tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kun Tummeli ruletti

Heitin viikonloppuna pari vanhaa aurinkovoidepurkkia roskiin. Kesän tullen ostan aina uudet voiteet. Sitä riskiä en ota, että voide onkin mennyt vanhaksi, eikä tehoa enää. Istun nykyisin mielelläni varjossa ja pidän huolen, että sädehoitoa saanut puoli pysyy peitettynä auringolta, ihan kaulaan asti. Se puoli ei nimittäin kestä yhtään aurinkoa. Mitään ihosyöpää, eikä etenkään melanoomaa tähän ei enää tarvita, joten arskasta nautitaan, mutta äärimmäisen varovasti ja rasvojen kanssa lontraten. 

Ja isolierisen hatunkin ostin päätäni ja kasvojani suojaamaan. Olen siis varustautunut kesään ja aurinkoon. Espanjaan lähdetään lomailemaan, mutta rannalla makaaminen ei ole ohjelmassa enää ykkösenä. Ihan kiva on, jos kesällä tulee vähän väriä, mutta se saa tulla luonnollisesti, eikä ”ottamalla”.
Aurinkoa olen aikoinani palvonut ja aurinkolomilla ruskettunut ja ainakin nenäni aina polttanut. Omaan onneksi sellaisen ihon, joka ruskettuu, eikä ennen palanut ihan helposti. Nykyisin säteet ovat paljon voimakkaampia ja vaarallisempia. Palaisin varmasti minäkin, jos pitkiä aikoja rannalla makaisin. Sitä kun asuu maassa, jossa arska käy vain välillä meitä tervehtimässä, on helppoa elää siinä luulossa, että eihän täällä voi palaa! Täällä harvoin on oikein hikikuuma, mutta kyllä se aurinko tekee Irlannissakin tuhojaan.
Silloin kun minä olin lapsi ja nuori oli suosittu aurinkovoide paksu, rasvainen ja voimakaan hajuinen (ei tuoksuinen) Tummeli. Nuoremmat lukijat tuskin Tummelia tuntevat. Se on utarevoide ja luulen, että suosittu aurinkovoide siitä tuli siksi, että joka maalaistalosta löytyi tummelipurkki ja kun heinätöissä oltiin, niin sitä laitettiin "aurinkovoiteeksi" tai olisikohan paremminkin palaneen ihon viilentäjäksi.
Mistään suojakertoimista ei tiedetty mitään.Onneksi sitten tuli Nivean aurinkovoiteet, jossa niitä suojakertoimia oli. Kookos ja Karibian rannat eivät niissä kyllä tuoksuneet, mutta kyllä se Tummelin aromit voitti. Meidän mökin hyllyllä oli samat voidepurkit vuosikausia. Talvi ne rasvat jäädytti ja kesä sulatti! Tiedä sitten oliko Niveassakaan enää mitään suojakertoimia jäljellä talven jälkeen.
Solarumit tulivat 80-luvulla ja pari kertaa niissäkin kävin. Onneksi ne eivät sopineet iholleni ollenkaan ja sain niistä aina inhottavan kutinan, joten se tekoruskettaminen loppui lyhyeen. 
Meillä kaikilla taitaa olla mielikuva yltä päältä palaneesta, punaisesta englantilaisesta turistista Alicanten rantabaarissa, jalkapallo-ottelua katsomassa. Nestehukka parantuu siinä samalla olutta siemaillen. Jalassa tietysti Union Jack-shortsit , jonka päällä punainen masu mukavasti pullottamassa. 
Eikä se keskiverto irlantilasenkaan iho aurinkoa kestä yhtään sen paremmin. Maidonvalkea iho palaa hetkessä, ja tulos on ikävän näköistä ja varmasti kivuliasta. Onneksi täälläkin ollaan herätty ja enää lentokentän tuloaulassa ei näe yltäpäältä palaneita lomalaisia. Auringon vaaroista puhutaan jatkuvasti, mutta siitäkin huolimatta ihosyövät ovat tämän maan yleisimpiä syöpiä.
Mieheni kuuluu tähän helposti palavien kaartiin. Juniori puolestaan käy vähän potkimassa palloa ulkona ja palaa takaisin kauniisti ruskettuneena. Pojista vanhempi ei pidä auringosta, ja hänen pitää olla tarkkana. Onneksi iho ei ole ihan yhtä arka kuin isänsä. 
Itse tajusin vasta plastikkakirurgin vastaanotolla, kuinka paljon heidänkin ajastaan menee nimenomaa ihosyövän tuhoja korjaillessa. Syyskuussa ei kuulemma leikata muita kuin kiireellisiä melanoomatapauksia. Vaatetus vähenee ja muutokset ihossa huomaa helpommin. Kivuliaat ihonsiirrot, kiristävät ja rumat leikkausarvet (vaikka on kuinka huolella tehtyjä) ja ennenkaikkea syöpähoidot ovat aivan liian korkea hinta maksettavaksi siitä, että on ruskea.  
Niin, että nautitaan järkevästi auringosta, silloin kun se suvaitsee tuonne taivaalle ilmestymään. Ja rusketushan myös rypistää, joten extrakerros rasvaa nassuun. Päivävoidetta ostaessa kannattaa tarkastaa, että se myös suojaa auringolta. 
No, tulipas nyt paasattua...






2 kommenttia:

  1. Hyvä että paasasit.
    Mä olen vaalea iholtani, eikä musta koskaan tule kauniin ruskeaa. Kärsin pahasta aurinkoallergiasta enkä ole koskaan tykännyt maata auringossa. Yritin silloin kaheksakytäluvulla kun muutkin. Voin auringossa huonosti, silloin ei vielä ihottumaongelmaa ollut, sekin tuli kilppariongelmien myötä... Solariumia kokeilin ja paloin siellä rinnuksistani, en ollut edes kauaa.

    Minä suojaan itseni aina hyvin, olen mielummin varjossa ja käytän hattuja ja aurinkolaseja. Aurinkovoiteet ostan aina keväisin uudet, useat sellaiset, eri vahvuuksilla- kasvoille ja huulille aina omansa.

    Vähän jännittää camino kun siellä ei aina pääse varjoon. Minun pitääkin ottaa pitkähihainen ja pitkät housut mukaan vaikka ihmiset varmaan katsovat kieroon :D
    Lierihattu siellä taitaa olla suurimmalla osalla.

    En muista koska lähdette lomalle, mutta jos se on nyt niin ihanata lomaa teille!

    VastaaPoista
  2. Tummelia saa muuten edelleenkin kaupasta...

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!