sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Toukokuun toinen sunnuntai...

...on taas niitä päiviä monen ulkosuomalaisen kalenterissa, jolloin tuntee olevansa väärässä maassa. Tänään nimittäin olisin kovin mielelläni vienyt äidille aamiaisen sänkyyn. Kaikkien näiden ulkomailla asuneiden vuosien - niitä taitaa olla jo peräti 26 - äitienpäivänä on aina sellainen haikea mieli. No, tilaamani kukka on toimitettu perille, ja äidin ihana ystävä oli leiponut täytekakun. Parasta aikaa äiti on serkkuni luona lounaalla. Onneksi äidillä on huomaavaisia ihmisiä ympärillä. Valitettavasti itse vaan en pysytnyt olemaan paikalla, tänäkään äitienpäivänä.

Täällä äitienpäivää ei vietetä toukokuussa, joten tänään on ihan tavallinen sateinen sunnuntai. Tuo sade ärstytti tänään normaalia enemmän, sillä tarkoitus oli kitkeä rikkaruohoja etupihalta ja istuttaa muutaman ruukkuun kukkia. Lähdin taimitarhalle, ja eikös jo menomatkalla alkanut satamaan. Katoksen alla istutin sitten taimia ruukkuihin ja niitä paikasta toiseen siirrellessä onnistuin kastumaan oikein kunnolla. Kun viimein sain märät vaatteet vaihdettua ja ruukut asemiinsa loppui sade. Nämä minun ajoitukset menevät aina pieleen!

Äitienpäivästä tuli mieleen se, että on paljon naisia, joista ei koskaan tule äitejä. Joko sitten se oli ihan tietoinen päätös tai vauvaa ei vain alkanut kuulumaan, vaikka kuinka olisi halunnut. Adoptio saattaa olla liian monimutkainen prosessi ja usein myös liian kallis. Jotenkin nurinkurista, kun maailmassa on niin paljon lapsia, jotka tarvitsisivat kodin.

Ja sitten joskus elämä vaan menee niin, että sitä sopivaa partneria ei löytynyt. Biologinen kellokin meillä naisilla tikittää ja se kello on armoton. Se, että lasta ei ole synnyttänyt ei kuitenkaan tarkoita, että eikö voisi olla tärkeä ihminen lapsen elämässä. Tiedotusvälineissä puhutaan paljon siitä, kuinka usein huonoista lähtökohdista ja syrjäytumisvaarassa olevan lapsen tai nuoren voi pelastaa yksi normaali ja vakaa ihmissuhde. On edes yksi ihminen, joka välittää ja yrittää ymmärtää. Ohjaa ehkä oikealle tielle ja ennen kaikkea uskoo, että kyllä sinä pärjäät.

Minä tiedän monta tälläistä hienoa naista, ja vaikka heillä ei omia lapsia olekaan, ovat he kuitenkin todella tärkeitä henkilöitä monen lapsen ja nuoren elämässä. Äitienpäivä on saattanut ollut jossain vaiheessa olla heille vaikea päivä. Vaikka heitä ei tänään juhlitakaan, ansaisivat he mielestäni myös merkkipäivän.

Kyllä meidän äitienkin mielestäni pitäisi katsella vähän ympärille ja huomioida muitakin lapsia ja nuoria eikä vain omiaan. Joskus on helpompi jutella toisen aikuisen kanssa kuin oman äitinsä. Vuosia sitten istuimme tuolla keittiössä poikani kaverin kanssa ja kyselin, että mitäs koulussa. Olivat kuulemma puhuneet itsemurhista ja mielenterveysongelmista. Kysyin sitten, että mitä oli neuvottu tekemään, jos elämässä on vaikeuksia. Poika katsoi minua ja sanoi, että pitää puhua vanhemmille tai jollekkin aikuiselle, eli minä voisin puhua vaikka sinulle. Menin sanattomaksi. Se oli mielestäni parhain tunnustus, jonka nuorelta voi saada.

Nyt ulkona paistaa aurinko. Edessä vaikea valinta: vaatteiden vaihto ja ne rikkaruohot vai lehtikasa ja olohuoneen sohva? Arvatkaapas kumman vaihtoehdon valitsen?



8 kommenttia:

  1. Samoissa tunnelmissa eilen aamulla kun äidille soitin. Toisaalta, omista lapsista 3/4 on täällä ja heistä oli mukava järjestää minulle yllätys ja viettää aikaa kanssani. Ei ole helppoja nämä jutut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tuntee olevansa kahden tulen välissä. Olisi niin kiva vain pystyä pistäytymään äidin luona. Etenkin äitienpäivänä.

      Poista
  2. Samoja minäkin mietin. Mietin jopa sellaista, että olisiko mahdollisuus elää vuosi Suomessa että pääsisi osalliseksi kaikista traditioista ja tärkeiden ihmisten juhlista. Joskus vain tämä kolmannessa maassa eläminen tuntuu jopa 17 vuoden jälkeen hankalalta ja väärältä. No - tätä mahdollisuutta ei ole joten pitää vain toivoa kuuta taivaalta, että pääsisi matkustamaan useammin Suomeen ja että matkat osuisivat juhla päiviksi. Iloa ja valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle oli todella tärkeää, että pojat kävivät Suomessa riparin. Saivat olla osallisina edes yhtä suomalaista traditiota. Olisihan se kiva, jos olisi saanut järjestää yo-juhlatkin. No, maassa maan tavalla. Ei auta marinat. Kiva, muuten että olet taas linjoilla.

      Poista
  3. niin ja siis mietin myös tahdottomasti ja tahdollisesti lapsettomia. Olin kuitenkin itse yli 40 kun tulin äidiksi eli noita molempaakin sorttia elämää elänyt. Vaikeinta siinä oli ulkopuolisten kommentit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kumma, kun ulkopuolisten pitää sekaantua näinkin henkilökohtaiseen asiaan. Jokainen tavallaan ja aina ei asiat etene niin kuin toivoisi. Onneksi teillä on ihana M!

      Poista
  4. Ensin äiti oli kaukana. Nyt vielä kauempana. Mutta äiti on ollut. Ja nyt saa itse olla äiti. Onneksi ainakin hetken vielä lähellä näitä omiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on tärkeää, että on äiti on ollut. Minulla on vieläkin ja juuri rupattelimme puhelimessa. Heinäkuussa nähdään taas.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!