keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kylttien tavausta ja salakuuntelua

Espanjan kurssin loputtua minusta tuntui, että lukuvuoden aikana edettiin niin reippaassa tahdissa, ettei hataraan päähäni jäänyt juuri mitään. Epäsäännölliset verbit sekoittuivat yhdeksi puuroksi. Hyvä kun preesenssissä osasin verbejä jotenkin taivuttaa. Tuli sellainen tunne, että en osaa enkä edes muista mitään. Enkä ainakaan saa aikaiseksi ymmärrettävää lausetta. 

Pohjois-Espanjassa aikasemmin matkustanut työkaverini varoitti, että siellä ei sitten välttämättä englannilla pärjää. Hyvä, ajattelin mielessäni, sittenhän minun on pakko yrittää puhua espanjaa. Ja sanaisen arkkuni jouduin avaamaan jo lentokentällä, kun taksikuskin kanssa selvitimme hinnan ja matkan hotelliin. Juniori oli otettu ja mieskin ihmetteli. Siitä se alkoi. 
Ymmärsin numerot, tavasin miehille ruokalistoja, selvittelin aikataulut ja kysyin ohjeita, kun oltiin taas kerran hukassa. Välillä huonommalla ja välillä taas paremmalla menestyksellä.

Sitä onnistumisen iloa, kun äksy virkailija juna-asemalla hymyili, vaihtaessani englannista hapuilevaan espanjaan. Ehdoton kohokohta oli se, kun kun linja-autoasemalla osasin kysyä voisimmeko vaihtaa bussiliput aikaisempaan bussiin. Yrmeä virkailija ymmärsi minua ja minä häntä. Yhdessä viikossa sain todistettua iteselleni, että keskiviikot eivät menneet hukkaan.

Tavasin pää kenossa kylttejä, liikennemerkkejä ja mainoksia. Salakuuntelin ihmisten keskusteluja busseissa ja kahviloissa. Ymmärsin sanan sieltä, toisen täältä ja joskus jopa pysyin hetken seuraamaan keskustelua. Kuinkahan paljon kielitaitoni kehittyisi, jos voisin viettää kuukauden espanjankielisessä maassa? 

Iltaisin olen taas alkanut kertaamaan tunnilla opittuja asioita. Netistä löysin tälläisen hyvän opetusohjelman, josta on ollut paljon apua. Niin, että kyllä se vanhakin oppii. Ehkä hitaammin, mutta oppii kuitenkin. Matka innosti opiskelemaan lisää ja syksyllä palataan taas koulunpenkille. Onko teillä mitään opiskelusuunnitelmia syksyksi? 












14 kommenttia:

  1. Ei ole mitään suunnitelmia syksyks. Pitäis jotain miettiä.
    Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä osallistua arvontaan. Jospas vaikka onni suosisi!

      Poista
  2. Kielitaito on kyllä yksi arvokkaimpia asioita mitä voi hankkia koulunpenkillä. Mutta minulla ei vain enää riitä voimia opintoihin. Ainakaan tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kun lapset tuosta vielä vähän kasvavat ja aloittavat opiskelut, niin äidillekkin jää enemmän aikaa.

      Poista
  3. Pienikin kielitaito avaa tien kulttuuriin ja paikalliseen menoon. Mitä nettiohjelmaa käytät nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. Maa avautuu ihan erillä tavalla, kun osaa edes vähän paikallista kieltä. https://espanjaa.wordpress.com/ tästä ohjelmasta on ollut paljon hyötyä.

      Poista
  4. Hyvä, hyvä! Sun pitää päästä uudestaan sinne Espanjan maalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, niin pitää. Pitää laskea pennoset, jos vaikka syksyllä pääsisi Madridiin viikonlopuksi.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Helposti unohtuu, jos ei kertaa. No, sinulta taitaa ruotsi nykyhisin sujua täydellisesti.

      Poista
  6. Juuri näin. On mahtava fiilis, kun jossain ulkomailla tulee ymmärretyksi maan omalla kielellä. Englantia puhuvissa maissa ei millään lailla ihmetellä turistien puheita, mutta kuten sinulla espanja, niin minulla kreikka herättää aina iloa. Koska olen treenannut kreikkaa jo yli 20 vuotta, saan siitä irti enemmänkin kuin ruokalistan ja se kannustaa kyllä jatkamaan. Tsemppiä espanjan opiskeluun!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!