torstai 4. helmikuuta 2016

Keskellä viikkoa

Aamu alkoi auton tuulilasin jääpeitteen raaputtamisella Samuli Edelmannilla. Siis hänen CD-kotelollaan. Homma olisi voinut hoitua myös Kaija Koolla tai Juha-Tapiolla. Siinä minun tämänhetkinen soittolistani autossa. No, mainitaan nyt sekin, että kun olen yksin autossa laulan aina kovaa mukana. Milloin pohdin kuka keksi rakkauden, mietin mitä silmät ei nää tai totean, että muutan vaikka Andorraan.

Juniori on suorastaan järkyttynyt äitinsä musiikkimausta, ja CD vaihtuu lennossa radion "normaalin" musiikkin. Kummitädiltäänkin hän kerran Suomessa kysyi, että etkö kuuntele lainkaan autossa normaalia musiikkia. Suomi-pop kuuluu Juniorin mielestä kategoriaan epänormaalimusiikki, jota kukaan tervejärkinen ei vapaaehtoisesti kuuntele. Jos raukka vielä tietäisi, että epänormaali äitinsä laulaa kyseisen musiikin mukana...

Keskiviikkon on siinä mielessä hyvä päivä, että mateleva maanantai ja tappava tiistai on saatu selätettyä, eikä viikonloppuun ei ole enää pitkä matka. Samalla se on minulla viikon pisin päivä, enkä silloin ehdi mitään ylimääräistä. Käyn töissä, haen Juniorin koulusta, matkalla napataan noutoruokaa nälkäisille, pyykit koneeseen ja sitten autoon ja nokka kohti yliopistoa. Neljä tuntia espanjaa, välissä vain yksi tauko ja kun vihdoin puoliyhdentoista pintaan kotiudun, olen ihan naatti. En kuitenkaan pysty heti nukkumaan, sillä päässä surraavat vielä pitkään epäsäännölliset verbit, gerundit ja datiivit.

Tahti on huomattavasti kiihtynyt ja maanantai-iltana tein läksyjä yli kaksi tuntia. Kuunteluharjoitus otti koville, kun en tahtonut pysyä millään nopeasti espanjaa puhuvien perässä. Tunneille on kuitenkin, kaikesta huolimatta, ihan kiva mennä. Olen tutustunut siellä mukaviin ihmisiin. Siellä on kulkaa välillä sellaista draamaa, että ....Ja vähän näyttäisi siltä, että ilmassa saattaa olla jopa romanssinpoikasta. No, ei minulla, mutta eräillä muilla.

Viime keskiviikon muuten istuin rauhaturvaajana kahden toisiaan inhoavan välissä.  Ottaa päähän, kun tämä toinen rauhaturvattavista, 26 v senor, on tosi hyvä espanjassa, tekemättä yhtikäs mitään. Tunnilla ei kuuntele, varsinkaan kun keskittymistä haittaa saksalainen nuori kaunotar. Muistiinpanoja tekee, jos viitsii. Kirjat hankki marraskuussa ja lausuminen menee aina päin seinä, mutta joulukokeesta sai toiseksi parhaan tuloksen ja tajuaa aina koukeroisemmankin kieliopin hetkessä. Kotitehtävä tekee, jos muistaa jne.  Toisin kuin eräs kovapää, joka tätä blogia raapustaa. Katsotaan mitä tämä ilta tuo mukanaan...

Tuosta matelevasta maanataista vielä sellainen juttu, että kun aamulla vähän nuutuneena saavuin töihin (oli työkavein läksijäiset ja ystävän viiskymppiset), odotti minua työpöydällä kaksi yllätystä.
Työkaverit olivat tuoneen viimeviikkoiselta työmatkaltaan Helsingistä minulle Fazerin Geishaa ja kekseä.

Ohjeistin heitä lähtiessä, miten Suomessa toimitaan. Lyhyesti: ei pidä puhua pulputtaa koko ajan. Irlantilaisille tämä on todella vaikeaa. Olen nyt sitten kuulemaan puheliain suomalainen tällä planeetalla. Minulle tuli mieleen kylläkin savvoo vientävä helppo-Heikki, mutta ilmeisesti he eivät Heikkiin matkallaan törmänneet.

Sanotaan se nyt vielä kerran, että minulla on aivan mahtavia työkavereita ja olen onnekas, että aikoinani vähän vahingossa, päädyin nykyiseen työpaikkaani töihin. Onko mikään sen kurjempaa, jos vuosi vuoden jälkeen viettää suurimman osan ajastaan sellaisesten ihmisten kanssa, joiden seurassa ei tosiaankaan viihdy? Mikäs teet, kun töissä on käytävä eikä vaihtaminen ole suinkaan aina mahdollista.

Nyt, mis amigos, lähden kuluttamaan koulunpenkkiä ja mahdollisesti turvaamaan myös rauhaa. Who knows? Adios!

Ps. Teknisiä ongelmia kotikoneella, joten julkaisen tämän vasta nyt.



8 kommenttia:

  1. Kylla oli hauska juttu :) Toivottavasti tunnit meni hyvin ja 26v. herrakin pysyi housuissaan ja ellei niin varmaan teit selvaksi kuinka ollaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vieressä istuin taas ja pidin jöötä!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Onneksi pitenevät. Kyllä tätä pimeyttä onkin taas riittänyt.

      Poista
  3. Tutulta kuulosti tuo cd:llä ikkunan puhdistaminen. Ja soittolistakin Kaija Koota lukuunottamatta:). Minullakin on mahtava työyhteisö. Se on ollut tosi ilo ja senkin puoleen ensi syksy on taas ihan uusi tuntematon:(.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. DC-kotelo on kyllä verraton välinen ikkunanpuhdistukseen ja niitä löytyy aina autosta.
      On varmasti kurjaa jättää työyhteisö, jossa oikeasti viihtyy. Toivottavasti se uusi on yhtä kiva.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!