torstai 25. helmikuuta 2016

Katujen "kaunistukset" ja "komistukset"

Tiedättehän sen tunteen, kun yhtäkkiä tajuaa, että joku tuijottaa sinua. Eikä käännä katsettaan pois, vaikka mulkaiset vihaisesti. Tekisi mieli sanoa, että tuijottaminen on epäkohteliasta, mutta eihän sitä voi, kun kyseessä saattaa vaikka olla joku puolituttu. Miettii mielessään, että mistähän tuokin tunnen.
Viime viikot minua ja meitä muita on tuijoteltu tiiviisti. Eduskuntavaalit nimittäin pidetään täällä huomenna, ja joka lyhtypylväässä hymyilee ääntäsi haivitteleva ehdokas. Mielekiintoiset vaalit tulossa, ainakin meidän vaalipiirissä, sillä ehdokkaina on entisiä ja nykyisiä ministerejä, istuvia kansanedustajia, puoluepamppuja jne. Ennen tältä alueelta valittiin viisi edustajaa, mutta tällä kertaa vain neljä, joten kilpailu on kovaa. 
Kahtena aamuna näin yhden nykyisen kansanedustajan aamuruuhkassa, kättelemässä ihmisiä ja jakamassa lehtisiä. Avasin autonikkunan, otin lehtisen ja kättelin häntä. Ihan vaan säälistä, kun ulkona oli niin kylmä ja vettäkin satoi. Tänään puolestaan toinen edustajaehdokas oli samassa paikassa. Kylmä oli nytkin, mutta ei satanut. Tiedä sitten onko näistä kättelyistä mitään hyötyä.
Sekalaista seurakuntaahan se edustajien joukko on niin täällä kuin muuallakin. Vuosien varrella on Vihreällä Saarella ollut, jos jonkinmoista herraa ja rouvaakin kansaansa edustamassa. Täällä on pelattu suhteilla ja ruskeilla kirjekuorilla. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että ihan mitä tahansa ei katsota enää läpi sormien. Tekemisistään ja tekemättä jättämisistään saattaa jopa joutua vastuuseen.
Kansanedustajien palkka ja edut kelpaisivat hyvin minullekkin, mutta sitä ainaista arvostelua en kestäisi. Ei sekään oikein ole, että haukutaan päin naamaa, vaikka aihetta olisikin.  Eikä siinä kaikki, sitten tietysti mennään aina henkilökohtaisuuksiin. Ylikilot, törröttävä hiustupsu, kävely- tai puhetyyli jne ovat myös asioita, jotka saisi jätää rauhaan. Arvostellaan tehdystä tai tekemättömästä työstä, mutta ei ulkonäköön tai olemukseen liittyvistä asioista. Siihen olemme kaikki tainneet joskus sortua. 
Suomessa edustajien perheetkään eivät pääse helpolla. Lööpit rakastavat kansanedustajien ja ministerien eroja ja ihmissuhdedraamoja. Jos meidän nykyisen pääministerimme vaimo kävelisi minua jossain vastaan, en edes tunnistaisi häntä. Puolisot, partnerit ja perheet eivät täällä ole yleensä esillä. Minusta ihan hyvä niin. Eikös se Matti Vanhasen ex. naisystävä kirjoittanut suhteestaan kirjankin? 
Minä en voi äänestää, joten se niistä vaaleista. Asiat ovat Irlannissa paranemaan päin, mutta velkaa on maalla vielä vaikka kuinka paljon, ja suurin osa meistä näkee tiliotteessaan edelleen laman vaikutukset. Muuta en toivo, kun että virheistä olisi opittu, ja että omat lapseni eivät olisi pakotettuja lähtemään, maapallon toiselle puolelle töitä etsimään.
Mutta hei, torstaissa ollaan ja tämäkin viikko on jo melkein paketissa. Viikot menevät hurjaa vauhtia eteenpäin, ja maanantai vaihtuu perjantaiksi uskomattoman nopeasti. Tänä viikonloppuna aion olla normaalia kultturellimpi. Luvassa on konserttia ja elokuviinkin varasin lipun. 
Täytyy nyt mennä "varastoon", koska maaliskuussa makaan (luultavasti) sairaalassa ja rakennustyömalla aletaan taas rappaamaan.Edessä on kaksi pienehköä leikkausta, joista uskon selviäväni ihan vain yhdellä tai kahdella sairaalayöllä ja viikon parin sairaslomilla. Täytyykin vähitellen alkaa etsimään korvatulppia ja muutakin rekvisiittaa mukaan...






4 kommenttia:

  1. Irlantiöaiset rakastavat tätä vaalihommaa, eikös? Sitten on viel se antiikkinen ääntenlasku, jola tapahtuu käsin, ei elektroonisesti. En vieläkään ymmärrä 'transfer friendly, quota, 3rd preference jne' miten ne kaikki toimii. - Miksi et voi äänestää? Vain paikallisvaaleissako saat? Itse voin, yritän aktivoida nuorisoamenemään uurnille, mutta huonosti näyttää onnistuvan. Toivottavasti FG right wing joukko nyt passitetaan pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän poika ja hänen kaverinsa kävivät äänestämässä. Ihmettelinkin kuinka innostuneita olivat vaaleista ja seurasivat ääntenlaskua. On se vaan pitkäveteistä... No nyt on pakka sekaisin ja hallituksen kokoonpano vaikeaa. En ole Irlannin kansalainen, joten näissä vaaleissa en saa äänestää.

      Poista
  2. Usein unohtuu, että demokratiassa täytyy joskus antaa omasta näkemyksestään periksi, yhteisen edun vuoksi ja enemmistön paineessa. Takin kääntäjiksi haukkujia riittää. Mutta ehkä se palkka on sitten kaiken sen paineen ja haukun arvosta? Suurin osa tietysti saa kadottua massaan ja nostella palkkioitaan ilman julkista ryöpytystä. Ehkä sellaiseksi edustajaksi voisin ryhtyä itsekin:D. Mutta mistä ne äänestäjät…...

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!