sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Arska ja aamu

Kaikkien näiden sateiden jälkeen tuntuu ihan ihmeelliseltä, kun aamulla herää siihen, että ulkona paistaa aurinko. Kuinka monta kertaa viime kuukausina olen herännyt sateen rummuttaessa ikkunaan. Jotenkin viikolla se ei ota ollenkaan yhtä paljon päähän kuin viikonloppuna. Siellä toimistossa, kun istuu omassa lokerossaan, selkä kohti ikkunaa, niin on ihan sama sataako vai paistaako. Paitsi silloin, kun juoksee kasseineen autoon ja yrittää olla kastumatta. Viikonloppuna sitten ärsyttääkin oikein moninverroin, kun katsoo verhon raosta lätäkköjä.

Kävin viime viikonloppuna ostamassa kukkien taimia ikkunalaatikoihin ja ruukkuihin, mutta en viikolla ehtinyt niitä istuttamaan. Kunhan saan Juniorin vietyä jalkapallo-otteluun, niin alan istutushommiin. Ja kun ottelu on pelattu ja kukat laatikoissa, niin menemme koko porukka pubiin sunnuntailounaalle. Meillä ei nimittäin tänään kokata. Niin päätimme miehen kanssa yksimielisesti eilen.

Eilen sain  hoidettua yhden pitkään minua vaivanneen asian. Kävin nimittäin läpi kaikki vaatteeni. Kannoin jopa ullakota kesävaatteetkin syyniin. Iso laatikollinen lähtee hyväntekeväisyyskirpparille ja kaappiin tuli roimasti lisää tilaa. Sitä luulee, että joku kiristävä vaate vielä joskus mahtuu päälle tai että vanhalle neuleelle saattaa vielä tulla käyttöä. Todennäköisyys vaan taitaa olla kummassakin tapauksessa olemattoman pieni. Eli kirpparille vaan.

Iltapäivällä suunnitelmissa olisi terapiakävelylenkki ystävävän kanssa. Hän kuulosti puhelimessa eilen siltä, että nyt olisi kipeästi terpialenkille tilausta. Leipoakkin pitäisi myyjäisiin. Taidan tehdä niitä helppoja sitruunakuppikakkuja, koska valmistuvat niin nopeasti ja helposti. Onkohan kaapissa yhtään sitruunaa? Ei taida olla, joten kaupassakin pitää piipahtaa.

Kummasti nämä sunnuntait täyttyvät, ilman sen suurempia suunnitelmia. Juuri tälläiset viikonloput ovat mieleisiäni. Pientä, kevyttä ohjelmaa ilman tiukkoja aikatauluja. Mutta nyt päivän ehkä vaikeinpaan tehtävään: saada Juniori ylös sängystä. Aina yhtä vaikeaa, tämä Juniorin herääminen.


Leppoisaa sunnuntaita teille kaikille!




Ps. Autoilupostaus on työnalla.

2 kommenttia:

  1. Sateen ropinaa kuunnellessa sunnuntaita vietetään. Eikä parempaa oikein oo luvassa. No, joku päivä se aurinko taas paistaa. Meinaan alkaa kohta tehdä perinteistä makaroonilaatikkoa, siis sellaista jossa on myös jauhelihaa. En nyt hirveästi laittaisi hanttiin, jos joku ehdottaisi muuta...:) Kuukauden päästä voi päästä kesäkukkien istutushommiin.

    VastaaPoista
  2. Makaroonilaatikko on kyllä hyvää ja sitä meilläkin joskus tehdään. Jos ruokaa ei tarvitsisi tehdä jatkuvasti, niin sen laitosta ehkä enemmän innostuisikin. Tälläinen välipäivä tekee tosiaan hyvää. Meillä aurinko paistaa ja linnut laulavat...ihan niin kuin täällä ei koskaan olisikaan satanut. Kukat on istutettu ja leikkaisin vielä ruohonkin. Nyt tuolla olisi pyykkikasa odottamassa viikkaamista. Aina jotain....

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!