tiistai 22. maaliskuuta 2016

Olis aikaa, mutta...

Sehän nyt on todettu jo useampaan otteeseen, että kotonaolo pitemmän päälle ei sovi minulle. Olen paljon energisempi, aikaansaava ja kekseliäämpi, kun on edes jonkunmoista aikataluntynkää, jota pitää noudattaa. Päätinkin, että nyt saa tämä kokopäiväsaikkuilu loppua. Menen huomenna muutamaksi tunniksi töihin, sillä tulen muuten mökkihöperöksi. Huomenna siis kännykän herätys tarkoittaa heräämistä. Kyllä nämä arjen, välillä niin raivostuttavat, rutiinit ovat sittenkin ihmiselle tärkeitä. Elämässä pitää olla rytmi ja rutiinit, sillä silloin vapaasta osaa nauttia ihan erillä tavalla.

Mieskin sitten vielä otti ja lähti. Dubliniin. Ihan kyllä vain töihin ja tulee vahaan tuttuun tapaan takaisin aina viikonlopuksi. Projekti täällä loppui ja uusi alkoi eilen pääkaupungissa. Tämä projektityö alkaa käydä hänelle vuosi vuodelta raskaammaksi, joten nyt pitäisi tehdä jonkunlaisia ratkaisuja. Minä vaan en jaksaisi mitään uusia kuvioita. Niitä kun on viime vuosina tullut tilaamattakin...  Anyway, talo tuntuu tosi tyhjältä ja aivan liian suurelta, vaikka Juniori pääsiäislomalla onkin.

Pojista vanhempi lähtee sunnuntaina Suomeen viikoksi mummun luokse ja sen jälkeen tulee kotiin 10 viikoksi. Hän nimittäin saa suorittaa seuraavan opiskeluvaiheen täällä Corkissa. Vaihtaavat siis isänsä kanssa taloja!

Oikeastaan minunhan siellä Suomessa pitäisi nyt viikonloppuna olla. Yläasteen luokkakakokous olisi lauantaina, ja voitte varmasti kuvitella, kuinka harmittaa, että en pääse mukaan. Olisi niin kiva nähdä entisiä luokkakavereita ja opettajia. Tunnistaisikohan sitä edes kaikkia?

No, tämä pääsiäinen menee nyt näin, ja kuten näette narsisseista ei ainakaan ole pulaa tällä saarella.









6 kommenttia:

  1. Hyvää ja aurinkoista pääsiäistä Sinullekin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sää on ollut vaihtelevaista ja vettäkin on tuulut taas kiitettäväsiti.

      Poista
  2. On kyllä niin kauniita kukkia jokaisessa ruudussa. Hyvää pääsiäistä sinulle ja perheellesi.
    hk

    VastaaPoista
  3. Minä olen ihan samanlainen, että jonkinlaiset arjen rutiinit pitävät pään kasassa. On se vaan kumma, että silloin kun on kamala kiire niiden rutiinien kanssa, odottelee vapaa-aikaa, ja sitten kun on liikaa vapaa-aikaa, kaipaa niitä arjen rutiineja. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, liian pitkä oleminen käy hermoille. Ihan kivalta tuntui mennä takaisin töihin.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!