torstai 11. helmikuuta 2016

Iltaa!

En enää osaa katsoa TVtä ilman, että neuloisin jotain. Tuntuu, että kädet tarvitsevat tekemistä ja aikaa menee hukkaan, jos vain istuu ja katsoo. Yli 20 vuoden tauon jälkeen puikot ja minä olemme jälleen löytäneet toisemme. Luulen, että tätä liittoa jatkuu vielä monta lankakerällistä.
Mikäs sen mukavampaa, kun takassa ja kynttilässä palaa tuli, jalassa on lämpimät villasukat, kissa vieressä ja torkkupeitto päällä. Ja mies tuo vielä kupin teetä neulojalle!







Neulominen, ainakin minusta, on rentouttavaa siis silloin, jos ohje on ymmärrettävä eikä liian vaikea. Tällä hetkellä menossa on puuvillapusero, ihan omaan käyttöön. Ohje on helppo ja lisää lankakeriä sain ihan kotiin toimitettuna Suomesta. Meillä suomimammoilla tämä YYA toimii. Aina löytyy joku, joka on joko itse menossa Suomeen tai sieltä on tulossa vieraita, jotka sitten ystävällisesti auttavat. Nämä puuttuvat kerät tulivat Keminmaalta asti!

Englanninkielisiä ohjeita en ole vieläkään viitsinyt alkaa opettelemaan, sillä netistä löytyy  vaikka millä mitalla ihan selvällä suomella kirjoitettuja. 
Seuraava työ on jo mietittynä ja langat kävin ostamassa kaupungilta. Täältähän lankoja ei suinkaan saa joka kaupasta. Keskustassa on onneksi kaksi hyvää lankakauppaa, josta löytyy vaikka mitä. Aion tehdä meidän olohuoneeseen kaksi sohvatyynyä tai siis paremminkin päällykset. Niihin täytyy vain kehiltellä sopiva kuvio.

Ongelma on se, että en illalla malttaisi lopettaa, ja aina tekee mieli tehdä vielä pari puikollista lisää. Kello näyttää nukkumaanmenoaikaa, mutta minä vaan neulon. Naapuri laittaa minulle nykyisin teksiviestiä tyyliin, tule teelle ja ota käsityö mukaan.





Sama kuume on tarttunut myös serkkuuni, jonka kanssa kesällä neuloimme puikot kilisten omia töitämme. Pitäähän sitä jatkaa suvun perinnettä. Onhan se ihan järkeenkäypää, että Suomessa neulotaan. Siellä, jos jossain on lämpimille neuleille on käyttöä. Täällä, lankakaupan myyjän mukaan, neulominen on taas muotia. Ja kyllä sen huomasi, sillä väkeä lappasi liikeeseen sisälle koko ajan. 






10 kommenttia:

  1. Sama juttuminulla: on ihan pakko neuloa tv:tä katsoessa. Olen nyt urakalla neulonut lasten villasukkia, jotka menevät loppuvuodesta Patmos- lähetyssäätiön kautta Euroopan köyhille lapsille. Sain lahjoituksena kassillisin lankaa, joten materiaalia kyllä riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sukanneulomiskielto. Äiti nimittäin sanoi, että hän neuloo sukat ja minä saan sitten keskittyä muihin neulomisiin. Tuo sukkien lähettäminen lapsille on kyllä hieno idea.

      Poista
  2. Mua ei ole tama neulomiskarpanen puraissut mutta lankakaupat on niin ihanai etta kayn niissa aina valilla ihastelemassa keria, taalla neulominen on suosittua ja kortteleissa on useita lankoja ja askartelutavaroita myyvia kauppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sinuakin vielä puraisee. Usko vaan!

      Poista
  3. Olen viettänyt serkkujeni kanssa synttäreitä, jossa laitoimme vieraat kutomaan tilkkuja tilkkutäkkiin. Nopeimmat kutojat tekivät päivän mittaan monta. Mutta olipa serkkuja, jotka eivät olleet puikkoihin tarttuneet sitten kouluaikojen. Miehet katosivat siinä vaiheessa takavasemmalle. Tilkuista sai koottua peiton nojatuoliin. Siinä se muistuttaa sukulaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno idea ja siitä jäi mukava muisto.

      Poista
  4. Itse en osaa neuloa mitään, ihailen kaikkia jotka osaa. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin heti lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun liityt lukijaksi. Vastailen näihin kommentteihin ensin ja sitten tulen vastavierailulle.

      Poista
  5. Mä en ole vähään aikaan neulonut mitään, mutta virkaan välillä ja juuri televisiota katsoessani. Toinen harrastus katsoessani televisiota on käsitellä ottamiani valokuvia. Taitaa neulominen olla nykyisin muotia vähän joka puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole hyvä virkaamaan ja aina kun yritän niin tulee ranne kipeäksi. Kuvien käsittely on mukavaa hommaa. Valitettavasti kuvia on tullut viime aikoina otettua vähän, kun säät ovat ollet niin surkea. Kuvaan yleensä ulkona.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!