tiistai 12. tammikuuta 2016

Töissä Irlannissa - osa 1

Tässä se nyt tulee; ensimmäinen toivepostaus. Kerron tässä ensimmäisessä osassa aiheesta yleensä ja seuraavassa keskityn enemmän omiin kokemuksiini. Laitan tähän myös hyödyllisiä linkkejä, jos vaikka postausta lukee joku, mahdollista muuttoa Irlantiin suunnitteleva. Sieltä voi sitten lukea enemmän verotuksesta, eläkkeistä, sotu-maksuista yms.
Ihan tähän alkuun sellainen toteamus, että olen ollut Suomessa töissä lyhyen pätkän reilusti yli 25 vuotta sitten, joten vertailupohjaa ei sieltä ole. Minulla ei ole mitään käsitystä esim. Suomen palkkatasosta.
Työpaikan löytyminen Irlannissa ei nykyisin ole enää yhtä toivotonta kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Lama alkaa olla jo takanapäin ja töitäkin on tarjolla enemmän. Rekrytointitoimistot hierovat taas käsiään, kun on mitä mainostaa. Ja senhän he kyllä osaavat, nimittäin mainostamisen. Olen täysin kyllästynyt koko ammattikuntaan. Välillä on tehnyt mieli kysyä, että osaatteko te lukea. Minulle on nimittäin soitettu mm. työpaikoista, jossa pitää puhua sujuvaa norjaa ja tanskaa. Rekrytointitoimisto ei oikeastaan välitä mistään muusta kuin siitä, että saa sovitun komission välittämästään työpaikasta. Työnantajalle kerrotaan mitä kerrotaan työnhakijasta ja toisinpäin. Haastattelussa saatta selvitä jo ensi metreillä, että kumpikin osapuoli tuhlaa vain aikaansa. Harmittaa, etenkin silloin, jos haastatteluun on matkustettu kauempaa.
Olkaapa siis tarkkoja näiden välitystoimistojen kanssa, ja lypsäkää tietoa tarjolla olevast työpaikasta niin paljon kuin vain suinkin pystytte. Hyvä idea on myös pyytää kopio siitä CVstä, jonka toimisto on lähettänyt työnantajalle. He nimittäin saattavat hyvinkin muokata hakemusta sopivaksi. Onhan se vähän noloa, jos haastattelutilanteessa CV ei tunnu omalta.
Jos sitten kutsu haastatteluun käy, kannattaa muistaa, että vaatimattomuus ei todellakaan ole täällä valttia. Eikä se, että istuu tuppisuuna ja vastaa kysymyksiin  yes tai no. Tai on liian rehellinen. Haastattelussa on hyvä muistaa se, että Irlannissa osataan olla kiinnostuneita ja positiivisiä, vaikka haastateelija ei oikeasti olekkaan kiinnostunut sinusta, eikä tule tarjoamaan toista haastattelua eikä sitä työpaikkaa. Se, että haastattelun aikana heitetään ilmaan excellent, great, very good...ei tarkoita sitä, että olet täydellinen työnhakija. Se nyt vaan on paikallinen tapa, eikä lupaa välttämättä yhtään mitään. 
Koska esimerkiksi naiselta ei voi kysyä perheenperustamisaikatalua, olen aina itse todennut jossakin välissä, että kun on lapsilukin jo täyna..vihje, vihje, en jää äitiyslomalle. Enkä kyllä ole jäänytkään! Ja poikien ollessa pieniä päivähoito ei koskaan ollut mikään onglema, koska meillä oli au pair tai sukua asui naapurissa (joo, ei tosiaan asunut). Valkoiset valheet ovat tässä maassa ok, mutta kannattaa muistaa mitä tuli valehdeltua!
Toimistot täällä voivat olla joko huippumorderneja tai vanhoja, ahtaita vetoisia rakennuksia, jossa toimistohuonekalut on hankittu kauan, kauan sitten. Työpaikan viihtyvyys ei ole useinkaan kovin korkealla tärkeysjärjestyksessä. Avokonttorissa istuvat omissa, sermeillä erotetuissa, "kopeissaan"  pomot ja alaiset, eikä oman ovellisen toimiston saaminen ole ollenkaan itsestäänselvyys. Ympärillä on aina menua ja puheen sorinaa, sillä täällä puhutaan paljon, aidasta ja aidaan seipäästä. Siksipä minäkin lyön välillä luurit koriville, kun en jaksa kuunnella sitä pulputusta.
Jos työpaikalla on liukuvatyöaika, harva saapuu sinne aikaisin. Työpäivä aloitetaan myöhään ja samalla se myös venyy iltaan. Moni pitää tunnin lounaan, mutta ne ajat ovat takanapäin,jolloin lähdettiin lounastunnilla pubiin kaljalle. Pubiin saatetaan kyllä mennä, mutta syömään. Työpäivän jälkeen ei suunnisteta porukalla pubiin vaan kauppaan, kotiin tai harrastusten pariin. Tai siis ainakin me vanhemmat toimimme näin!!!
