tiistai 3. toukokuuta 2016

Nenäliinat esiin


Paikallisradiossa oli kilpailu, jossa palkintona oli kaukana asuvan perheenjäsenen lennättäminen kotiin.

Australiassa asuva tytär pääsi miehensä ja vauvansa kanssa tapaamaan perhettään.Isä ei ollut nähnyt tytärtään pitkään aikaan, ja lapsenlapsensakin hän näki nyt ensimmäistä kertaa. Juuri silmiään pyykivä isä liikutti minua eniten, sillä irlantilaiset miehet harvoin itkevät "koko kansan" nähden. Ja kyllä täällä eräs kaivoi kassistaan myös nenäliinapakettia.

Onneksi työllisyystilanne Irlannissa on nykyisin parantunut, joten omasta maastakin löytyy nuorille helpommin töitä. Sinne Australiaan kun on niin kovin pitkä ja kallis matka. Voi, kun omat pojat eivät koskaan muuttaisi Euroopan ulkopuolelle!


11 kommenttia:

  1. Minua itketti myös, mutta olenkin sellainen lentokenttäpillittäjä. Sen verran monet jäähyväiset ja tuloiloitkut liittyy lentokenttään, että itken omien mutta myös muiden ihmisten jälleennäkemiset ja jäähyväiset. Enemmän nimenomaan ne jälleennäkemiset herkistää. Rakastan lentokenttiä. Niihin liittyy vahvasti lähdön ilo ja paluun onni. Onneksi saan mennä lentokentälle taas pian:D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sellainen viha/rakkaussuhde lentokentiin. Olen ollut niissä iloinen ja toisaalta taas aivan hirveän surullinen. Joskus sitä oikein jää katsomaan jälleennäkemisen riemua.

      Poista
  2. Kyllä liikautti. Viimeksi olen tavannut omat vanhempani jouluna ja vielä kuukausi pitäisi odotella seuraavaa kertaa.. Tunteikkaita tapaamisia sellaiset aina pitkän tauon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta lähteminen ja hyvästen sanominen on aina yhtä hirveää. Yritän olla reipas ja itkemättä, mutta vaikeaa se on. Joskus olen käynyt lentokentän vessassa itkemässä.

      Poista
  3. Voihan pillitys, mua kavi jo itkettamaan ennen videon katsomista. Olen tallasissa tilanteissa aika toivoton itkeskelija <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tämän kaksi kertaa ja nenäliinaa tarvitsin kummallakin kerralla.

      Poista
  4. Olipa siinä kyyneliä nostattava juttu:) Minä olen tehnyt toisin,eli poika jäänyt Eurooppaan ,ja minä muuttanut muualle:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sekään varmasti ollut ihan helppo juttu. Joskus on parhain olotila lentokoneessa. Kun on puolessavälissä!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!