sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Piristysruiske

En valita, vaan totean tosiasian, että meillä taas sataa, sataa ropisee. Eilen en ulkoilemaan ehtinyt, vaikka jossain välissä olisi lenkki saattanut olla mahdollista kastumatta. Tänään sitten saa ulkoilut unohtaa.

Onneksi viikolla huomasin, että tulpaanit ja jopa narsissit olivat tulleet lähikauppaan myyntiin, joten mukaan lähti kaksi nippua kumpaakin. Narsissit ovat täällä tänä vuonna etuajassa, ja naapurin kukkapenkistäkin pongasin jo monta nauravaa narissia. Siis ihan kukassa olevaa. Nyt meillä on sisälläkin jotekin keväisempää ja Aalto-vaasikin pääsi taas näytille. Pitää vaan vetää verhot tiukasti kiinni, että ei tule vahingossakaan katsottua ulos.







Yritän parhaani mukaan pitää viikonloput nykyisin sellaisina, että menoa saa olla vain yhtenä iltana. Perjantaina minun piti mennä katsomaan elokuvaa nimeltään Brooklyn yhden ystäväni kanssa. Siinä nuori irlantilaisneito Saiorse Roonan esittää naispääosaa ja saattaa saada jopa Oscarin. Olimme liian myöhään liikkeellä, sillä Corkista ei löytynyt enää yhtään elokuvateatteria, jossa sitä esitettäisiin. Päätimme sitten perua koko menon, ja minä sain neulottua monta monituista riviä puserooni, naapurin kanssa samalla turinoidessani. 

Eilen sitten yksi espanjan opiskelijakamuistani piti synttäreitään. Juniori oli kyllä sitä mieltä, että olen aivan liian vanha sellaisiin pippaloihin. Ehkä olinkin, mutta tuli luvattua, että lähden seuraksi toiselle senoritalle. Päädyin istumaan espanjalaisen pariskunnan viereen ja yllätykseksi pystyin seuraamaan keskustelua aika hyvin, mutta puhumisesta ei tahtonut tulla mitään. Kyllähän hekin englantia puhuivat, mutta muut opiskelijakamut halusivat käydä keskustelua espanjaksi, joten minustakin tuli kertaheitolla taas hiljainen, tuppisuu suomalainen.

Ravintolasta siirryimme sitten pubiin, kuten täällä aina näyttää käyvän. Järkytyksekseni synttärisankari halusi sellaiseen nuorisopubiin, ja minä toivoin ja rukoilin, että en törmäisi poikien kavereihin tai pahimmassa tapauksessa vaikka omaan poikaani. Siinä vaiheessa kun muut halusivat (myös ne vähän vanhemmat) discoon katsoin parhaaksi häipyä paikalta. Rajansa kaikella, sanon minä!

***

Työnalla on parikin postausta, jotka toivottavasti saan alkuviikosta valmiiksi. Meillä on nimittäin täällä uusi suomalaisjulkkis. Hänestä ja muistakin ajankohtaiststa asioista enemmän tulevalla viikolla.

Toivottavasti te saatte nauttia sateettomasta sunnuntaista!



2 kommenttia:

  1. Heh joo on kyllä mahdottoman masentavat säät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Eikä vieläkään ole toivoa paremmasta. Tänään oli Corkin lentoja peruttu myrskyn takia. Olen lähellä lentokenttää töissä ja siellä siellä tuuli niin, että pelkäsin lähteväni itsekkin lentoon!

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!