Uuden työntekijän on hyvä haistella työpaikan tapoja ja ilmapiiriä. Ruokalassa ei välttämättä katsota hyvällä sitä, että menee yksin istumaan ja lukemaan kirjaa. Ei, sitä mennään reippaasti työkavereiden viereen istumaan ja osallistutaan keskusteluun. Silloinkin, kun haluaisi kiireiseen päivään hiljaisen tauon. Ei välttämättä onnistu täällä!
Irlantilaisilla on aina aikaa jutteluun, ja monta kertaa jään kotiinlähtöä tehdessä suustani kiinni vielä aulassa. Täällä toinen huomioidaan ja tervehtiminen ja kuulumisten kysyminen kuuluu asiaan. Ei kuitenkaan kannata vuodattaa pilalle mennyttä viikonloppua tai riitaa miehensä kanssa työkavereille. Kuulumisia kysytään, mutta niihin vastataa, että hyvin pyyhkii ja hymyillään vielä päälle!
Yksityinen sairasvakuutus ja työantajan osittain maksama eläke, eivät täällä ole itsestäänselvyyksiä. Yksityisellä puolella ne eivät läheskään aina kuulu ”pakettiin”. Kansaneläke kertyy kaikille veronmaksajille, ja samoin sotu-maksut otetaan palkasta. Muutekin eläkeasiat ovat täällä monimutkaisia, eikä se, että on maksanut vuosikymmeniä rahaa ykstyiseen eläkekassaan välttämättä takaa mukavia eläkepäiviä. Nimittäin osakkeet täällä romahtivat laman aikana ja moni jäi nuolemaan näppejään. Siksipä omistuasunto on Irlannissa kodin lisäksi myös tärkeä sijoitus tulevaisuutta varten.  Valtion leivissä olevilla olevilla on sitten ihan omat sääntönsä ja etunsa.
Mistään lomiltapaluurahoista tai kodinhoidontuiesta ei tässä(kään) maassa ole kuultu. Päivähoito on yksityistä, joten tarkasti saa laskea kannattaako työnteko lasten ollessa pieniä. Koulut eivät ota huomioon vanhempien työssäkäyntiä, joten kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että perheen ja työn yhdistäminen on haastavaa. 
Mielestäni täysin hyödytöntä keskustelua käydään siitä, onko töissä käyvä äiti huono äiti. Itse enenergiaani näihin keskusteluihin käytä. Pitkään kotona oleminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että eläkettä ei kerry ja jotenkin sitä pitää vanhanakin elää. Irlannissa mielestäni puhutaan aivan liian vähän naisten keskuudesssa siitä, että miten kotona ollut nainen pärjää, jos miehelle tapahtuu jotain. Avioerotilanteessa mies joutuu pitämään huolen perheestä siihen asti kuin nuorin lapsi on 18 vuotta, mutta entäs sitten?
Osa-aikatyö on Irlannissa yleistä ja suosittua etenkin äitien keskuudessa. 
Palkkatasosta sen verran, että minimipalkkaa nostettiin juuri ja se on nyt €9.15 per tunti. Aikaisemmin se oli €8.65. Työttömyskorvaus ei ole palkkaan sidottu ja sen saamiseen vaikuttaavat myös puolison tulot. Kansaneläkettä aletaan maksamaan 66 ikävuodesta eteenpäin. Eli tässä on vielä monta työvuotta edessä!
Palkallisia,  yleisiä lomapäiviä (joita Bank Holidayksikin kutsutaan) on yhdeksän. Jos juhlapäivä sattuu viikonloppuun on sitä seuraava maanantai vapaa. Keskinmäärin yksityisellä sektorilla lomapäivä on 20 plus yleiset lomapäivät. Kuukauden kesälomia ei täällä harrasteta, vaan yleensä olettan n. pari viikkoa kesällä ja muut sitten ripotellaan ympäri vuoden. Valtion viroissa lomapäiviä on huomattavasti enemmän.
Irlannissa on paljon kansainvälisiä yrityksiä ja ulkomaalaisiin työntekijöihin on totuttu. Tämä on kuitenkin pieni maa ja piirit sen mukaiset. Turha sitä on kieltää, etteivätkö suhteet täällä auttaisi. Niinpä töitä etsiessä kannatta aina mainostaa asiaa myös ystäville, tuttaville, naapureille... sillä joku saattaa tuntea jonkun, joka tietää vapaasta työpaikasta. Nimimerkillä Kokemusta On...
Kysyä saa ja vastaan jos osaan!
Tässä vielä niitä linkkejä:
Vuosilomista 
http://www.newstalk.com/Irish-workers-get-less-holidays-than-EU-counterparts
Palkoista
http://www.brightwater.ie/docs/default-source/salary-surveys/salary-survey-2015.pdf?sfvrsn=2
Irlantiin muuttaville tietoa esim verotuksesta
http://www.revenue.ie/en/personal/circumstances/moving/
Valtion sivut, joista löytyy paljon tietoa esim sosiaaliturvasta, koulutuksesta yms.
http://www.citizensinformation.ie/en/




2 kommenttia:

  1. Hyvä tietopaketti, voisin allekirjoittaa kaiken! Jakoon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Oletkin varsinainen asiantuntia!!!

    VastaaPoista

Jätä kommentti. Kiitos!