perjantai 19. helmikuuta 2016

Nuhanenä ja Huone

Viime viikonloppu meni nuhaisena ja nuutuneena kotona. Perjantaina olo oli vielä suht ok, joten kävin pizzalla ja pitkästä aikaan elokuvissa. Pakkohan sitä oli, sillä Irlantiin odotetaan tänä vuonna Oscareita. Enkä yhtään ihmettelisi, jos Room (Huone) elokuvasta niitä tulisi enemmän kuin yksi. Kanadalais-irlantilainen elokuva on yksinkertaisuudessaan suorastaan loistava. Se pohjautuu saman nimiseen Emma Donoghuen kirjoittamaan kirjaan.
Elokuva kertoo siitä, minkälaista on äidin ja pojan elämä pienessä huonessa, lukkojen takana. Huonessa, josta ei koskaan pääse ulos. Ainut linkki ulkomaailmaan on äidin kidnapannut kieroutunut mies, joka on pojan biologinen isä. Pienen kattoikunan takana on maailma, josta äiti alkaa pojalleen Jackille vähitellen kertomaan. Viimein äiti ja poika pääsevät vapaiksi, mutta siirtyminen normaaliin elämään ja maailmaan on molemmille vaikeaa.
Elokuva kuvaa hienosti lapsen ajatuksia, pohjatonta äidinrakkauta ja elämää pienessä, alkeellisessa huoneessa, jossa jokainen päivä on lähestulkoon samanlainen.  Kidnappaaja Nick käy huoneessa silloin tällöin tuomassa ruokaa ja jää yöksi. Äiti kärsii Nickin raiskaukset ja väkivaltaiset puuskat hiljaa, lapsen yrittäessä nukkua samanaikaisesti komerossa.
Kun poika viimein pääsee mattorullan sisällä huoneesta ulos, jännitti jokaikinen katsoja, onnistuuko hän pääsemään rullan sisältä ulos ja hälyyttämään apua... Ehdottomasti katsomisenarvoinen elokuva, joka tulee Suomessa teatterihin 26.2.
Viikko on mennyt vajaalla energialauksella, mutta töissä olen kuitenkin käynyt. Iltaisin en ole jaksanut edes blogia päivittää. 
Mies lähti juuri viikonlopuksi Englantiin, pojista vanhempi pelaa hockeyotteluita Dublinissa ja Juniorikin lähtee käymään pääkaupunkissa pelireissulla. Minä puolestani aion vähän huoltaa itseäni, toivottavasti ulkoilla pitkästä aikaan, opiskella espanjan raivostuttavia verbejä,  leipoa korvapuusteja ja viettää koti-iltoja.
Perjantaissa ollaan, vaikka viikko tuntui matelevan normaalia hitaammin eteenpäin. Nokka alkaa olla jo kunnossa ja meillä on ollut viikolla muutama kuiva, jopa ihan aurinkoinen päivä.
Uskaltaisikohan sitä jo sanoa, että kevät keikkuen tulevi. Toivotaan niin!
Mukavaa perjantaita!
Ps. Ystävänpäiväpostukseen tuli kaksi niin koskettavaa kommenttia, että palaan aiheeseen viikonloppuna.



4 kommenttia:

  1. Luin tuon kirjan ja sehän vei vallan mukanaan. Mutta että elokuvana. Olisikohan jo liian ahdistava?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se elokuvan juju piileekin, se ei ole ahdistava, mutta puhutteleva kylläkin. Mene ihmeessä katsomaan.

      Poista
  2. Tuo elokuva on minullakin listalla.Toivottavasti olo jo parempi ja mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro sitten mitä pidit. Nuhanenänä meni viikko, mutta nyt ollaan taas kunnossa...onneksi.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!