomen matkalta mukaani Marimekkoa. Minulla on itseni kanssa sellainen sopimus, että saan ostaa yhden Marimekon ihanuuden ja yhden Muumi-mukin. Tuskin olisin ollekaan yhtä innostunut marimekkoilija, jos asuisin Suomessa. Siellä nimittäin näitä vaatteita kävelee vastaan jatkuvasti. Toisin on täällä, ja saan niistä jatkuvasti kehuja, koska ovat vähän erillaisia. 

Jos joku olisi kurkistanut matkalaukkuuni tänä kesänä, olisi sieltä löytynyt kolme Marimekon puseroa, ja olkalaukku ja se Muumi-muki. Rikoinko sopimuksen vai miten näin pääsi käymään? Ystäväpiiriini kuuluu muitakin marihulluja, ja niinpä minä taas sain käyttämättömiä tai pari kertaa pidettyjä puseroita mukaani. Kiitos ja kumarrus ihanalle K:lle - taas kerran ja tiedoksi, että sitä sinistä tunikaa olen pitänyt päällä jo monta, monituista kertaa. Toiset puserot odottavat vähän kylmempiä ilmoja.


Marimekon liikkeessä, Ristomatti Ratian suunnitteleman olkalaukun nähtyäni, tein heti päätöksen. Tuo lähtee mukaan. Laukussa oli sopivasti taskuja ja tilaa, eikä se ole moksiskaan jos vähän kastuu. Irlannissa asuvan pitää olla näissä sääasioissa järkevä. Värikin on just kuin meikäläiselle tehty eli viininpunainen. 

Jo vuosia olen ihaillut ja himoinnut "meidän" Orla Kielyn laukkua, mutta ostamatta ovat jääneet. Näitä laukkuja näkee täällä liikaa katukuvassa, joten ehkä sekin on hinnan kanssa jarrutellut ostohalujani. En nimittäin halua, että sama laukku kävelee vastaan harva se päivä.

Viimeisetkin ostohalut lakkasivat, kun miehen kaveri meillä kerran kertoi kahdesta työpaikkansa naisesta, joista hän ei erityisesti pitänyt. He kuulemma saapuvat töihin aina myrtsin näköisinä ja löivät Orla Kielyn laukut pöytään. Ja sitten hän vielä jatkoi, että tiedättehän te sen naistyypin, jolla on Orla Kielyn käsilaukku. Eli se siitä. Minähän en ole sitä naistyyppiä ja päätin, että Orla myyköön laukkunsa muille.

Olisihan se kamalaa, jos minustakin puhuttaisiin töissä tyyliin, että sieltä se myrtsi-Saara tuli taas töihin ja löi Orla Kielynsä pöytään. 

Lyön siis nykyisin Ristomatti Ratian pöytään ja yritän olla joka aamu oikein iloisen näköinen. Siis yritän!



* eikä minkäänlaista yhteistyötä ole tehty kenenkään kanssa!

10 kommenttia:

  1. Mina en ole marimekkoihminen ollenkaan, mutta kylla tuo laukku nayttaa katevalta. Muuten jossain noissa orlan laukuissa on aika marimekkotyylinen kuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Orlan printti on aika marimekkomaista.

      Poista
  2. Kiva ja toimiva laukku!
    Minä ostin koirallekin Suomesta Ristomatti Ratian kaulapannan :) Hieno, eikä kellään naapurin koirista samanlaista!
    Muumimukeja tulee tosiaan kerättyä, Iittalaa samoin. Marimekkoa minulla on kankaina, mm. Miina Äkkijyrkän lehmät - kankaasta tehty taulu.

    Kiva löytö tuo laukku tosiaan, ihana värikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin koirasi erottuu! Pitäisikin ostaa pätkä jotain kangasta ja tehdä siitä taulu. Hyvä idea!

      Poista
  3. Parempi on tuo Ristomatti, kuin joku paikallinen..:)

    VastaaPoista
  4. Kiva laukku, mutta outoa, että eivät ole sulle vielä yhteistyötä ehdottaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekkin kumma juttu. Kerran joku ulkomailla asuville suomalaisille suomalaisia tuotteita myyvä ehdotti yhteistyötä ja siinä se sitten on ollutkin. Tuleeko sulle paljon tarjouksia?

      Poista
  5. Onpa hyvännäköinen Marimekon laukku sulla! Arvaas kenellä on samaa merkkiä, mutta musta? :) Se huono puoli, että mustat tavarat hukkuvat sinne sisälle, joten kännykän kuori piti olla nyt muuta väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut ennen sama ongelma. Puhelin oli vielä musta ja kukkaro. Opin viimein ja nyt on punainen lompsa ja valkoinen puhelin. Löytyy!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!