tiistai 2. elokuuta 2016

Ei ollut kylmä, ei

Niin onnellisesti kävi, että Junori ja minä saimme nauttia Suomen suvesta parhaimmillaan. Oli Lämmin oikein isolla ällällä! Suorastaan kuuma välillä. Järvessäkin vesi oli kerrankin ihanan lämmintä. Kävimme Juniorin kanssa ahkerasti iltauinneilla, ja sekös oli pitkästä aikaa kivaa ja ai, niin virkistävää.

Sukulaisia ja ystäviä tavattiin ja vähän shoppailtiinkin. Syötiin paljon marjoja ja "muutamat" jäätelöt.
Ja tietysti pullat ja piirakat ja muikut. Lenkilläkin kävin monta kertaa ja samalla ihailin taas ojanpohjia. Rentunruusut olivat ilmeisesti jo kukkineet, mutta hentoja kissankelloja ja päivänkakkaroita sekä lupiineja oli vaikka kuinka paljon.

Minä kärsin, taas kerran, valkeista öistä ja nukuin todella huonosti koko ajan. Edes keskiyöllä ei ollut tarpeeksi pimeää! No, talvella ei ole tätä ongelmaa...

Matkoihin tuhrautui taas paljon aikaa, vaikka ei maapallon toisella puolella käytykkään. Kymmenen päivää meni nopeasti, ja tänään olin jo takaisin töissä. Olo vähän tööt, mutta eiköhän se elo tästä taas ala sujumaan.

Nyt en kerta kaikkiaan jaksa kirjoittaa enempää. Kahden tunnin aikaero on mitättömän pieni, mutta
ihmeesti se vaan tuntuu näin iltaisin. Eli sänkyyn mars.

Palataan!









15 kommenttia:

  1. Nyt ostat seuraavaksi kerraksi sellaisen silmäsuojan, joita saa matkustamistavaroita myyvistä liikkeistä. Niitä on jaettu ainakin noilla valtamerenylilennoillakin ennen. Tai ensi kesänä pyydät minulta lainaksi (en tarvitse niitä). :) Mutta hienoa, että ilmat onnistuivat ja loma muutenkin kaikin puolin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin sellaiset viime kesänä kakkos matkalle Suomeen Dublinin lentokentältä ja unohdin ne Irlantiin. Arvaa harmittiko... Ilmat olivat kyllä kympin arvoiset.

      Poista
    2. Minä en osaa nukkua niillä! Kärsin itse valomyrskystä, joten monena keväänä on lähdetty yön valoa pakoon, mutta sieto kasvaa näemmä iän myötä:) Nyt matkustan Suomesta pois mieluusti syksyllä eli lokakuu on Keski-Euroopassa amhtavaa aikaa.

      Kiva kuulla, että matkasi oli onnistunut ja kuvasi ovat niin nostalgiaa jopa minulle, sillä kotipitäjäni oli peltoa, metsää ja merta. Täällä ei ole peltoja, täällä saarella, eikä ihan likikään.

      <3

      Poista
    3. Taidan olla tulossa vanhaksi, kun mieli halajaa aina metsätielle kävelemään. Lomalla oli aikaa käydä pitkillä lenkeillä joka päivä. Otin yhtenä aamuna kuvaa viljapellosta ja seisoin ojassa. Vieren pysähtyi pakettiauto ja sieltä kysyttiin, että Pokemonejako etsit. Entinen luokkakaverihan se siinä oli töihin menossa. Siihen minä, että ei kun tätä peltoa minä vaan kuvaan. Taisi ajatella, että olen mennyt sekaisin!

      Poista
  2. Vaikeaa oli minullekin nukkua Suomen kesäöissä. Ei mitääm ajantajua. On jo niin tottunut siihen, että joka yö tulee pimeää! Mutta hienoa että hellettä riitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nukkunut kuin tukki täällä Irlannissa. En pysynyt Suomessa ottamaan edes päiväunia, vaikka olin tosi väsynyt. Täällä ei ole samoja ongelmia.

      Poista
  3. On se hyvä, etten tullut tuomaan niitä sateita.

    VastaaPoista
  4. Mina nukun Suomen raikkaassa ilmassa aina tosi hyvin. Ei haittaa valoisat yot yhtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minuakaan ne ennen häirinneet, mutta viimeisenä parina vuotena nukkuminen on ollut tosi surkeaa. No, joululomalla ei ole tätä ongelmaa.

      Poista
  5. Minä niin nautin kun aamulla herää ja jo valoisuudesta tietää mitä kello on.
    Olen kaikki neljä lastanikin opettanut nukkumaan ilman verhoja.
    Nyt juuri kello on 21.00 ja aurinko paistaa. Koko perhe syö iltapalaa ja klo 22 olemme nukkumassa.
    Wilma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se taitaa olla tottumus kysymys. En minäkään siellä asuessani kärsinyt valoisista yöistä ollenkaan.

      Poista
  6. Kiitos, kun tulit moikkaamaan kentällä ❤️ Oli ihana saada sulle kasvot ja olet kyllä niin ihanan hyväsydäminen ihminen. Mulla on aivan järkky Suomi-ikävä, kun nämä Irlannin kesäsäät nyt taas on mitä on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva nähdä ja sinun lapset ovat kyllä supersuloisia. Mullakin meni aina ennen kaksi viikkoa, että kotiuduin takaisin. Olin aivan maassa, eikä mikään innostanut. Oli aina ihan järkyttävä ikävä. Nykyisin on toisinpäin. Tulen ihan mielelläni tänne. Kuule, kyllä se helpottaa, kun pojat menevät kouluun ja elämään tulee rutiinit ja kiireet. Muista, että otat yhteyttä, jos tulette joskus tännepäin käymään!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!