perjantai 17. kesäkuuta 2016

Perjantaita ja pinkkejä pioneja

Se nyt on vaan niin, että työviikon jälkeen ei ole perjantain voittanutta. Vaikka tankki alkaa olla aika tyhjä, jo pelkkä ajatuskin viikonlopusta piristää. Kulunut viikko on ollut työmaalla varsin kansainvälinen ja ihan mukavassa mielessä sellainen. Joskus nimttäin on niitäkin päiviä, jolloin on vain myönnettävä, että kulttuurit ja taustat ovat niin kovin  erillaiset, että kanssakäymisestä puuttuu tietynlainen rentous. Huumori työskentelytavat ja työpaikkahierarkia ovat kuin eri planeetoilta, eikä keksimälläkään keksi mitään ylimääräistä sanottavaa, työjuttujen ulkopuolella. Pitäisikin tehdä joskus (en enää lupaa tehdä mitään postauksia, koska aina käy niin, että ne jää tekemättä) siitä, että vaikka yhteinen kieli onkin, ei se välttämättä takaa sitä, että ihan oikeasti ymmärtää toista. 
Puutarhanhoito ei ole tänä keväänä eikä kesänä oikein iskenyt. No, ruukkuihin ja ikkunalaatikoihin istutin taimia, mutta rikkaruohojen olen antanut rehottaa takapihalla aika vapaasti. Täällä kaikki kasvaa todella nopeasti, eivätkä rikkaruohot tee siinä asiassa poikkeusta. Pionit kuitenkin kukkivat ja kun kaimani Saran, joka muuten bloggaa myös täältä Irlannista, blogista näin kuvia kauniista pioneista, menin heti meidän takapihalle (huom klo 22.30 eilen illalla) ja laition niitä Alvarin aaltoiseen maljakkoon. Ovat kyllä todella upeita, ja entäs se tuoksu... 





Aalto-maljakosta tuli mieleen, että kun olin pionit asetellut maljakoihin, aloin lukemaan espanjalaista sisustuslehteä espanjaksi. No, rehellisyyden nimissä ei tässä kyllä voi oikeastaan mistään lukemisesta puhua, sillä ymmärsin sanan sieltä ja lauseen täältä. Katsoin siis lähinnä kuvia. Mikä otti silmään, oli se että suomalaista lasia manittiin kahdessa eri artikkelissa tai paremminkin kuvakollaasissa. Espanjasta raahankin tänne kasan lehtiä, sillä mielummin sitä lukee sisustamisesta, kun opiskelijaelämästä. Meidän kirja nimittän oli suunnattu yliopisto-opiskelijoille, eli "hieman" nuoremmille kuin minä!








2 kommenttia:

  1. Sinulla on ihania pioneja ja kauniita maljakoita. Monet perennatkin taitavat pitää Irlannin - aina vihreän saaren - ilmastosta. Nuoret ilmiset kuulemma Suomessa inhoavat Aallon "mummonmaljakoita", koska niitä on (muka)kaikilla. Ulkomailla niitä on harvalla, ja minusta ne ovat kauniita. Niitäkin on jäljitelty. Oli törkeää, kun näin myös Mariskoolin jäljitelmiä saksalaisessa tavaratalossa joulumyynnissä hinnalla 5,90 €. Kastehelmeä matkittiin aikanaan paljon, mutta sitten jäljitelmät hävisivät kaupoista.Oletettavasti Kastehelmeäkin kohta tulee uudelleen piraattituotteena, kun noin lifestylemagasiineissa esitellään. Äitivainaalla oli tapana sutkautella: tuhma (tyhmä) ei tunne ja viisas ei virka. Se sopii tähänkin. Ulkosuomalaisilla on aitoja ja alkuperäisiä designtuotteita mutta ei leuhki sillä niille (tyhmille), joilla on jäljitelmiä.

    VastaaPoista
  2. Aalto-vaasin arvo taisi laskea silloin, kun se tuli myyntiin anttiloissa ja halpahalleissa. Minusta se on kaunis vaasi, mutta sopiva vain harvoille kukille.
    Lasia en ole raahannut Suomesta tänne enää vuosiin. Ruisleipää senkin edestä!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!