perjantai 15. tammikuuta 2016

Pilateksen pauloissa

Käyn kerran viikossa pilatestunnilla. Tässä lähellä on studio, jossa pidetään vain ja ainoastaan pilatestunteja. Valittavana on ihan niitä perinteisiä mattotunteja tai sitten laitetunteja. Minä jätän laitteet muille ja käyn mielummin matolle venyttelemään. Pilateksessa minua on aina viehättänyt sen rauhallisuus ja tehokkuus. Kuinka pieni, oikein tehty liike voi ollakkin niin tehokas! 
Ei mitään tärykalvoja tärysyttävää musiikkia, eikä naama punaisena huutavaa ohjaajaa. Musiikkia ei välttämättä tarvita ollenkaan tai jos jotain soitetaan, niin se on rauhallista ja taustalla.

Eräs erittäin liikunnallinen ystäväni on entinen balleriina ja opettaa edelleen päivätyönsä ohessa lapsille baletinalkeita. Hän on ikäänsä nähden erittäin hyvässä kunnossa ja liikkuu paljon. Ryhmätunneista hän on kanssani täysin samaa mieltä. Hän ei maksa siitä, että joku kaksikymppinen huutaa hänelle, sylki suusta  lentäen. Se, että 50 plus vuotinen ei enää taivu yhtä notkeasti kuin 30 vuotta sitten, ei huutamalla parane. Liian usein ohjaajat unohtavat sen, että ikä tekee tehtävänsä ja että jokainen tekee tunnilla liikkeet ja kuviot omalla kapasiteetillään. Ystäväni sanoikin, että on joskus tehnyt mieli sanoa tunnin jälkeen ohjaajalle, että katsotaan miten itseltäsi sama tunti sujuu 30 vuoden päästä!  Hän on myös kävellyt tunnilta pois kesken kaiken, jos ohjaajan asenne on ollut ylimielinen. Hyvä! Ei ryhmätunnit ole pelkästää nuorille ja notkeille! Olenkin sanonut hänelle, että kun hän pääsee eläkkeelle voisi alkaa itse vetämään liikuntaryhmiä varttuneimmille. Uskon, että tilausta olisi!

Pilatesta kiitän sitä, että alaselkäkipuja ei ole ollut enää pitkään aikaan, ja välillä kovasti kiristävät selän arvet ovat  myös”löystyneet”. Ryhtikin on parantunut. Yritän mahduttaa viikkooni tästä lähtien kaksi tuntia, sillä tunnin jälkeen on niin hyvä ja venynyt olo.  Joulukuussa oli pitempi tauko ja tunsin se heti. Maksoin juuri etukäteen kymmenen tuntia, joten tarkanmarkaneurontyttönä jo sekin saa minut studiolle.
Zumbainnostus loppui siihen, kun en enää voinut katsoa tunnilla ylikierroksilla hyppivää nuorta naista ja hänen ”kannustavaa” ystäväänsä. Minun teki suorastaan pahaa, kun nuori kaunis nainen oli niin järkyttävän laiha ja halusi vain pottaa enemmän kaloreita. Toinen syy oli se, että ohjaaja oli jäänyt CD-aikakaudelle. Hän nimittäin vaihteli CDitä soittimeen ja etsi sopivia kappaleita! Ja me sitten odottelimme...  Täytyy katsoa, jos jostain löytyisi sopivampi tunti.
Kävelylenkit jäivät pitkäksi aikaa, kun ulkona on ollut niin surkea ilma. Yritän nyt saada itseni taas useammin illalla ulos, oli sitten vaikka kuinka pimeä. Eihän se pimeys Suomessakaan kävelijöitä haittaa.  Kyllä se niin on, että ei minusta saa himoliikkujaa tekemälläkään. Uskon, että into liikkumiseen on veressä. Toisilla se on ja toisilta se puuttuu. Ja minä kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. 
Silloin harvoin, kun löytyy liikuntamuoto josta ihan oikeasti nautin, niin siitä pitää pitää kiinni. Pilatesta voin suositella lämpimästi kaiken ikäisille ja kuntoiseille!




12 kommenttia:

  1. Niin samaa mieltä! Olen varmaan käynyt puolen tusinaa eri liikuntaharrastuksia, jivestä sambaan ja laiteurheiluun (jäi kesken, kun en kestänyt paikan musiikkia ja sitä, että irkkunaisten pitää puhua MYÖS KUNTOILLESSA!). Pilates vihdoin tuntui oikealta. Paikat venyivät ja selkä parani niitten "ydinlihasten" kohentumisen ansiosta. En edes tiennyt, että mahaontelossa on lihaksia! Olen saanut liiallisesta istumisesta täällä opistolla jonkun piriformis syndrooman (hermo jää puristuksiin ja särkee pakarasta koko matkan jalkaan). Ainoa mikä siihen on auttanut, särkylääkkeiden lisäksi, on Pilates. Olen nyt alkanut tehdä niitä liikkeitä puolen tunnin verran ennen nukkumaan menoa, ja nukunkin paremmin. Kauhistuin, kun tajusin, etten enää saa sormia lattiaan kumartuessa. Parhaimmassa kunnossa ollessani sain koko käden! Eikä puhettakaan varpaista kiinni pitämisestä kun istuu jalat suorana lattialla. Mutta se onkin paras mittari notkeuteen: kuinka kauan menee, ennen kuin se taas sujuu. Pilates on ehdottomasti paras varttuneemman väen liikunta, se ei ole yhtä vaativaa kuin jooga, mutta rauhoittaa mielen. harjoitusten aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kannattaa muistaa, miten hyvä olo on jälkeenpäin. Kyllä me tätä kehoa tarvitaan vielä pitkään. Kannattaa pitää kiinni kaikista liikeradoista mitkä vielä sujuu, ja yrittää lisätäkin niitä. Hienoa, että olet löytänyt liikuntamuodon, joka sujuu. Kuntosalille minua ei saisi kirveelläkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakaan ei kuntosaliharjoittelu kiinnosta. Mietin, että pitäisikö ostaa kortti, mutta taidan jättää ostamatta. Tuo irlantilaisten puheripuli on kyllä välillä rasittavaa. Tuli tuosta miellen, että hautajaisissa (siis kirkossa) sitä vasta jutella pitääkin. Mikä siinä on, että ei koskaan voi olla omien ajatustensa kanssa??? No, Suomessa sitten ollaan liiankin hiljaa.
      Ps. Muista laittaa paljon päälle, että et jäädy siellä pakkasessa.

      Poista
  2. Minusta juuri se, että löytää oman lajin tai kivan ryhmän tai pääsee kokeilemaan jotain kiinnostavaa, on motivoivin tekijä. Hampaat irvessä ei enää jaksa viettää vapaa-aikaansa. Toisaalta huono selkä itsessään muistuttaa siitä, että on syytä kyllä johonkin motivoitua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekkaan sovi sellainen hampaat irvessä ponnistelu. Pilates on juuri sopivan rauhallista minulle.

      Poista
  3. Pilatesta olisi aivan ihana kokeilla! Ehkäpä tosiaan sitten, kun nuo lapset vähän kasvaa, kun miehen töiden takia mun on niin vaikea mihinkään iltatunneille osallistua. Kiva, että olet löytänyt mieluisan liikuntamyodon :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuule kyllä se sinunkin aikasi harrastaa vielä tulee. Minulla oli sama tilanne pitkään, kun mies oli viikot pois kotoa ja minä yksin poikien kanssa. Silloin omista harrastuksista ei ollut tietoakaan. Nyt on tilanne toinen ja nautin.

      Poista
  4. Hei, kiva että sinäkin tykkäät pilates-jumpasta. Minäkin olen tehnyt sitä yli kolme vuotta. ON todellakin ollut apua minun vasemman olkapään ja niskan ongelmiin. Päänsärkyjä on ollut huomattavasti vähemmän.
    Käyn kaksi kertaa viikossa tunneilla. Vaan jännintä on että meidän ope on suomalainen nainen. En ollut uskoa aluksi, täällä pikkukylässä... Hän on solakka, hyväkuntoinen 60+. Kävelee 3 mailia (4.8km) joka päivä. Ei oikein minulta onnistu, mutta pilates tunteja en mielelläni jätä väliin.

    Niin kuin sanoit tärkeintä on juuri se tehokkuus ja varsinkin yrittää pitää vatsalihakset tiukkoina. Jotkut liikkeet ovat vaativampia ja niihin saisi harjoitella kotona, mutta laiska kun olen niin ei tule tehdyksi. Mutta siihenkin voisi tehdä muutoksen.
    Terveisiä Teksasin mailta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jopas sattui, että opettajasi on suomalainen. Varasin torstaiksi ja lauantaiksi tunnit jo nyt. Sitten on pakko mennä! Olen kyllä näissä liikunta-asioissa uskomattoman laiska ja löydän aina hyviä tekosyitä miksi juuri nyt en voi millään mennä tunnille. Terveisiä sinne teille kaikille!

      Poista
  5. Oi miten kiva kuulla että pilates on tuottanut tulosta :)! Mun tekisi mieli kokeilla, mutta jää ihan vaan "juutuupin" varaan kun täällä en ole törmännyt (varmaan keskustassa on). Noita laitteita (pilates) olisi kiva kokeilla.
    Zumbasta tykkäsin, tilasin levyt kotiin ja tein olkkarissa yksin. Ei ollut stressiä muista :D. Pitäisikin kaivaa levyt esiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä venyttelen vaan kiltisti lattialla. Noihin laitteisiin menivät kaikki hoikat ja nuoret!!! Munkin pitäisi alkaa tekemään liikeitä joka ilta kotona. Siinä seuraava projekti. Jos vain suinkin saat tilaisuuden, niin mene ihmeessä pilatestunnille. Tykkäät varmasti.

      Poista

Jätä kommentti. Kiitos!